Joulupukki tietää, että Rusina on ollut kiltti

Tämän joulun hauskin lahja. Tämänkin olen nähnyt ennen kuin löysin sen paketistani. Sen kanssa pelleiltiin konjakkimieltymyksestäni Hakaniemen hallissa syksyllä. Täytyihän se testata heti Tapaninpäivän iltana kuten kuvasta näkyy. Samaan aikaan kun nenässä tuoksuaromit kutkuttavat, piippu toimii kuin imupilli. Käsin varoen pestävä, on niin ohutta lasia, ettei kestä kovia kolauksia. Ikävä kyllä paketista puuttui konjakkipullo. Juomingit ovat päättyneet kokeiluun 50 ml Meukowilla (eräänlainen joululahja sekin).

Iloitsin päivällä pölyä jahdatessani auringonpaisteesta. Siksi olinkin melko hölmistynyt roskisreissullani kun ulkona satoi rankasti vettä. Kävin vaihtamassa vettäpitävää vaatetta (en sentään naapurini ehdottamaa sukelluspukua) päälleni ja lähdin uudelleen kävelylle. Päädyin sillan alle harjoittelemaan taijia. Tänään on ollut hyvä päivä, kaikki vahingoittuneet nivelet ovat olleet ihan hiljaa. Siksi tanssahtelin sateessa kotiin, sillä sain tehtyä koko liikearjan (yang ja chen48) alusta loppuun. HAPPY!

Siivosin tänään vähän isommin koska ensi viikolla tulee tenavat kylään. Vietin jouluni muualla enkä ottanut paketteja mukaani, joten aukaisin ne vasta Tapaninpäivänä. Lajittelin kaappiin matkalla olleen vaatekasan ja sen alta löysin kolme joululahjapakettia. Sellainen tunne jäi edellisten avaamisen jälkeen, että paketteja olisi ollut enemmän, mutta niitä ei löytynyt sieltä, minne oletin pakettini jättäneeni, joten ehkä olin kuvitellut kaiken. Iloisesti yllättyneenä olinkin väärässä.

Kotimaiset Kuomakengät lämpimällä villavuorilla. Kyllä varmaan olikin tontulla pään vaivaa kun tuli syksyllä pohdittua, että nämä olisivat varmaan ihan kivat kunhan löytyisi oikea koko (kaikki kaupan tarjolla olleet koot olivat tosi isoja kokoja). Pohjassa oli lukema 40, joten kenkään mahtuu myös villasukka välieristeeksi. Lämmin kiitos joulutontulle (se kadonnut iso paketti).

Heli-keiju toi juuri joulun tämän soittimen. Nyt pääsen liki kymmenen vuoden tauon jälkeen jumppaamaan sormiani ja liikuttamaan murtunutta rannettani. Kyllä onkin vaikeaa kun aivot ja kädet eivät tee yhteistyötä. Alusta on aloitettava eli Thompsonin ja Aaronin pianokouluvihkot on kaivettu kirjahyllyn kätköistä käyttöön. Sormiharjoituksilla olen viikon verran metelöinnyt. Ei sitä musiikiksi voi vielä sanoa. Kirjoitettuna se kuulostaa lähinnä tältä: PIM-POM-PUH ja kun kynnet olivat pidemmät: naps-PIM-naps-POM-naps-PUH. Puh tulee siitä kun pikkurillissä ei ole voimaa ja kieli painuu alas. En halua Mozartiksi Mozartin paikalle, kunhan vain saisin sormeni liikkumaan paremmin ja aikaiseksi korville sopivia ääniä.

En ole tänä jouluna ehtinytkään joulumusiikkia kuuntelemaan. Aloitin sen tänään sillä toisesta kadonneesta paketista löytyi tämä levy. Ilmeisesti levykokoelmani on tutkittu ja samaa sarjaa löydetty muutakin. Muistan kertoneeni jossain jollekin jonkun keskustelun yhteydessä joulunajan lempikappaleistani ja tässä on aika monta sellaista. Vähemmän riitasointuja kuin edellisessä lahjassa.

Näiden lisäksi olen saanut kristallisydämen, hopeisen kukkaranneketjun (kädessä nytkin), kukkia, sukkia, suklaata, jasmiiniteetä, kynttilän lyhyineen, tyynyliinan, astioita, kirjan (Outi Pakkanen: Talvimies) ja raaputettavaa. Tosi kiltti olen ollut kun näin paljon on muistettu.

(Kuvat ja teksti eri järjestyksessä, koska poistin kuvien kaksoiskappaleita arkistosta ja muutaman kohdalla kävi niinkuin pelkäsin. Poistin juuri sen, joka on linkitetty blogiin. Välillä tuntuu, että tämä on niin toivotonta ... kilometrin pituinen huokaisu!)

Nyörikoruja

Monet korut alkavat omasta kokeilusta ja yleensä niistä viimeisistä helmistä, nauhoista tai vaijerin ja hopean pätkistä. Tietty niitä tulee käytettyä itse, jos ne ovat jokseenkin sen näköisä, että niitä kehtaa julkisesti näytellä. Moni lahjaidea lähtee siitä kun ihmiset näpläävät tuotoksiani. On muutaman kerran käynyt niinkin, että koru on ostettu suoraan kaulasta toiseen, vaikka viimeistely ei olekaan ihan viimeisen päälle.

Nämä korut menivät sekä isommille että pienemmillä muksuille. Jossain vaiheessa meinasi lempivärit mennä sekaisin kun ei millään muistanut, että kenen koruun piti tulla vaaleanpunaista ja vihreää.

Jo ennen joulua tein kurssitovereilleni päättäjäislahjaksi oman värimaailman mukaiset kaulakorun. Pari iltaa pyörittelin helmiä ja nyörejä. Ylimmäinen on näplätty, samalla kun juttelin puhelimessa, omaan käyttöön viimeisestä punaisesta narusta tyyliin "mitäs tuosta vielä tulisi". Menee nipin napin korvien ja nenän ohitse.

Sekoilua ja raikkaita talvikuvia

Tässä muutama kuva viime lauantain joulumaisemasta: aurinkoa, valoa, vaalea härmäkuorrutus maassa pikku pakkasen kera toivat joulutunnelmaa. Pian se vaihtui harmaaseen jouluun sateen kera. Töölönlahti on jäässä näissä kuvissa.


Aurinko nousee ripauksen ennen yhdeksää.

Oma suosikkini on tämä enkelinsiipikuva.


Uhkarohkeasti linssi kohti nousevaa aurinkoa.


Aiheutin Tapaninpäivänä eräälle iäkkäälle hämäläiselle hämmästelyä sekoilemalla. Kävin tarkistamassa linja-autoaseman seinästä aikataulua kun bussia ei kuulunut taipaleeltaan lähtöaikaan mennessä. Paluumatkalla bussi kaarsi kauniisti laituriin ja minä harpoin lähimmälle autolle. Oven aukaistuani etupenkillä ei ollutkaan kassiani eikä takapenkillä reppuani. Tiukkasin etupenkin kuskilta: "No, mihis sä olet jo hukannut mun matkatavarat?" Kovin vieraan kuuloinen ääni vastasi: "mitä?" ennenkuin totesin: "anteeksi, väärä auto!" Löytyihän ne matkatavarat kun meni oikeaan kulkuneuvoon. Siinä ei sen kummemmin ehditty ihmettelmään tilannetta, mutta kotomatkalla bussissa hihittelin hervottomasti tilanteelle. Kovin oli pimeää, syksyisen ankeaa ja sumuista. Kerrankos sitä autosta erehtyy.

Kiinalainen joulutervehdys

Rauhallista Joulua

Merry Christmas

God Jul

Fröhliche Weihnachten

Kortin olen sutinut itse. Kaunis paperi on peräisin Hobbypointista. Musteen, pensselin ja kirjoittamisen opin Kiinan kielen kurssilla. Kiitos opettajalle kärsivällisyydestä. Kiinalaisen risuaidan tuottaminen on yllättävän vaikeaa.

Joulutunnelma

Tämän ihanan enkelin sain tänään postissa joulutervehdyksen kera. Tekstarina aamulla sangen varhain putkahti seuraava joulutunnelman luoja. Sopisi tälle kotitontulle jouluohjeeksi: Moon kuullu, jotta kannattaa pistää kartemummaa pellille ja pelti kuumaa uunii. Sitte vaa kasteloo villasukan tolulla ja viskaa sen sohovan alle, nii joha o samantien joulutunnelma valamis. Haisoo iha pullalta ja pirttiki puhtaalta. Ei tarvi kuurata lattiaa polovet ruvella eikä paistaa julumaa pullataikinaa aamukolomee. Stressitöntä ja mukavaa Joulun odotusta!

Piparkakkuvoimalaitos

Sain tänään tilaisuuden kuvata ja haastella kahta käsityön pienrakentajaa. He olivat rakentaneet piparkakkutaikinasta voimalaitoksen Hanasaaren A-voimalaitoksen mukaan. Kummassakin rakennelmassa oli lukuisia pieniä syötäviä yksityiskohtia lakritsapiipuista liivateikkunoihin.

Ametistien värivaihtelut

Ystäväni osti Kiinasta ohimennen erimuotoisia ametistirannekkeita kuminauhassa. Sain tehtäväkseni koota niistä kaulanauhan. Nauha oli jo koekäytössä, mutta vaatii vielä hieman korjausta. Ikävä kyllä luonnon valoa ei ollut käytettävissä, mutta kattolamppun valossa värien vaihtelu näkyy hyvin. Rannekorun rondellit vaihdettiin kuminauhasta koruvaijeriin ja oikeaan lukkoon.

Miesten korvakorut

Tein ystävälleni nimipäivälahjaksi korvakorut lasihelmistä. Autossa samaan aikaan ollut miespuolinen henkilö kysyi missä hänen korvakorunsa ovat. Saman asian hän toisti antaessani toiselle ystävälleni ametisteista tekemäni kaulakorun. Aivonystyröitä raapiessani muistin, miten ystäväni pieni tytär laittoin memoryvaijerista tekemäni rannerenkaat korviinsa. Niinpä väänsin eilen memoryn kaulavanteista korvakorut. Punnukseksi ja painoksi lisäsin ystäväni vanhasta vyöstä purkamani lasihelmet. Varmuuden vuoksi kerroin saajan vaimolle, että koruja voisi käyttää kaulakoruina jos löytyy sopivan kokoinen käyttäjä. Koruja kokeili muutkin kuin saaja.

Joulukortit netin kautta etanapostiin

Onneksi keksin, että Netpostin kautta voi lähettää omia terveyhdyksiä, muuten olisi tänä vuonna jääneet joulukortit lähettämättä. Miten ihana oli istua kotona, tilata kortit omasta kuvasta ja maksaa postimaksut nettipankin kautta. Ei tuskastuttavaa postimerkkien jonotusta tukahduttavan täydessä postikonttorissa. Ne, jotka eivät etanapostilla saa kortteja, omistavat sähköpostiosoitteen, jonne putkahtaa samanlainen toivotus kuin muillekin. Osa saa joululahjaksi myös linkin tänne ja ne, joiden lahjat löytyvät sivulta vasta uuden vuoden yllätykseksi. Tänä iltana en ole tehnyt yhtään käsitöitä (jos osoitteiden naputtelua sormityönä ei siksi lasketa). En jaksanut enää joulukorttien ja iltakipityksen jälkeen. Jaoin ystäväni kanssa seuran kurssimainoksia, joten päivän kuntoilupanos on täytetty.

... jatkoa turkoosiin sarjaan ...

Sarjaan toivottiin lisäosia, joten joululahjaksi tein rannekorun. Memoryvaijerissa on turkoosivärjätyn howaliitin lisäksi myös värjättyä jadea sekä kristallihelmiä. Päätysilmukkaan ripustin roikkumaan turkoosin tähden ja nugetit sekä kristallit.

Lahja illassa pitää joulutontut kiireisenä

Tämä joulutonttu ainakin on joka ilta työpäivän jälkeen ohjelmoitu. Kun tulee iltaisin kotiin ja hoitaa miljoona pientä asiaa ja sitten vielä perustaa blogin siihen samaan vipinään, ei joulutonttu ehdi tv:n iltauutisia kuunnellessa koota kuin yhden lahjan kerrallaan. Onneksi suunnitelmat on osittain päässä valmiina tosin vähän sekalaisiin paikkoihin talletettuna.

Ylläolvan korun tein rippilahjaksi viime kesänä. Lahjan saaja ei pitänyt turkoosin "roskista", joten koruun jouduin käyttämään muitakin helmiä. Ovaalien (Nana) turkoosien lisäksi pyöreissä helmissä on sekä turkoosia että turkoosivärjättyä howaliittia ja tummansiniset helmet ovat akaattia. Kimalletta tuovat valkoiset ja siniset kristallihelmet ja korunosat hopeaa.

Tuishou

Olin tänään katsomassa ja kuvaamassa Push hands tuntia. Askel taijista pariharjoitusten kautta taistelutaitojen suuntaan. Vuoroin paikallaan junnaamista ja sähkäkkää menoa.

Surutyö

Kaulakorussa on savukvartsia ja hiottuja vuorikristallirondelleja. Olin ajatellut niitä ihan johonkin muuhun, mutta niistä tuli surutyöni. Kaulakoru on koottu eräänä marraskuun sunnuntaiaamuyönä. Siihen on koottu niin paljon rakkautta ja kyyneliä, että olen ahkerasti kantanut sitä kaulassani lähes päivittäin jo kuukauden ajan. Rannekoru samoista kivistä, tosin sitä pitää jossain mutkassa hieman lyhentää.

Synkällä värillä jatkuu

Kokeilin eilen illalla kauan ajatuksissani ollutta mallia ja ihan hyvähän siitä loppujen lopuksi tuli. Rannekorussa on käytetty simpukkaa (Slöjd & Detaljer) ja mustia lasihelmiä, jotka jäivät ylitse purkaessani vanhan korun. Tarkoitus olisi antaa se lahjaksi eräälle alati mustaan pukeutuvalle. Blogini on niin uusi, että uskallan sen laittaa näytille ennen joulua.

Vaikeasti tavoitettavissa?

Ystävien ja kylänmiesten kehoituksesta on tämäkin blogi perustettu. "Sua ei koskaan saa kiinni!" on yleisin kommentti, joka minulle on lausuttu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tosin juoruava puhelimeni kertoo, ettei siihen ole kuitenkaan tutuista numeroista juuri soitettu. Suurin osa sananvaihdosta tapahtuukin sähköpostitse.

Kertooko tämä kanava loppujen lopuksi yhtään mitään puuhistani, onkin jo toinen juttu. Tietysti ainakin sen, mitä oman nahkan ympärillä tapahtuu ja kiinnostuksen kohteet. Aluksi mietin useampaa blogia aiheaulueittain, mutta kun on ainainen ajanpuute, niin saman alan harrastajat joutuvat katselemaan ja lukemaan kaikkea muuta jonniin joutavaa ohessa.

Jos olisin tiennyt etukäteen kuinka moneen kysymykseen joudun pohtimaan mielipidettäni rasti ruutuun tekniikalla ja päättämään sen seitsemänsataa asiaa saadakseni tutuille nettitaitoisille ajanvietettä olisin varmaankin odottanut uutta tekniikkaa, jolla yhidstetään aivoni ja tietokone. Tietokone-elämää olen viettänyt jonkun vuoden, mutta kyllä tämä oli aika hermostuttava suunnistus- ja pujottelutehtävä kuitenkin. Mitähän tästäkin ihan oikeasti tulee?