330. Joulubling

Metron teknisen vian vuoksi kävelin Itiksen kauppakeskuksen poikki Itäväylälle ja Puotilan asemalle, sillä Itiksen asema oli niin ruuhkainen etten jäänyt odottamaan oman suunnan junaani vaan väliin virran mukana ulos asemalta. Ohimarssin aikana jäin hämamästelemään tätä paljettimekkoa. Se vaihtoi jännästi väriä sen mukaan miten valo sattui osumaan pintaan. 

Vaatteiden pinnan pitää tuntua mukavalta iholla joten en itse tätä pitäisi vaikka muuten harakka olenkin. Kuvauksen aikana tangolta lähti ainakin kaksi kohti sovituskoppia, joten ehkä jäitä sitten kauden juhlissa kumminkin vielä nähdään. 

329. Aivolohkotesti

Kumpi aivolohko hallitsee sinua?

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän testiin lukion psykologian tunnilla, jossa tutustuttiin omaan persoonallisuuteen. Käytäntö ja teoria samassa paketissa. Vuosien kuluessa olen päässyt tämänkin testaamaan aika usein. Muutokset eivät ole olleet isoja, joitakin prosentteja keikkuu puolelta toiselle.

Näille aivoille sain tänään työnopetukseen liittyvää kiitosta. Rauhallinen, tasainen ja loogisessa järjestyksessä etenevä työnäytös.

Testaa itsesi tämän linkin kautta!

328. Jäätävät päivät

Helsingin tyyliin arktisen kostea tuuli lisää kylmyyttä. 

Aamun valonkajo ja huurrekuorrutetut voikukanlehdet.

Töissä olen tämän päivän siirtänyt tietotaitoani uusille tekijöille. Suu kuivuu ja ajatukset menee solmuun kun yrittää elävöittää oman kokemuksen toisiin päihin. Kaiken keskellä yhteydet pätkii ja ohjelmat kaatuu alta. Tunnin urakkaan meni kolme. 

327. Pullo cavaa ja aurinkoa

Kuvat Helsingin kaupunginteatterin näytelmägallerian sivuilta

Tiistain ohjelmassa oli hersyvän hauskaa ilottelua Arena-teatterissa Hämeentiellä kauppahallin ja ympyrätalon välissä.

Loistava kvartetti naisia lomailee yhdessä Portugalissa. Lomaviikkoon mahtuu kaikenlaista taiteesta talokauppoihin ja lomailun yhteiset säännöt on selvät. Päätähtinä totuuksia toisistaan laukovat Heidi Herala, Jaana Saarinen, Aino Seppo ja Eija Vilpas. 

Loistavaa tekstiä briljanttien teatteridiivojen yhteistyössä, jossa näytelmä jatkui vielä loppuaplodien jälkeenkin. Improvisaatio toimii komediassa. 

326. Ponin näköinen poro

Amos Rexin eli entisen linja-autoaseman ympäristöön oli poksahdellut pikkumökkejä, joissa myytiin kaiken maailman asioita syömingeistä voiteisiin ja pikkutavaroihin. Tein siksak suitsait ohimarssin. Ainoa, jonka kanssa keskustelin enemmän oli mun polvisalvan purkittaja, joka kertoi, että pinkki purkki sisältää päänsärkyvoidetta. Sen sijaan, että hieron inkiväärisalvaa niskaan ja otsan akupunktiopisteisiin, voisin kokeilla heidän uutta tuotettaan.

Tyhjän joulupukinmajan takana seisoi sarvipää, jonka yksinäisyyttään kirosi äänellä, jonka tulkitsin hirnunnaksi. Kävin juttelemassa vähän lähempänä ponille siihen asti kunnes sen oma ihminen tuli katselemaan, miksi se lakkasi kiljumasta ikävissään. Vähän matkan päässä seisoi suomenhevonen kärryineen ja isäntineen.

325. Värikkäät kukat

Kaisaniemen uudistetusta puutarhasta löytyy mielenkiintoisia opastustauluja. 

Kuvat kesäkuun vierailusta. 

Taitaa kukat hytistä kylmissään lumettomissa yöpakkasissa. Minunkin piti kaivella pellavapeiton avuksi talvista peitettä kun joka aamu heräsin pienestä kippurasta ja raajojen oikomiseen meni aamuisin tovi.

324. Pikkujoulut

Ensimmäisen kerran 15 vuoteen olin henkilöstöjuhlassa ilman järjestelmäkameraa. Olo oli alaston mutta kuvattavaakin oli paljon vähemmän. Matkapuhelimella nappasin nämä otokset.  

Pöytäsrurueessani oli sauhuttelijoita ja jäin ajoittain yksin istumaan. Aluksi pidin pöytävarauksen ja tilasin toiveiden mukaiset juomat. Toimitusjohtaja kehoitti pitämään hauskaa ja tottelin. Kaivoin luppoajoiksi pokkarin ja aloin lukea. Ehdin silti jutella monen ihmisen kanssa ympäri salia. Tänä vuonna en itse liikkunut yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin kamerani kanssa. 

30-vuotinen työhistoriani palkittiin aikaisemmin syksyllä. Sen lisäksi on ollut tapana, että merkkipäivä muistetaan joulujuhlissa. Palkaksi saa ruusun ja halauksen esimieheltä. 

Join illan aikana ateriajuomaksi tarkoitetun valkoviinilasillisen, joka työkaverini mukaan lemusi teinipojan kainalohielle. Minä pohdin, oliko juoma valutettu beduiinien sandaaleista. Jatkoin vedellä. 

Ruoka oli karibiapainotteinen ja vaikka pahimmat allergeenit (pyydetty ilmoittautumisen yhteydessä) oli minimoitu jouduimme syömään valikoivasti. Esimerkiksi oma keräilyni (chilitön, sokeriton, vähäsuolainen, alkoholiton ja maidoton) oli tässä. Vihersalaatti, toisen salaatin grillatut (?) kanat ja bataattiporkkana lisäke. Alkupaloissa oli juustoa, chiliä ja maitoa. Pääruoka oli upotettu pippurimaitoon. Jälkiruoat oli uitettu likööreissä. Onneksi tiimikaverini varoitti pippureista niin ei tullut pyydettyä omaa possua ilman maitoa. Hän ei voinut syödä juuri muuta kuin papuhöystöä ja pippuripossua, koska ruoissa oli käytetty porkkanaa, herneenversoja ja mangoa. 

Tanssia johdatteli coverbändi, jota kuuntelin korvatulpilla varustettuna. Tanssilattia oli nìn ahdas, ettei sinne mahtunut kaikki halukkaat. 

Naisten hiekkalaatikolla oli kivat koppiovet.

P.S. Ennen ruusuja esiintyi stand-up-koomikko. Tiedän ennestään, että huumorintajuni on kummallinen. Hyvin harvoin osuu esiintyjä, jonka jutut saavat nauramaan. Aina voi meditoida silloin kun ei kehtaa kaivella kirjaa esiin. 

323. Kaali on kaunis

Bongasin kukkakaupan edustalta kauniin sävyisiä kukkia. Tarkemmin kun katselin, niin näyttivät kovin kaalilta. Kun törpön toisella puolella lapussa luki kaali niin uskottava se oli, kaalikukkanen.

322. Lähetä joulukukka lahjaksi

Lisätietoja kampanjasta.

321. Syysuutuuksia kirjamaailmassa

Tutustuin Suomalaisessa kirjakaupassa mielenkiintoisten kirjojen syysuutuuksiin, joista osa on Finlandia-palkintoehdokkainakin joko aikuisten tai nuorten lukemiston sarjassa.

Nuorten Finlandia: Enoranta, Siiri: Tuhatkuolevan kirous (WSOY)

Mäkelä, J. Pekka: Hunan (Like)

Hämmentävää, onko minusta tullut vanha kun yleensä aikuisten sarja on ollut sen verran lennokasta ja utopistista, että en ole saanut luettua kuin aniharvoin joitakin makupaloja (esim. Hotakaisen Juoksuhaudantie).

Milja Kaunisto kirjoittaa vietävästi historiasta. Tämä on sarja Ranskan suuresta vallankumouksen ajasta. En ole vielä saanut hyppysiini, mutta ehkä joku päivä kun saan lukemattomien kirjojen pinot luettua. Sarjan aloittaa kirja Luxus.

Näyttelijä Eeva Litmanen on kirjoittanut sukuhistoriaa.

320. Introvertti

Hesarin juttu pari viikkoa sitten. 

Hypen.fi blogisivulta ao. persoonallisuuden kuvailu.

Testaa, oletko introvertti.

Minä olen rajatapaus, mutta yleensä saan introvertin paperit siten, että jos testataan isolla kasalla väittämiä, en saa kuin suuntaa antavan tuloksen. 

Jos ruudukossa on 16 palaa, häilyn ylävasemmalla neljän ruudun sisällä (IS). 

Ensimmäisen kerran testauksessa olin äärimmäisenä ylhäällä vasemmalla, mutta iän ja työelämän myötä olen leijunut vähitellen alemmas oikealle, mutta kuitenkin siten, että ensimmäinen kirjain on aina I.  

Olen osallistunut tunne itsesi testaukseen ainakin neljästi: lukion psykologian tunnilla, kauppiksessa yritystalouden opettajan mielenkiinnon kohteena (kirjastolinjalla on aina erikoisimmat tulokset), työpaikan asiakaspalvelukurssilla ja työtiimin, miten käytämme järkevästi erilaisuuttamme hyväksi. 

319. Halinalle

Kun sattui monta ikävää asiaa yhteen pötköön, sain halinallen, joka lohduttaa ja muistuttaa, että ystäviä on olemassa, vaikkei heitä aina näekään.

318. Valonkimallus

Valon kimallusta kaduilla ja kaupoissa tuikuista lamppuihin.

Apinalamppu on kyllä mojova 😁

🐵🐒🐵

318. Sunnuntaihommia

Sunnuntaina paistoi kaunis aurinko, mutta kylmä tuuli ei houkutellut ulos.

Niinpä harrastin tutkimista, tonkimista ja kaivelua.

317. Käsityömessut

Kansallispuku on suomalaisuuden viivakoodi.

Hyvin kiteytetty ajatus. 

Ihana villapaita Novitan isolla osastolla.

Tuubisuunnittelun ja -kutomisen kisa.

Kaunista muotoilua ja rikasta kuviokieltä.

Ihania lankoja, joita kävin hypistelemässä.

Suomalainen tekstiilituotanto ja kuviosuunnittelussa loistaa laadukas pientuotanto. Kankaita oli paljon ja niistä löytyy väriä ja kuvioita laidasta toiseen. Osa tuottajista myy myös omaa vaatetuotantoa. Ihailin kovasti.

Toikan kangaspuut olivat ahkerassa käytössä. 

Lastenvaatteita iloisista kankaista.

Taitotyöpajoja ja esitelmiä 

Jos kävi hyvä duuri, ehti huilata hetken ennen kuin jatkoi ihailemista.

C-hallin kiersin kokonaan. A- ja E- hallit osittain. Tekijöitä oli valtavasti eikä aika riittänyt kaikkeen. Karsinta oli kova ja monet tekijät jäivät jututtamatta. Tutuille hukkasin heit ohimennessäni (Figulus, Elvarin Sanna, Klipsuttimen omistaja, Helvie ...). 

Alan ymmärtää, miksi konkarit ovat koko viikonlopun paikalla. Minulle koko juttu oli vähän ex-tempore ja hatusta vetäisty. Hauskaa kuitenkin oli ja arkeen tuli vaihtelua.

Ihmettelen kuinka paljon väkeä on lauantaina kun perjantai-iltapäiväkin oli sangen vilkas ja liikkuminen ajoittain hankalaa. Vaatesäilytystä oli lisätty. Kannoin takin mukanani. Sinne oli jono ulko-ovelle asti. Ruokaa sai isosta hallista, mutta sinne en mennyt vaan kaivelin repusta eväitä. 

316. Tampereella

Juna toi perjantaiksi Tampereelle, jossa harmaa taivas muuttui pumpuliksi ja sininen tausta vilkkui auringon kanssa.

Kiitos nyssenkuljettajalle, joka huusi täpötäydelle bussilastilliselle naisia Tampereen tärkeimmät kohteet - linja-autoaseman ja lähin pysäkki rautatieasemalle. 

Rautatieasema oli tieurakointimotissa eikä bussit kulkeneet sen kautta. Onneksi Koskikeskus oli tuttu välipalapaikka, joten kuljin hieman vastavirtaan muihin nähden kun kävelin toista reittiä putkahtaakseni jonon jatkoksi muualta. 

Hyvä tuuri kävi kun pyysin lippuja Helsinkiin, automaatti ilmoitti, että nyt tossua toisen eteen, sillä juna lähtee just raiteilta kax. Ehdin kolmessa minuutissa lippuhallista junaan. Kahvihammasta jäi kyllä kolottamaan kun en ole ehtinyt koko päivänä muuta juoda kuin pari pulloa vettä. Kahvilat olivat kohtalaisen täysiä perjantaihulinoiksi. Ravintolavaunu oli niin tupaten täynnä, että jätin siellä käynnin väliin ja söin eväät omalla paikallani edelleen veden kera. 

315. Vuffi

314. Valoilmiö

Ikkunoista heijastuva aurinko kimalteli vastapäisistä ikkunoista. Illalla lännessä taivaanrannassa oli vaalea valoraita. Muuten päivä oli pääosin harmaa, vaikka pieniä pälviä sinistä taivasta oli välillä näkyvissä. Se houkutteli lounaskävelylle ulos.

313. Heinäsirkkasapuskaa

Lounasravintolassa oli viime viikolla heinäsirkkaravintoa. 

Joka laatua suomalaista ruokaa sekoilla höystettynä.

En arvannut maistella kun oli jokainen sörsseli uitettu maidossa.

No, ei siitä sinänsä mitään haittaa ollut, onhan noita tullut syötyä kiinalaiseen malliin laitettuna. Siellä on syöty ilman nimilappuja sen kummemmin kyselemättä ihan kaikkea, mikä joskus on ollut liikkeessä. 

312. Ruusut marraskuussa

311. Joulusomisteet

Eilen konsertista tullessani seurasin kaupungin jouluaiheista lisävalaistusta. Mannerheimintie on jo somistettu. Useimmilla poikkikaduilla löytyy valaistusvalmius, mutta piuhat eivät vielä ole kiinni. Esimerkiksi Kaivokadun Sokoksen puoli oli valaistu, mutta toinen puoli pimeä. Stockmannin ympäristössä on valot sillä myymälän jouluikkunat avattiin viikonlopun aikana. En ollut ainoa ihailija eivätkä kaikki kuvaajat olleet paikallisia ohikulkijoita. Täytyy poiketa uudelleen joku päivä paremman kameran kanssa.

310. Konsertti: Soweto Gospel Choir

Kävin kuuntelemassa Soweto Gospel Choiria, joka esiintyi Savoy-teatterssa tänään.

Kuoron ohjelmisto on eteläafrikkalaisen gospelperinteen mukainen värikäs kimara afrikkalaisia perinnelauluja, hengellisiä kappaleita, sekä länsimaista gospel- ja popmusiikkia, kuten konsertin ohjelmaan kuuluvat Leonard Cohenin Hallelujah ja englantilainen hymni Amazing Grace.

Kiertueen teema on Nelson Mandela 100 vuotta. Mandela oli eteläafrikkalaisille tärkeä johtaja ja esikuva, joka yhdisti jakautuneen kansan. Konsertti juhlii Mandelan muistoa ja suuri osa konsertin ohjelmistosta on apartheid-rotusortopolitiikan aikana syntyneitä vapauslauluja. Konsertin alkupuoli sisälsi näitä kaduilla laulettuja protestilauluja. Toinen osa koostui lauluista, joita lauletaan kirkkojen jumalanpalveluksissa.

Kuva lainattu ja teksti mukailtu Savoy-teatterin esitteestä ja tiedotteesta.

Ohjelma oli värikäs kokonaisuus musiikkia ja tanssiesityksiä. Nautin musiikista ja 2 tuntia hurahti ohitse pikaisesti.  Henkilökohtaisesti ihailin myös kuoron esiintymisasuista ja naisten kauniista koruista, joita näin aulassa lähemmin kun he myivät levyjä.

Kuuntele juutuupissa.

SoWeTo