Heijastin

Pohdin kerran, mitä tekisin vvanhoille heijastimille, joiden hakaneula oli vääntynyt ja narut kadonneet. Kerran Sinellissä roikkui helmistä viritelmä, jonka otin malliksi. Omassa kokoonpanossani kaikki osat ovat kierrätettyjä: lukko vanhasta kassista, heijastin laatikosta ja muovihelmet olen saanut eri suunnilta. Koko orkesteri on laitettu naruun ja jokaisen osan välissä on solmu. Näitä voisi tehdä lisääkin. Taidan sukeltaa vanhojen heijastimien laatikkoon. Sinellissä taisi olla näitä muovihejastimia er imuotoisina ja värisinä myynnissäkin. Talvikin on todistanut ettei vielä kannata laittaa tätä turvallisuuselementtiä kesäsäilöön. 

Uutislinkki lisätty 9.12.2015.

Lunta

Pari viikkoa ehdin tallustella väliaikalenkkareilla. Ne pitävät veden ulkona ja jalat lämpiminä. Viime viikolla jännäsin miten käy kotiin paluun, jos lunta tulee lisää. Tänään vaihdoin suosiolla kuomat jalkaan. Niissä on pitävämpi pohja liukastella kuin vettä pitävissä lenkkareissani, jotka ovat mukavammat kylmään aikaan ilman lunta. Tänään lunta tuprutti koko päivän ja se muuttui loskaksi maattuaan ilmaa lämpimämpään maahan. Asahi tunnille mennessäni maa oli vielä osaksi harmaa, mutta tuntia myöhemmin lumessa ja sohjossa sai ihan kunnolla kahlata. Kevät puolen lumessa on se hyvä puoli, ettei se loju maassa kovinkaan pitkään. Tossukausikin on ihan nurkan takana.

Todista ettet ole robotti

 

Tämä kuva on otettu ilmoitustaululta, hauskaa ja harmitonta työpaikan toimistotaidetta.

Olen tapelut blogin asetusten kanssa melkein koko talven. Asetusten mukaan minulla ei ole käytössä varmennetta, jossa pyydetään todistamaan ettet ole robotti jättäessäsi kommenttia. Joka tapauksessa blogi pyytää sitä aina kun kirjoitat kommentin. Kokeilin sitä itse vastatessani jonkun jättämään kommenttiin ja meinasin tuskastua ihan kokonaan. En saanut selvää kirjain- ja numerohirviöistä enkä siten jätettyä kommenttiani. ARG! Viimeksi leikkiessäni asetusten kanssa, sain helpomman näköiset tunnisteet kiemuroiden tilalle, mutta silti olen tyytymätön. En tiedä, milloin ja miksi robottitunnisteet ovat tulleet (tai tietysti voisin vetää johtopäätökset siitä, miten kommentteja on kirjoitettu ;). Aika on mennyt asetusten ja ohjeiden tutkimiseen. Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.

Olen käyttänyt senkin ajan lukemiseen, mistä tulikin mieleeni, että Kingin tiiliskiviromaani JFK:n salamurhasta ja aikamatkustamisesta on edelleen kesken. Viimeisillä sadoilla sivuilla mennään, mutta se on ollut lainassa pitkään. Painavaa kirjaa en viitsi lukea iltaisin. Jos nukahdan ja pudotan kirjan lattialle, sen sidokset saattavat hajota. Näitä surullisia opuksia tapasin yleisen kirjaston puolella aina silloin tällöin. 

Kutoisko sukat

En ole koskaan aikaisemmin kutonut kokonaista sukkaa. Kun kerhon neuleiltaa vietettiin työpaikkani "olohuoneessa" (yhdistetty työ-, kokous-, tauko-, kirjastotila), osallistuin muideen noviisien kanssa tilaisuuteen. Jokainen valitsi oman kudelmansa. Kaikkea muuta olen jollain tavalla joskus tehnyt, mutta kantapäätä ja kärkeä en ole kutonut. Niitä väliosia kylläkin, muut ovat tehneet muut osat. Siksi opettajat tuntuivat hämmästyvän, että osasin kutoa oikeita ja vääriä silmukoita.

 

Ranteeni murtui eikä se kestänyt kutomista. Kudoin yhtä ja samaa hattua koko kouluaikani. Kävin näyttämässä penkkariajelupäivänä kässän opettajalle valmista hattuani. Käsityökerhon opettajat sattuivat kaikki olemaan työyksikköni jäseniä, joten jatkoin kutomista joka päivä kahvitauolla. Hitaasti, mutta varmasti sain tehtyä sukkaparin.

 

 

 Toisen kutominen on jo alkanut. Sen ensimmäinen osa on suurin piirtein samassa kohtaa kuin yllä olevan kuvan oikean jalan sukka. Parin tunin nformaatiotilaisuuksissa ehtii kutoa pitkän pätkän. Se onkin sitten kutomisen maksimi, sillä käsi alkaa oireilla, vaikka asento ja tekeminen olisi kuinka rentoa tahansa. Tällä jutulla ei ole kiirettä eikä määräaikaa, kudotaan sukka kerrallaan aina kun siihen on tilaisuus.

 

Kevät keikkuu

 

Helmikuun puolivälissä lomailin vanhempieni kotikaupungissa. Päivisin lämpötila nousi auringonpaisteen ja föhn-tuulen voimalla sellaisiin lukemiin, että puut ja pensaat heräsivät jälleen talviunestaan ja pukkasivat isoja vihreitä silmuja lumen ja jään keskelle.

 

 

Nämä kuvat ovat otettu pari päivää sitten Kaisaniemen yliopistollisessa puutarhassa. Sama ilmiö on herätellyt jälleen silmut poksahtamisen partaalle.

 

Nämä tuoksupielikit levittivät auringonlaskuun huumaavaa tuoksua.

 

 

Blondi ruttojuuri

 

 

Luonto tarvitsisi pölypesua eli vesisadetta. Todennäköisesti sitä vielä saamme. Mieluummin talvikeliä nyt kuin viime vuoden tapaan juhannuksena. Vai mitä mieltä olette?

Karhun viikko

 

Osallistuin moneen kokoukseen.

 

 

Tarjosivat omenan ja söivät itse kaurapipareita.

 

 

Maistoin ihan vähän yhdestä enkä ihmettele yhtään, että ihmiset tykkäsivät niistä kovin.

 

 

Onneksi niitä jäi viikonlopuksi aika monta jäljelle.

Laiskiaisen viikko

 

 

 

Tämä eläin otti rennosti ja löysi hyviä lpaikkoja lepäilyyn.

Heijastuksia

 

 

Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä ja ilta uskomattoman tyyni kun kävelin Kampista Kaisaniemeen yliopiostollisen puutarhan kautta Hakaniemen metroasemalle. Vesi heijasti talot, laivat ja laskevan auringon.

Kevätpäivä

 

 

Tänään oli ensimmäinen päivä kun talvitakissa tuli kävelyreissulla kuuma. Muistin yks kaks, että matkalippuni taitaa mennä vanhaksi puolen kuun vaiheilla. Kun keli oli lämmin ja aurinkoinen kävelin tarkistamaan sinne päin, mistä aurinko paistoi kasvoihin. Aurinkokakkulat silmille ja suunta kohti länttä ja Puotilan metroasemaa. Rastila olisi ollut parin sadan metrin päässä ja Puotila on kymmenen kertaa kauempana. Kuuma tuli, mutta Prisman varjossa oli melkoisen viileää eikä aurinko lämmittänyt talojen välissä yhtä mukavasti kuin puiston vierellä varjoja ihaillen. Matkalippu menee vanhaksi huomenna. Kävelin myös takaisin :)

 

 

 

Lauantaina oli niin kova tuuli, että valitsin kauppareissun kohteeksi itäisen Columbuksen. Reppu tyhjänä on mukavampi kulkea myötätuuleen. Ei tullut ollenkaan kuuma. Kotiin tulin metrolla. En viitsinyt kantaa painavaa reppua ja kassia kävellen.  Keväisin iltapäivinä saa otettua näitä kivoja pitkien varjojen kuvia.

 

Jos joku kaipaa merkintöjä taijista, niin silloin kun ei ole ruokaa menossa kotiin, harjoittelen aina ennen sisälle menoa jonkun taijin sarjoistani. Jos on mukava keli ja harjoitus kulkee hyvin, saatan tehdä useammankin sarjan ja jopa Asahit pihalla. Asahia teen yleensä uutisten aikaan kotona.

Maaliskuun alun tunnelmia

 

Sumuinen sunnuntai - kun kävelin Wanhasta Satamasta lähimmälle metroasemalle ei Tuomiokirkon tornistä näkynyt kuin hämärät ääriviivat. Oli keli millainen tahansa, aina torilla on turisteja napsimassa kuvia torin ympäristön rakennuksista ja patsaista.

 

 

Sumu tietää sadetta. Lumi on kadonnut, kohta luonto vihertää ... ainakin lumeton nurmikko.

 

 

 

Angervot aloittivat jo ... toivottavasti eivät jäädy, jos vielä pakastuu, mikä on kovin todennäköistä kun kevät on vielä talven puolella.