Värikäs länsitaivas

 

Hyvinkään kirsikat

 

Parantolan puistossa kirsikkapuut ja vaahterat kukoistavat. 

Heijastuksia

Eilisen lätäköistä aurinkoisen päivän peilauksia. 

Kirsikka kukkii

 

Sinisest kukat valtaavat maan

Ensimmäiset kevään kukkaset.

 

Pasilan luuranko

 Bussin ikkunasta bongasin uuden rakennuksen luurangon kohoavan Pasilan asemasillan toiselle puolelle. IG-tuttu tiesi kertoa, että siihen kasvaa uusi hotelli ... taas. 

Piikkikengät jalkaan

Nopea lämpeneminen sulatti epävirallisen lumensyvyysmittarin sekä yläpuolelta, että tasotunneleina.

Lumi suli ikäväksi jääkentäksi. Edellisen päivän monimuotoisen sään vuoksi hyppäsin aamulla piikkikenkiin. Hyvä niin, teiden liukkaus vaihteli lumesta jäähän ja osittain asvalttiin.

Eilen satanut lumi oli tänään kasattu vuoreksi korttelipihan puiston alkuun ja kerrostalon päätyyn. Korkeutta oli enemmän kuin minulla mittaa.
 

Aurinkomaalia lumisella tiellä

 Aurinkoinen aamu ja luminen tie. Niin kylmää, ettei kaukolämpöputki riitä pitämään tietä sulana. Tosin luminen tie ei ole liukas, kuten muina talvina muhkurainen jääkenttä. 

Jääkukkia

 Aurinko paistaa yöllä jäätyneen lasin läpi. 

Piri pintaan

Hupsista, ei meinannut kupin reunat riittää. Kahvi oli vähän laihaa kun puhelimessa puhuessa ei tullut katsottua, minkä verran vettä pannuun tuli laitettua ja minkä verran jäi kahvikannuun. Piti nakata loput kukkasille, mutta unohdin tarkistaa kahvinkeiton prosessin lopetettuani puhelun. 
 

Huurrekuorrutus

 Huurrekuorrutus iltahämyssä.

Lux Helsinki 2026

Hietalahden torilla vanhan teknillisen korkeakoulun seinäkuviot:

Max Lapinsuo-Sylwén (FI) – Chapters

ja 

CHIAKI (JP) – Momentum

Helsingin telakan valaistut nosturit:

Melek Mazici (TR / FI) – Valon Huoneet

Tee se itse valoveistos palapeli:

Kaleider (GB / MX / CA) – Twist & Shine

Lasipalatsin seinämaalaukset:

Alexander Salvesen (FI) – Viimeinen tanssi

Vuorokauden valonmäärän vaihtelu tekee ympäristöstä mielenkiintoisen:

Sophie Laly (FR) – APPARITION #2

Valon taika eli kuinka aterimista muodostuu varjokuva:

Anni Laukka (FI) – May Every Child Be Fed

Vastaavia kuvia oli pari vuotta sitten Malmitalon takapihalla. 

Silloinkin oli lunta ja ihan yhtä kylmää. 

Vanhan kirkkopuiston sininen taikamaailma:

Steve Thompson / Custom Fibre Optics (GB) – Mycelium Network

Erottajan aukiolla oli ruuhkaa, joten kuvasin pakkasen patinoimia pintoja toiselta puoleleta:

Pågå Oy -kollektiivi! (FI) – Flexmirror–triptyykki

Kuvatarinat Annantalon seinällä:

Evgenija Gross (UA) – Path / road – We are under the protection of the Gods.

Matkalle sattui Mauno Koiviston muistomerkki Välittäjä. 

Kansalaistori ja Musiikkitalon seinä:

Sophie Laly (FR) – APPARITION #1

Onneksi en aloittanut kierrosta numerojärjestyksessä vaan Kampin keskuksesta, jonne onnikalla saavuin, Hietalahden suuntaan. Tuuli kävi kylmänä kansalaistorille. Musiikkitalon ovet olivat avoinna (kiitos) ja pääsin sisään sekä vessaan että hetkeksi lämmittelemään. Samalla kuvasin talon upeaa valaistusta myös sisäpuolelta. Silti olin syväjäädytetty ja sormet eivät meinanneet totella käydessäni kaupassa hakemassa seuraavan työpäivän apetta. 

Jäätynyt vesi, ilma ja valo lisättynä valokuvalla (kävelykierroksella oli niin kylmä, että ei ainakaan silloin sulanut: René Dissel & Victor Dissel (NL) – Melt

Kiasman seinän suojassa valomunaus:

Heli Suoninen & Klas Granqvist (FI) – Mielenkuvituksia

 Olin pukeutunut monikerroksellisesti villaan, mutta kuvia on hankala ottaa rukkasilla. Siksi oikean käden nakit olivat jatkuvasti jäässä. Järkkäriä en edes kaivellut esiin. Se olisi totaalisesti hyytynyt ilman villatakkia. Kolmella kännykällä vuoron perään. Kun yksi hyytyi, työnsin sen villapuseron alle lämmittelemään ja toinen tilalle hetkeksi. Ei ihme, että kotonakin tunsin olevani syväjäädytetty toimiessani kylmäakkujen lämmittäjänä. Yksi puhelin alkoi vielä päivitellä ohjelmiaan kesken kuvaamisen. Kyllä se sitten jossain vaiheessa oli mukana kuvauksissa. Kylmän purevan tuulen vuoksi en ihan kaikkialla käynyt vaan vedin mutkat suoriksi. Jos olisi ollut enemmän päiviä käytössä, olisin käynyt muissakin gallerioissa, mutta tänä vuonna jäivät väliin. 

Hyvinkään taikametsä

Pimeän vuodenajan valotaidetapahtuma Hyvikään Willatehtaan korttelipihalla ja kammokuja luurankoineen. Hurrrrjan näköiset pellet olivat niin ystävällisiä, että pienimmätkin taaperot uskalsivat käydä läpsäyttämässä kämmenet niiden käsiin hetken mietittyään. Saippuakuplakone savupalloineen sai aikuisetkin hyppimään palloja poksautellen (muutkin kuin minut ;).

 

Samalla tuli käveltyä huomaamattaan monta kilometriä ylimääräistä. 

Valoa ja väriä

 

Kampissa käytävä korttelipihalle on valaistu.

Tuulta ja kovia tuulen puuskia on luvattu lähipäiviksi. 

Sitä ennen kaupungilta löytyy vielä muutama väriläiskä. 

Kaunis syyskuun päätös

 Näkymä Vuosaaren metroasemalta länteen. 

Syyskuun 2025 viimeinen ilta on kaunis. 

Taivaan aallot ja värit

 Upea auringonlasku ja pilvien tulinen aallokko. 

Kaatosade

Lähtiessäni eilen kävelemään rautatieasemalle auringonlaskun aikaan sääntarkistusnäkymä oli länteen, jossa ei näkynyt pilveäkään. Puoli kilometriä käveltyäni kaakon suunnalta vyöryvät pilvet saavuttivat minut ja kaatosade alkoi. Hyvinkään asemalle katoksen suojaan tullessani kesäpesusta puhtaat farkkuni olivat edestä litimärät. Takapuoli oli kuiva, kiitos suojaavan repun. Takki, joka suojaa pieniltä sadekuuroilta oli litimärkä. Onneksi iltasää oli yhä lämmin. Riisuin takin roikkumaan aseman oven saranaan ja aloin vääntää hihoja kuiviksi. Junavaunu oli melkein tyhjä, joten levittelin itseni ja tavarani kuivumaan 6 matkustajan osastoon. Järvenpäässä keräsin tavarani pienempään ja päästin muitakin istumaan. 

Minkä Hyvinkää kastelee, sen Helsinki kuivaa. Navakka etelänpuoleinen tuuli kuivatti minut ja kantamukseni niin, että kotona laitoin kylppäriin lievästi nahkeita vaatteita ja tavaroita kuivumaan. Iso mukillinen kinkivääriteetä hunajan kanssa lämmitti mukavasti ennen iltapalaa. Hieman ehdin pelätä, että antibiootin aiheuttama äänettömyys palaisi takaisin hirviöflunssan toiselle kaudelle, mutta onneksi niin ei tapahtunut vaan ääni toimi seuraavana päivänä töissä vain pienellä mörkö-efektillä. 

Syksyn merkkejä