Jäätä puussa ja maassa

 Sumua, pilviä, vesitihkua ja siihen päälle pieni pakkanen. Koivuissa kilisi luonnon omat tuulikellot kun tuuli paukutti oksia toisiinsa. Rautatieasemalla ihastelin valon leikkiä jääkuorrutteisilla oksilla. 

Kotona satoi vettä ja maa oli jäinen luistinrata ihan joka suunnassa. Pompin lumivallia ja -hankea pitkin kotiin. Lumihanki näytti kovalta ja kiiltvältä, mutta jalka upposi pehmeään lumeen kevyesti. Lumen olomuoto oli ihan toinen kuin sisämaassa.

Huurrekuorrutus

Kun lähdin kotoa aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkasta oli kymmenen astetta miinusta. Metromatka keskustaan ei tuonut mitään uutta säähän, mutta jo junan ikkunassa katselin sumun riekaleita Hakaniemessä ja Linnanmäen kalliolla. Pasilassa paistoi aurinko. Join lämmintä kahvia ja luin dekkaria. Tikkurilassa tuli kuuma ja riisuin takin. Samalla hämmästelin hernerokkasumua, joka oli vallannut maiseman. Hyvinkään asemalla ulkoinen kosteus tainnutti mielen ja kuuntelin junan sähkölankojen ritinää sekä pieniä turkoosin kirjavia sähköisiä purkauksia. Kävelysillälle päästessäni kaivelin repun pohjalta pikkukameran ja ikuistin kosteuden verhoman ympäristön muistikortille. Sormikkaita ei tullut mukaan eikä paksuilla thinsulaten lapasilla pysty hallitsemaan pieniä nappuloita kameran kyljessä. Nakkisormet jäätyivät paljon herkemmin kuin  tiistain pakkasillassa, jolloin silloinkin säädin kameran nappuloita paljain käsin. Vuorotellen oikeaa ja vasenta kättä käyttäen räpsyttelin kuvia. Välillä oli ihan pakko kävellä pidempi matka kun kylmä ja kostea puhalsi vasten kasvoja. Lopulta kaivoin uuden patterin repun pohjalta. Samalla kiersin vähän pidemmän mutkan kautta ihaillen talven taidetta.

Joulukukka

 Tämän joulun syntymäpäiväkukka on kultajauholla silattu ananas. Jos muuten kuulostaa kummalliselta, niin eri valaistuksessa kukkaan tuli tuiketta.

Jääkukkia

 Talven pakkanen ja pohjoisen tuisku kirjasivat ikkunan pieleen jääkukkaset. Ne ovat kuin taivaan pilvet, mukavia muotoja ja asioita niistä hahmottui. Löysin lintuja, lohikäärmeitä ja kukkasia. MItä sinä näet? 

Pienet tytöt

Näitä tyttöjä ei löydy kenenkään paketista. Pienet puunuket saivat avainrenkaan päänsä päälle. Ne tarttuivat käteeni Suvlahden kattilahallista elokuun askartelu viikonlopusta. Niitä myi NamiSupplies. Hämmästelin tarjolla olevia muovisia donitseja ja herkkuja. Namit ovat avanneet Pinkki-kaupan häkellyttävän lähellä työpaikkaani ... en vain ole sitä aikaisemmin hoksannut kun ei ole ollut tarvetta seikkailla siinä suunnassa. Saattaahan siinä käydä niin, että namikauppa pelastaa päiväni kun haen jotain erikoista ja kummallista.

Pikkujoulu uimarannalla

Reilu viikko sitten 6 tonttua vaelsi uimarannalle lyhtyjen kera harjoittelemaan taijia pikkujoulu tunnelmissa. Meri oli  melkein jäässä, lunta mukavasti eikä kelikään meitä kaltoin kohdellut. Pientä pakkasta ja taivas pilvessä, mutta kuumilla juomilla ja kerrospukeutumisella pysyimme lämpiminä. Kaksi täyttä sarjaa ehdimme tehdä ja lähes sama aika kulutettiin kuin normaalistikin tunneilla. Avantouimarit ihmettelivät meitä, mutta saman kohtelun he saivat meiltä - he sentään pinkoivat lumessa lähes alasti.

Siitä se joulumieli alkoi ja kaivelin joululevyt ja tonttupuvun esiin.

Rauhallista Joulua

Monta korttia postiin laitoin, mutta aivan varmasti joku jäi silti ilman. Toivon muistaneeni suurimman osan heistä, jotka eivät pääse bittitoivotuksiani lukemaan tai jotka muuten eivät postia saa. 

Tämä löytämäni runo sopii viimepäivien tapaamisten keskusteluihin ja samalla myös jouluun, vaikka onkin hieman erilainen kuin tavalliset joulurunot.

Ajattelen Sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla.
Vaikka kaukana -
mutta ajatus ei matkaa mittaa
ei myrskyä pelkää.

Ei esteet erota
ei vuodet vieroita
kun ystävä
ainutkertainen
ajatuksenkantaman päässä.

Ajattelen sinua tänään
juhlassa ja arjessa ajattelen
ilossa ja kivussa
pettymyksessä ja täyttymyksessä.
Ajattelen sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla. 
- Maira Leinonen -

Sytytän kynttilän ja ajattelen kaikkia niitä, joita muuten en tavoita.
Rauhallista ja hyvää joulua!

Lumimyrsky

 Viikko sitten torstaina oli komia lumipyry, joka saosti liikenteen.

 Ulkona tuuli ja tuiversi, mutta Uunisaaren vernissamaalitehtaan seinien sisäpuolella oli lämmin tunnelma jouluaterian merkeissä.

 Ponttoonisilta keikkui ja keikutti. Takkuileva tasapainoelin heilutteli vatupassia ja viivasuorasta tuli kiemuraa.

Kävelin omaksi huviksi ja muiden kauhuksi takaisin työpisteeseeni. Tuskin olivat julkisilla kulkuneuvoilla yhtään sen nopeammin keskustassa kuin minä antaessani tuulen työntää itseni kohti pohjoista. Niin no, minulla oli kassissa toppapöksyt, joten en paleltunut vaan ihailin tätäkin valaistua porttikongia kerrostalon sisäpihalle.

Epäsydämet

Marraskuussa kävin jigin jatkokurssin, jonka lopputestiä en läpäissyt. En nimittäin osannut vääntää metallilankaa sellaiselle mutkalle, että niistä olisi tullut sydämiä. Lopulta tein jotain hauskaa. Nakuttelin kaikki epäsydämet littanoiksi. Yläkuvassa epätoivoiset aihiot, jotka näyttävät ihan Sesame streetin isolta linnulta.  Alakuvassa vapaamuotoiset teelmät, joissa näkyy jo jonkinlaista sydämen sielua. Ihan selvästi tarvitsen sydämen teon kertauskurssin ; )

Joulumarjoja

Joulukuun helmeilyillassa innostuin penkomaan sekalaisia helmmilaareja, joista löysin näille isoille helmihatuille sopivan kokoisia lasihelmiä. Niin näyttävät ihan marjoilta, vaikka väritys ei olekaan ihan oikea. Harvinaisia marjoja ja melko uniikkeja sillä näitä helmiä ei löytynyt kovinkaan monta. Helmikoktailista ei koskaan tiedä, löytyykö sieltä toista samanlaista.

Valon ja värin leikkiä

Aina ei kannata kaikkea suoralta kädeltä tuupata roskiin tai poistaa kameran muistista. Joskus epäonnekkailla kuvilla on kiva leikkiä ja saada kaikkea kivaa aikaiseksi. Yksi syy, miksi en avaa konetta tullessani myöhään kotiin. Aika kuluu tosi vikkelästi kun katselee, mitä kaikkea vanhoista kuvista saa aikaiseksi ; )

Valoa päivään

Hyvää Lucian päivää!

Valo vanha ja tuttu,

todellinen vintage juttu.

Olohuoneen lampun kupu.

Se on seurannut joka huusholliin

ja aina sopinut ympäristöönsä.

Kynttelikkö on neljännesvuosisadan tuoreempi juttu, mutta on valaissut pimeää vuodenaikaa jo kahdessa osoitteessa yli toisen neljänneksen. Musiikkia, runoja ja muuta joulun taikaa ... vielä ehdit monta luukkua avata.

Rautatieasema

Jäi lauantaina reilu vartti aikaa kierrellä Helsingin päärautatieasemaa ennen junan lähtöä. Ennen junakahvin ostoa kaivelin kameran esiin kuvasin kohteita, joiden kuvaamiseen ei ole tähän mennessä koskaan ollut aikaa. Vielä jäi monta asiaa mieleeni järkkäriä varten ... että jos joku päivä aloittaisi kuvausretken  rautatieasemalta ilman kellon asettamia rajoituksia.

Muistelen katselleeni tätä jouluista patsasasetelmaa viime joulun jälkeen Helsingin tuomiokirkossa. Viime jouluna asemalla taisi olla koristeellinen tuomiokirkon näköiskuva. Joka joulu jotakin uutta katseltavaa.

 Viimeksi kun kävin lipunmyyntihallissa myyntipisteet olivat ikkunaseinustalla ja jonotuspenkit vastakkaisella puolella. Nykyään kaikki ovat toistepäin. Odottavien muksujenkaan aika ei tule pitkäksi kun raiteilla kulkevat aaltomaisesti puujunat.

Ikkunan kaarissa keraamiset tiilet, jotka puroina valuvat maahan.

Joulukuusen vieressä pienoismalli asemasta, junista, teistä ja rekoista.

 Lamput kaari-ikkunan lävitse ja suoraan asema-aulasta.

Asemaa kuvatessa ruokahalu kasvaa. Siellä on miljoona pientä yksityiskohtaa mitä kummallisimmissa paikoissa, jotka odottavat löytäjää ja ikuistajaa. Helpommalla pääsisi, jos ostaisi kirjan, mutta hauskuushan on etsimisessä ja löytämisessä.

Pimeä vuoden aika

Minne se meni? Marrakuu. Hallitseva pimeä vuoden aika, jolloin kävelin useana iltana taijista metroasemille tai kaupasta kotiin. Usein kamera takin taskussa tallensi majakkamaisia valoja sieltä täältä.

 Melkein heti kellojen siirtämisen jälkeen kotipihakortteliin ilmestyi valopiuhoja valaisemaan pimeyttä.

Erilaiset porrasvalot,

 ikkunat ilman verhoja,

 sairaalan saneeraushuppu näkyy kauas,

vanhempien talojen ikkunat tuovat pimeyteen mukavia valosommitelmia.

Halloween

 Erään liikkeen ikkunassa Kampissa nappailin ikkunan somistuksia ja napsin muutaman kuvan.

 Erään ihmisen mielestä tämä säihkysilmä hymyineen on ihan minun näköiseni ja oloiseni.

Alkumatka tulee käveltyä valtaväylää pitkin, mutta loppumatka menee sen mukaan, mitä milloinkin haluaa katsella. Ei niinkään kauppojen ikkunoita vaan muuta ympäristöä ja tietty onko kamera taskussa vai ei.