Kevätpäivä

Aamun harmaus vaihtui kauniiseen kevätpäivään. Koivuissa kevään merkkejä, lumi sulaa kohisten ja ojat tulvivat. Kotimatkalla oli lämmintä, aurinkoista ja taivas kauniin sininen, mutta avoimella paikalla talvitakki on paras asu valinta. Tuuli oli arktisen kylmä. Yhä narskuvat piikit anturoissa, sillä kotikorttelissa on vielä jäätä ja lunta.

Porraskävely

Omaehtoinen nilkan testaus Eduskuntatalon rappusilla, jotka on juuri sopivat treeniportaat toipilaalle. Hyvin toimi kävellen sekä ylös että alas. Ei tarvinnut kertaakaan edes huilata. Seuraava tavoite on juosta ne ylös ja alas. Aikataulu on avoin eikä kiirettä ole. Onnistuu sitten joskus kun on oikein hyvä päivä ja olen kävellyt itseni parempaan kuntoon.

 Mereltä saapui sumuinen seinä, joka peitti kauniin aurinkoisen päivän. 

Kevätsumua

 

Sumua

 

Eilen fysioterapeutilla käydessäni katselin mereltä nousevaa sumua ja mietin, missä siitä saisi kivan kuvan. Muistin Redin terassipuiston ja kävin siellä kuvaamassa niiltä osin kuin jää ja lumi olivat sulaneet. Samassa talossa pystyi tekemään muitakin täydennyksiä. 

Kaikki avaimet kaulassa kilisee kivasti hyppiessä fyssarin pehmopallolla. Sain uuden kuminauhan, joka tuoksuu ilmapallolta ja uusia tehtäviä. Onneksi työpaikalla on taukojumppaohjelma, joka ilmoittaa kun takapuoli on nostettava tuolilta. Juuri kun pääsin taas seisomaan osan päivästä, jouduin taas istumaan. Pöh! No mut, koska jumppanauha on sidottava jonnekin, löytyy salista ne puolapuut. Pitää vaan löytää tyhjä aika. Onneksi riittää pienempikin aika. Tosin keksin aamusella, että voin sitoa lenkin kiinni myös pihalla olevaan kiipeilytelineeseen tai lyhtypylvääseen. Molemmista saa tukevan otteen, mikäli sitä tarvitaan. Täytyy vain miettiä, miten irroitan itseni kuminauhasta etten ole nenälläni maassa. On sitkeä ja sähköistyvä liikuntaväline. 

Kalasataman tornitalot sumun keskellä. Merelle en päässyt kuvaamaan, sillä toinen pää oli varattu ja toisessa liikaa lunta. Nyt olen liikkeellä jo yhden kepin avulla. Töissä liikun kepin kanssa vain oppilaiden keskellä. He ja muu henkilökunta osaavat väistää. Kohteliaat oppilaat ovat kysyneet, miksi olen keppijalkainen ja huomaavaisimmat ovat tarjonneet apuaan. Bussikuskit lähtevät ajamaan vasta kun olen istumassa ... Tosin poikkeuksiakin löytyy, mutta noin yleensä pystyn kävelemään normaalisti ilman keppejä. Juokseminen on vaikeampaa, mutta yleensä en ole nähnyt ravaamiselle tarvetta. 

Kevättä ilmassa

Keväältä tuoksuva ilta. Kotipihan alue on sula, mutta varjoisissa paikoissa on vielä lunta ja jäätä. Keppejä tarvitaan vielä koti- ja työpaikan piha-alueella, jossa luistinrata ei vielä ole sulanut. Ne tiet, jotka tähän asti ovat olleet lumisia, ovat nyt muuttuneet luistinradoiksi. Entiset jäätiköt ovat melkein sulaneet ja kotipihassa on iso lammikko. 

Kahdella kepillä edelleen. 

Nilkkajumppapäivä

Tämän päivän aika oli kaikkein paras koska sain olla töissä pidempään kuin viimeksi. Fysioterapeutti ei saanut sätkyä, vaikka kerroin etten löytänyt tammikuussa kätkemääni tasapainolautaa. Sain vinkin, mistä työpaikan lautoja voisi löytää. Uusia läksyjä tuli uuden lelun kera. Nyt kuvattiin kun ohjeita tuli niin monta kerralla, että osa unohtui. 

 1. Jos tasapainolauta löytyy, jatketaan istuen tehtävästä harjoituksesta eli pyöritetään laudan reunoja lattialla 20 x kumpaankin suuntaan. Tätä ehdin parina iltana tehdä työpäivän jälkeen. 

 2. Laitetaan pyyhe lattialle ja kipristellään varpailla sitä kasaan ja sitten suoristetaan pyyhe varpaiden alta. Tekee varmaan eetvarttia kavioiden kolhimille varpaille. Tämä menee niin mukavasti iltaisin jalkapesun jälkeen. Rätti lattialle ja rullaa sitä kunnes jalat on kuivuneet. 

3. Kuminauhalenkki päkiän alle ja toinen pää kireäksi nyrkkiin. Sitten suoristetaan jalkaterä suoraksi. 

 4. Lenkki päkiän ympäri ja kumilieka oikean jalkapohjan alta käsiin. Oikea jalkaterä liikkuu vasemmalta oikealle. Nilkka tekee työt. 

5. Lenkki päkiän ympäri, lieka vasemman jalkaterän ympäri ja takaisin oikean jalan alta käsiin. Molemmat jalat tekee samaa. 

6. Lenkki jalassa, sido toinen pää pöydänjalkaan ja vedä varpaita nenääsi kohti. Tätä on vaikeampi toteuttaa kun ei ole pöydässä tai sängyssä jalkoja normaali paikoissa. 

7. Seiso tasapainolaudalla molemmin jaloin, nojaa seinään ja keikuttele kuten kohdassa 1.

8. Jos ehdit ja kerkiät, yritä hakea tasapaino seisomalla laudalla. Tekee hyvää koko jalan pituudelta. Jos omaa keikkulautaa ei löydy, menen työpäivän päätteeksi yhteen luokkaan keikuttelemaan pyrstöäni....

Kaikkea voi tehdä kuulemma telkkaria katsellessa, mutta kun en juurikaan sitä perinteisesti kotona katsele. Se on enempi ollut käytössä valokuvausasioissa tietokoneen jatkeena. Lukeminen (Olen istunut odotushuoneessa kirja kädessä joka kerran kun on kutsuttu sisään), jota ehdotettiin seuraavaksi, ei tasapainolaudan kanssa kiinnosta, mutta Taijin seisontaharjoitukset voisivat olla parhain ratkaisu. Silloin pitää ottaa herätyskello käyttöön koska keskittyminen niihin harjoituksiin vie ajan tajun. 

Kuvaustauko

  

Yritin ottaa kuvaa auringonlaskusta, mutta eihän siitä mitään tullut kun onnikan ikkuna oli suttuinen. Näin hiljaista kuvaviikkoa ei ole ollut sitten viime kevään mobiilihuollon. Kun kädet on kiinni kepeissä, ei puhelinta jaksa kaivella esiin kun joka kerran pitää kepukat laittaa tukevasti johonkin. Ajatus on varmasti hukassa tai tilanne ajat sitten kadonnut kun koko liikesarja on siinä vaiheessa, että kuvan ottaja olisi valmis.

Tämä kuva on otettu Töölössä. Bussi kulkee työpaikan pysäkiltä suoraan Kamppiin, jossa olen päässyt tunnelia pitkin metroasemalle. Matka aikana on hieman pidempi ja säästä riippuvainen, mutta tavallaan helpoin kun keppiluistelua tulee vähiten. Kengän alla on nastat, mutta lumen alla piilevä peilijää on pahin.  Nastat eivät välttämättä siihen pureudu. Olen käyttänyt matkat lukemiseen. 

 

Nilkkamaisuuksia

Taas on tämän kuvan aika. Kävin ensimmäisen kerran fysioterapiassa, johon varasin ajan Itikseen, jotta en rasittaisi muuta henkilökuntaa kovin rankasti kahden kuukauden poissaolon jälkeen. 

Ensin kävelin käytävää edestakaisin ja sain saman diagnoosin, jonka itse olin tehnyt koulun käytävillä eli varvastyöntö puuttui, koska nilkka oli jäykkä. No ei ollut enää taivutusten ja venytysten jälkeen. Ennen kotiin lähtöä kävely sujui myös varpaiden kanssa. 

Läksyjäkin tuli ja huomautus, että kaikkea saa tehdä paitsi kaatua. Jäykältä saa tuntua ja vähän sattua, mutta rikki ei saa mennä uudelleen. Tunnen eron ... juu. Tärkeintä oli saada Taijin treenilupa seisaaltaan. Siinä tulee lempeästi juuri niitä nilkan liikkeitä, joita harjoittelen muutenkin muilla tavoilla. Lisäksi myös muu torso saa liikettä. 

1. Tasapainolaudalla pyöritys joka suuntaan ja pyöritys niin ettei polvi ole mukana.  Mihin piilotin sen tasapainolaudan tammikuussa kun pyöri aina tiellä. Onneksi töistä löytyy jokunen 😊.

2. Porraskävely ylös ja alas sekä pohkeiden ja nilkkojen venytys alimmalla askelmalla.  Tätä teen sekä töissä päivisin että kotona iltaisin. 

3. Terve jalka lattialla ja leikattu ylempänä, josta polven ja nilkan taivutus eteenpäin niin pitkälle kuin menee. Tätä olen tehnyt koulun portaissa aamuisin ja sukkalaatikolla iltaisin. 

Porraskävelyjä saa tehdä maltilla. Olen sitten soveltanut siten, että aamulla menen hissillä työhuoneeseen tsekkaamaan, onko sähköpostissa akuuttia asiaa aamulle. Lopun päivää olen käyttänyt portaita. Illalla vien painavan repun kotiin hissillä, syön banaanin ja menen kotiportaisiin kävelemään. 

Toisen kepin saisi jättää pois. En kuitenkaan ole siihen suostunut koska sekä kotikortteli että työpaikan piha on jäinen ja lumisen liukas. 

Lumen valtakunta

Lunta on satanut vuorokauden ympäri ja maisema palannut talvikuosiin. Majanmuutto on tänään valoisaan aikaan, jotta kotimaisemissa näkee paremmin, minne astua.  Täällä tulee kevyttä pakkaslunta, mutta merentannalla olomuoto voi olla ihan jotain muuta. 

 

Lumituiskua auringonpaisteessa

Roskat auringonlaskun kuvassa ovat lumihiutaleita. 

Tänään kävin tuhannen askeleen urakkani kahden lumipyryn välissä auringon viimeisten säteiden aikaan. Jäätyneen vesilätäkön vuoksi jouduin tekemään pari ylimääräistä kieppiä kun jää ei murtunut tassun alla ja jouduin lyhentämään peruslenkkiäni kymmenellä askeleella. Menin vielä laskuissani sekaisin kun juttelin pyykkirouvan kanssa. Tänään käytin treeniajan kävelyyn kunnes nokka ja hyppyset alkoivat jäätyä. Kylmä piiskaava tuuli enteili lumituiskua. Lumi oli pieniä palleroisia ja asvaltti oli mustavalkoista. 

Lätäköitä

 

Taivas oli sininen ja päivä aurinkoinen iltapäivään asti. Huolestuneena seurasin etätöissä keskiviikkoinfoa kuulokkeilla ja ikkunasta pilvien kasautumista taivaalle. Siksipä suljin koneen hieman aiemmin, hyppäsin ulkoiluvetimiin ja ryntäsin pää viidentenä jalkana hissin kautta pihalle. Kävelylenkkiini ei ole tullut muita muutoksia kuin pari isoa vesilammikkoa kierrettäväksi. Tuuli oli ajoittain niin kovaa, että iloitsin keppien tuomasta tuesta. Ilman vesilammikoita en olisi huomannut hentoisia vesikuuroja. Huppu päähän ja menoksi. Tuhat askelta tuli kasaan puolen tunnin hoippumisella myötä- ja vastatuuleen. Lopuksi tein ylävartalon Asahi ja Taiji treeniä. Jalat jätin ensi viikon fysioterapeutille. 

Lumen kato

Aurinko ja tuuli olivat päivän aikana tuplanneet jäättömän ja lumettoman asvaltin määrää. Matka saunan ovelta pyykkituvan ovelle vähensi edestakaisten kieppien määrää ja välipaloina rupattelin naapurien kanssa. Kaikkia en tunne nimeltä, mutta suurin osa osaa sijoittaa minut talokennon oikeaan osaan. Tuhat askelta tuli täyteen reilussa puolessa tunnissa. 

 

Tuhat askelta

Tänään ehdin monen yhteensattuman vuoksi vasta auringonlaskun aikaan tallustelemaan tuhannen askeleen haastettani. Autotallin edusta oli levinnyt entisestään ja asvalttia oli sulanut 30 askeleen verran lisää. Pääsin toisessa päässä kävelemään melkein pyykkituvan ovelle ennen jäätikön kohtaamista. Taivaalla oli pilvien raidoittama pumpulimatto.