Taiteiden yö

Ihmettelin leffateatterista tullessani viime perjantaina Kampin tavallista sähäkämpää tunnelmaa ja ihmisten paljoutta. Selvisihän se pienen ihmettelyn jälkeen, että kyseessä oli taiteiden yö. Olin unohtanut asian vallan kokonaan enkä sitten käynyt kuuntelemassa tai ihailemassa mitään sen kummempaa kuin kävelyreittini aikana sattui vastaan tulemaan. Tämä patsas säikytti muutaman ihmisen tervehtimällä äkkiseltään. Ilta oli lämmin ja taivas kivan kirjava. Pihalla tein iltajumppani pelkässä t-paidassa. Talon asukkaat alkavat jo tottua iltaheilutteluihini. B-portaan ulkomaalaistaustaiset saattavat jäädä jopa katselemaan ja myöhemmin sitten kyselemään. Bambumiekkailuni aihauttaa aina säpinää miespuolisten töllistelijöiden keskuudessa. Aasialaiset, naiset ja vanhempi polvi jaksaa katsella myös taijia, vaikka joskus teen sitä hitaamman puoleisena versiona.

Avainnauhoja

Renkaaseen voi nipistää kello/henkilökortin ja avaimet. Pyydettässä olen lisännyt vielä ison lukon jatkoksi.

Vaikea väri

Violetti sinipunainen purppura on vaikea väri valokuvatessa. Kokeilin kangasta, hamppunarua ja lankaa, mutta niiden pinnasta kamera sai suurin piirtein oikeat sävyt esiin. Helmistä ... kääk, tarjolla oli jonkin asteista sinistä. Olen huomannut luonnossa samoja ongelmia yrittäessäni saada tiettyä sinivuokon sävyä digitaaliseen tallennukseen. Tietty violetin sävyinen väri on lähes aina sininen. Onneksi jotkut kuvat, jotka otin rankkasateen aikana, näyttävät edes jokseenkin sinne suuntaan. Kovasti kuitenkin on tuosta tullut viime aikoina päänvaivaa kun ainakin pari ihmistä on toivonut tuon sävyn koruja, joita sitten olen kiltisti yrittänyt toteuttaa. Tässä jokunen esimerkki:

Etualan lamppuhelmet ovat pohjaltaan vaaleanpunaiset farkkusinisillä raidoilla. Joskus valo näyttää helmet violetimmalta kuin ovatkaan. Punaisemmat helmet ovat joskus enemmän liloja ja toisinaan enemmään vaaleanpunaisempia.

 Lähikuvassa välihelminä käytetyt liilat ovat luonnossa paljon punertavammat.

... valolla on peijakkaan paljon kepposia.

Mustikkahelmet

Näitä pujottaessa tuli mieleeni mustikat kun saman näköisten ja kokoisten helmien joukkoon oli sattunut muutama sinipunainen sattuma. No, mustikoitakin on syöty jokunen litra. Eilen katselin kaupassa, että myynnissä oli aika ryppyisiä ja puolisoseisia marjoja.

Pintoja ja heijastuksia

 Eilen

 kävelyllä

 sattui

 nenän

 eteen

 erikoisia

 heijastuksia

ja pintoja.

Perhosia

Projekti, josta piti tulla ihan jotain muuta. No, tuli 4 kappaletta lyhyitä kaulakoruja. Yksi jäi itselle, muut löytävät kodin jostain muualta. Lyhyitä (noin 40 cm) ja kevyitä kaulaperhosia.

Kevyet kesäkorut

Vihreä kivikoru on jatkumo rannerenkaalle, jonka tein aikaisemmin syntymäpäivälahjaksi. Tätä sarjaa olen tehnyt enemmänkin, mutta silti jokainen kaulakoru on erilainen, sillä se muodostuu edellisen korun jäämistöstä sekä uusista hankinnoista: kivihelmiä, kristalleja, makeanvedenhelmiä ja korumetallia.

Nuorelle keijukaismaiselle neidolle lempivärien mukaan syntymäpäivälahjaksi tehty vaijerikoru, jossa hematiittirengas ja swarovskin kristalli.

Uupperajärvi

Sukelsin maan alta muhkeiden mustien pilvien maailmaan eilen Kampissa. Ehdin jonkun aikaa kävellä ennen taivaan aukeamista. Vilkkui, välkkyi, jylisi ja vettä tuli rankasti. Ensimmäisien pisaroiden aikaan vetäisin vettä hylkivän huputtoman tuulipukuni ylle. Hupparin hupun alle tungin lippiksen. Vähän aikaa silläkin pärjäsi, mutta siinä vaiheessa kun kadut alkoivat näyttää yhä suurenevilta puroilta piti oikaista lähimmän kaupan markiisin alle. Onneksi katu kaartui toiseen suuntaan ja purot vyöryivät pois jaloista. Jossain vaiheessa nykäisin hupun pois päästäni ja totesin, että seinän ja markiisin välissä oli parin sentin rako, josta vesi tipahteli päähäni. Kipitys toisen kaupan ikkunan eteen, jossa oli parempi katos. Puolen tunnin odottelun jälkeen pahin kuuro taukosi toviksi. Sen aikana reippailin lähimmälle ratikkapysäkille, jonne jouduin vetämään loppukirin, sillä kulkuneuvo tuli ihan just samaan aikaan paikalle.

Oopperatalon kulmilla tulvi enemmän ja katuja ylittäessäni kastuin uudelleen päästä varpaisiin. Laulutalon lipan alta löysin miekkailijat. Oma harjoitteluni alkoi hieman myöhässä jahka riisuin tuulipuvun kuivumaan. Seuraavan tunnin aikana ukkonen pauhasi ympärilläme veden, sahalaitaisten välkkyjen, kovan jyrinän ja pauhun kera. Uupperatalon parkkipaikalle muodostui järvi ja useampi puro virtasi viemäreitä päin. Yllättävän nopeasti suurin osa järvestä katosi, jahka taivaan vesivarastot tyhjenivät. Autolle käveltiin jo lähes tuulettomassa ja vedettömässä illassa. Ilmassa tuoksui raikas luonto ja Meiran kahvipaahtimo.

Kotimatkalla sade alkoi uudestaan ja vähän myöhemmin illalla luonto raivosi jo entiseen malliin. Parvekelasit ja peltikatto rokkasivat kuin tusina rumpalia olisi paukutellut.  10 uutisten säätieteilijä kertoi ukkoskuuron siirtyneen jo pohjoisemmaksi kun Rastilassa pauhasi edellisen häntä tai seuraavan kuono.
Yö oli levoton, sillä heräsin tämän tästä paukkeeseen ja valojen vilkkumiseen.

Tämä päivä on jatkunut vähän samaan malliin: aurinkoa, pilviä, sadetta sekä muutama kaukainen jyrähdys. Valoista ja sähkölaitteiden säpsähdyksistä tietää, että jossakin paukuttelee vähän enemmänkin.

Rakentaminen ja taide

Finlandiatalon ja junaradan välistä on kaunis kukkapuisto kadonnut tämän kevään ja kesän aikana. Hämmästykseni oli vallan suuri kun eräänä maanantaina ajattelin kuluttaa aikaani ennen miekkatuntia kukkia katsomalla. Missähän kohtaa uutisointi on mennyt ohi silmieni kun en ole moista huomannut.

 Onneksi rakennustyömaat on aidattu ja maalattu mielenkiintoisin kuvin.

Nämä kaksi kuvaa otin torstaina Kampinkeskuksen nurkalle rakennettavan kappelin työmaa-aidasta.

Näiden töiden lähettyvillä on jos jonkinlaista kirppujen myyjää, mutta myös torigalleria asfaltilla. Paljon hyviä ja erilaisia öljyvärimaalauksia eri tekijöiltä. Nuoria taiteilijoita, jotka kiertävät eri maissa ja kaupungeissa myymässä töitään koska gallerian vuokrat ovat heille liian kalliita. Taulut maksoivat  50 €/kpl. Käykää vilkaisemassa. Minun sormeni syyhysivät, mutta onneksi kämpässäni ei ole vapaata seinätilaa ja mieluisia töitä oli ihan liian monta.

Lisää taidetta katselin toisenlaisessa katugalleriassa Museokadulla. Onneksi sade loppui ja aurinko alkoi paistaa kun suunnistimme jakokaapilta toiselle.

Kuutiokaulanauhat

Vihreän kuutiokaulanauhan kuvan luulin jo hukanneeni kun en sitä löytänyt korvakoruja esitellessäni. Vihreät kuutiot ovat kirkkaita ja vaalean siniset särölasia.

Sotilasvala

Istuin torstaina aamupäivän Senaatintorilla kuulemassa Kaartin jääkärirykmentin alokkaiden sotilasvalaa ja nimittämistä jääkäreiksi (meniköhän tämä nyt oikein). 

Reilun 800 alokkaan joukossa oli 10 vapaaehtoista tyttöä, joista yhdestä piti ottaa kuva. Tori oli täynnä saman näköisiä kurkkusalaattipukuihin kiedottuja nuoria ihmisiä. Metsästin zoomilla kaikki nutturapäiset, jotka suinkin silmiini sattuivat. Vahinko, että nutturat oli asetettu niskaan. Tuli paljon selkäpuolen kuvia. Muutama vaalea pää saattaisi olla ehkä oikeasta kohteesta tai sitten ei. Ohimarssissa asettauduin äidin viereen. Hän sitten ohjasi oikeaan suuntaan, mutta melkoisella sattumalla silti sain kuvattua ehkä oikeat tytän kuviin mukaan.

Kirjastotädin vessavinkki: Yliopiston kirjaston vessoissa oli tilaa eikä matka kirkon portailta ollut pitkä ;)

Kesäautot

 Kevään ensimmäiset kesäautot.

 Punaiset paholaiset  keskellä kesää.

Jalomman juoman korut

En ole kurkistanut konjakkipulloon vaikka otsikkoon kirjoitinkin jalommista juomista. Helmien värit vain tuovat mieleeni lasillisen konjakkia.

Kesän vihreää

 Kesäapulaiselle setti, tosin unohdin ottaa korvakorut mukaani. En muista sitäkään, onko hänellä ne ratkaisevat ylimääräiset reijät. Hölmistyin kun pitkulat tulivat vastaan laatikossa eilen.

 Eräs ystäväni sain lasikuutioita korviinsa.

Tästä ranerenkaasta mieleeni tulee maanpeittokasvi nimeltä Pikku Talvio. Ehkä siksi, että istutuspaikasta riippuen lehtien väri vaihtelee eri vihreän vivahteina ja aivan samoin kukkaset näyttävät joskus sinisiltä tai violeteilta.

Kukkavaahtoa

Luonnon pienet ihmeet jaksavat aina vaan ihastuttaa ja ihmetyttää. Siksi se on myös mielenkiintoista kuvattavaa. Moni on ihmetellyt vimmaani kyykistellä kameran kanssa nenä kukkapuskissa. Ei voi mitään, maailma on mielenkiintoinen myös objektiivin kautta. Tässä yksityiskohtia kotipihan pensaikosta. Naapurista löytyi samaa vaaleanpunaisena versiona.

Vedenpaisumus

 Viikolla on satanut reippaan puoleisesti eikä luonto ole enää janoinen.

Syntyy järviä ja jokia sinne missä askeleet ovat polkuja kuluttaneet tai minne maa viettää kohti sadevesikaivoa, joka sijaitsee suurin piirtein oikean puoleisten kivien kohdalla. Polku oli kokonaan veden peitossa. Onneksi nurmikko oli suhteellisen ylämaata, vaikka olikin märkää.

Perjantaiaamuna nappasin sateenvarjon alta kännyllä muutaman kuvan. Vielä ei tarvinnut uida, mutta saappaat olisivat olleet tarpeen. Kotiin palatessani lainehti vielä lasten pelikentällä. Muuten ylimääräinen vesi oli innokkaiden kanavanrakentajien ansiosta löytänyt oman paikkansa.