Tekstiilejä

Tammelassa opiston mökillä tai pirtillä löytyy seiniltä upeita käsitöitä. Tilkkutöitä moneen lähtöön perinteisistä ruutupeitosta kuvioleikkaukseen ja -ompeluun.

Keskiviikon teemalla pitäisi kai esitellä omia neuletöitä, mutta kun tilkkutäkki on vasta kahdessa osassa. Jos ihmeitä tapahtuu, niin ehkä saan ne jossain vaihessaa ommeltua kasaankin. Tällä viikolla tapahtui vain kaksi "IIIIK apua" tilannetta. Viime viikosta opin katselemaan rivin päätyneuloja sillä seurauksella, että unohdin pitää silmällä lankakerän loppua. Vain opettajallamme on ihmelankakerä, jonka lanka jatkuu ikuisuuksiin. Minun langanloppuni kestävät muutamasta rivistä kymmeneen ja muutamin poikkeuksin vähän enemmän. Tekniikka ehkä on joissakin asioissa vielä hitaamman puoleista, mutta ilmeisesti aivoissa tapahtuu järjestelyajoa, koska päätteleminen sujui ilman kommervenkkejä, mutta hitaammin kuin kellon minuuttiviisarin nakutus. Ulosheitto vaani kulman takana ja opettaja taisteli onnistuneemmin kelloa vastaan kuin minä.

Tämän tyynyt värit eivät sovi kotini värityksiin, mutta ei sen tarvitsekaan, sillä suurimman osan aikaa se könöttää peiton alla. Alkukesästä se vietti enemmän aikaa oikean polveni alla kun nukuin selälläni. Pohjaväri on ihastuttava ja tyynyyn kirjotut kuviot huippukauniita. Kun on tarpeeksi kirjavaa ympäristössä, ei pieni lisäkirjavuus enää haittaa yhtään mitään. Sohvallani nököttää samaan tarkoitukseen hankittu vihreäraitainen pötkylä riitelemässä punaisen peiton kanssa.

Äitikoruja

Tummanpunaisista makeanveden helmistä, saman sävyisistä swarowskin kristalleista ja vermeilkultahelmistä ja -putkista sekä sydämestä koottu lahja pienen nelikuisen kiinalais-suomalaisen tyttövauvan äidille. Pienokainen käyttäytyi rauhallisesti Suomen pulisevan tätijoukon keskellä. Katseli vain rauhallisesti suurilla ruskeilla silmillään.

Ruskaloma

Lomallani aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi hehkuttaen ruskan värejä.

Vesi kimalteli suihkulähteissä...

Vaaherat kellastuivat ja punastuivat vähitellen...

Ja tuuli tuiversi vauhtiraidat pilviin.

Epäonnen päivä

Aamu alkoi matkalla Idästä Kamppiin Ruoholahden kautta. Luin jännää dekkaria ja heräsin siihen kun täti kehottaa hyppäämään pois junasta kun se menee kääntöraiteelle. Työpäivästä tuli rikkonainen kun piti käydä syömässä ennen aikojaan ja sitten matkustaa työterveysasemalle. Ei mitään vakavaa, vain valikoiva kuulo, jota haluataan minun suostumuksellani tutkia.

Tänään ei ole neuleita esiteltäväksi, sillä sain aikaan pääasiassa vain sotkua. Opettajalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, sillä hän jaksoi kaikki viisi kertaa auttaa teelmäni takaisin koneen neuloille. Sen lisäksi sain lankani sotkuun ja kelkan jumiiin sen seitsemän kertaa. Viimeisellä kerralla tiedän, että tein kaikki ohjeiden mukaan, mutta siitä huolimatta kone tuuppasi tekeleeni lattialle. Tunnit loppuivat suurin piirtein samaan aikaan, joten kirjava lankakasani tungettiin luokan keskiviikko tuntien kaappiin odottamaan ensi viikkoa, jolloin ehkä kenties saan loput langanpätkät tungettua neuleeseen. Ainoa reagointini kömmähdyksiini oli suurin piirtein: IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK apua! En nakellut mitään tai ketään seinälle enkä myöskään hakannut omaa päätäni tiiliseinään. Ehkä se ensi viikolla sujuu hieman paremmin kun annan aivojeni työstää kaikkea saamaani privaattiopetusta.

Juttelin kotimatkalla toisen samaan suuntaan matkalla olleen neuleiden ystävän kanssa enkä huomannut katsoa, kumpaan metroon hyppäsimme. Heräsin Itäkeskuksessa aamuisen tädin hokemaan: tämä juna jatkaa Mellunmäkeen. Viime tingassa pääsin ulos odottelemaan oikean suunnan junaa. Kotona olen tapellut eilisten videopätkien siirtämisten kanssa. Koneeni ei tunne Lumixin formaattia. Hitsi vieköön, millähän ne saa siirretyksi oikeassa muodossa tietokoneelle kun ei ole levykettä eikä johtoja (en löytänyt niitä lainakameran laatikostakaan). Pahimmassa tapauksessa joudun ilmoittamaan, että tässä on tikku, tehkää jotain.

Oudot otokset?

Tähtitaivas?

Shakkiruudukko?

Saniainen?

Taivaan muna?

Tässä kesän oudoimmat kuvat. Löytyykö yhtään arvausta, mistä ne on otettu?

Purppurasormi

Helmiäiskiekoista väsäsin itselleni sormuksen. Hankala kuvattava kun ei pysynyt pystyssä ollenkaan, joten kuvasin sen sekä kädessäni että viinipullon korkin ympärillä. Saman väristä kynsilakkaakin pitäisi varastosta löytyä ; )

Parvekepuutarhasta

Aurinko on punastuttanut parvekepuutarhastani kaksi tomaattia, jotka maistuivat mansikkakin makeammilta. Toinen oli peukalon kynnen kokoinen ja toinen isompi kuin kaupan kirsikkatomaatit. Sen lisäksi ruusu on aloittanut uusien lehtien puskemisen ja se on työntänyt kaksi pientä nuppua ulos varrestaan. Mielenkiinnolla seuraan sekä tomaattien kypsymistä että ruusun kukkimista. Ehtiikö kumpikin työssään loppuun ennen talven alkua vai joudunko tuomaan molemmat tuotokset huonelämmön suojiin?

Syksyn merkkejä

Haikeiden

muistojen

maisemat.

Kokeiluerät

Tilapäinen muistin menetys. Unohdin kuvata tekemäni narukoruriipukset. Vältin lukkojen laittamista, koska lahjoituksen kohde on herkistynyt myös hopealle. Ehkä pitäisi siirtyä hopeasaven käyttöön, joka on lähes pelkkää hopeaa.

Kaikki kolme korvakoruparia ovat kokeellisa tuotoksia, jotka jäivät ylitse muista projekteista. Ehkä kuulen, mitä kuljettajani niistä sanoo. Lienevät tosi surkeita, jos ei sano mitään ; )

Reikäneule

Tänään oli yksinkertaisen kuvion vuoro. Muistin sentään aamulla napata lankaa mukaani. Laatikon päälimmäisenä oli pussillinen ohutta lankaa, josta tuli kevyt sininen hattara, joka on aivan ihana ihoa vasten. Mielessäni on monta käyttötarkoitusta ja valinnanvaikeus on suuri.

Lipputanko

Opin tänään taiji tunnilla, että sisälläni asuu pieni lipputanko. Vai olikohan se niin, että siellä pitäisi kasvaa lipputanko. Joka tapauksessa suurin piirtein yhtä kummallista kuin kantaa tikapuut keskelle pihaa, jotta voi laulaa oodin täysikuulle.

Raitoja ja täpliä

Pienillä asioilla saa seiniin vauhtia ja kuviot elämään.

Hauska on miettiä, mitä näistä korvakorujen täplistä ulos pulpahteleekaan kun tarkemmin katselee. Ranskan maalle menivät nämäkin korut.

Vihreät harjoitelmat

Sekä korvikset että riipus on päällystetyn kuparilangan taivutusharjoitelmia. Riipus roikkuu omassa kaulassani ja korvakorut menivät kuljettajalleni. Vielä hiukan tarvitaan ennen kuin alan pilaamaan hopealankaa samoissa merkeissä.

Linssin eteen pöllähtäneet

Valkeat joutsenet ovat persoja ranskan pullalle.

Hedelmät ovat kypsiä, mutta en tiedä, voiko niitä oikeasti syödä. Ei ole näköjään kelvannut kauniista mehukkaasta väristä huolimatta linnuillekaan.

Parvekkeeltani löytyy monen vihreeän seasta myös hieman punastuvia tomaatteja.

Korut kuin kuihtuneet lehdet

Lisää ompelukokeiluja. Särölasiputket eivät näytä kuvassa oikeastaan miltään, mutta oikeassa valossa helmissä on saman värinen hehku kuin katsoisi maailmaa cokispullon läpi kohti valoa. Ruskea lanka täydentää värejä läpikuultavan osan läpi. Kolmen helmen tuubina koru on aika painava, mutta littana malli ei häiritse kynän käyttöä eikä muuta työntekoa.

Nämä ruskakorvikset lähtivät Ranskaan elokuussa.

Näkymä länteen

Tänä iltana taivas oli täynnä mielenkiintoisia muhkuroita.

Mutta myöhästyin hieman kun en hoksannut pitää silmällä iltataivasta.

Roskapussien heittokeikalla satuin vilkaisemaan oikeaan suuntaan. Äkkiä kamera kotoa ja kipitys sillalle, mutta parhaimmat pilven lohkareet olivat kadonneet harmaaseen massaan.

Poimintoja kesästä: vihreää

Kuvat otettu toukokuun ja heinäkuun aikana. Pieniä herttaisia yksityiskohtia pääkaupungin vihreydestä:
Eduskuntatalon lisärakennuksen edessä lehmuksista pukkaa lehtiä suoraan rungosta. Uusien lehtien väri vaihtelee oranssista keltaiseen ja ruskean kautta hehkuvaan vihreään.

Auringonkukka ratapenkereellä. Alimmat lehdet ovat paahteessa nääntyneet keltaisiksi.

Villiviini pohtii minne heittäisi lonkeronsa seuraavaksi.

Takiainen piikittelee alkukesällä hopeanharmaassa kuosissa.

Koiranputken ensimmäiset hennot kukkaset.

Maksaruoho vaihtaa väriä helteessä.

Rautaruukki

Ruotsinpyhtäällä sijaitsee Strömforsin ruukki. Yläpajan seinää kiersi upeaköynnös.

Alue on täynnä kauniita rakennuksia ja kaksi upeaa museota metallin jalostamisen alalta. Alue on avoinna kesäaikaan, jolloin on mahdollista osallistua opastetuille kierroksille ja taontanäytöksiin. Sisäänpääsy museoihin on maksutonta.

Vanhat ruukkirakennukset ovat käsityöläisten pajoina ja myymälöinä ympäri vuoden sekä ravintoloina ja kahviloina.

Ruukin esitteen kannessa oli lähes identtinen kuva veteen kuvastuvasta letkuvajasta. Kuvauskulma oli hieman viistompi siten että takana näkyi toinen talo nimeltä Armonlinna, jonka ikkunanurkkauksesta on yllä kuva (toinen ylhäältä).

Huomasin, että kesälomamuistoistani tämä hieno paikka on jäänyt esittelemättä.

Lankamakkarat

Ensimmäinen neulekoneen ajokorttikurssi-ilta takana ja näin komeita makkaroita sain aikaiseksi. Pienempi makkara menee korusuunnitteluun raaka-aineeksi, mutta isomman kohtaloa en vielä tiedä. Siitä voisi tulla vaikkapa kaulaliina, jahka lisään tupsut päihin. Kolme tuntia hurahti silmänräpäyksessä. Innolla odottelen ensi viikkoa. Pitkästä aikaa jotain säpinää aivonystyröihin. HUIPPUKIVAA!