Lorvirus ja ympäristökatastrofi

Tässä "lorvirus laiskimuksen" aiheuttama kotiympäristön katastrofi. Kuva on skannattu Yolanda Naven kirjasta 64 tapaa alistaa alakulo. Ikävä kyllä kirjassa ei ollut kuvaa keittiöstä. Olisin mielenkiinnolla verrannut, onko Amalia Alakulon kotiympäristön katastrofi suurempi vain pienempi kuin omani. Ystäväni totesi, että älä sure. Pölyvuffit ja tiskit eivät katoa mihinkään. Kyllä sekin päivä tulee kun "siivous energismus" iskee täydellä voimalla.

Lorvikatarri

Nuhapöpön jälkitautina sairastan lorvikatarria. Tuntuu siltä, etten saa mitään aikaiseksi. Ei huvita siivota. Ihan oikeasti pitäisi, sillä parveke on vielä talvikunnossa, astiat loppuu kesken ja villakoirat puree nilkkoja. Ennen nuhaani sain järjestelyvimman. Sen seurauksena kaikkialla on järjesteltyjä kasoja, jotka odottavat siirtoa omalle paikalleen. Ei vois vähempää kiinnostaa. Helmikotelot aukaisen ja mielessäni vipattaa tuhat ajatusta uusista koruista itselleni ja muille. Suljen rasiat, koska miljoona pientä liikkuvaa osaa on ihan liikaa aivoilleni. Töllöttimestä ei tunnu tulevan mitään katseltavaa tai kuunneltavaa. Järjestelin viikon aikana ottamani valokuvat kansioihin, mutten osannut päättää mitkä niistä siirtäisin albumiin tai tänne. Potkaisin ohimennessäni Kiinan kielen oppikirjaa ja irvistin sillekin, motivaationi on nollassa. Äh, ryömin peiton alle nukkumaan. Ehkä olen pirteämpi huomenna kun illalla on taijitunti puistossa.

Riipusmania

Innostuin ennen nuhaani väsäämään urakalla riipuksia. Lupasin tehdä sarjan myös äidilleni. Silmät helmissä kuuntelein sujuvasti Indiana Jonesin kolmatta seikkailua isänsä kanssa. Samalla annoin aivojeni vapaasti muovata riipuksia. Kaikki varustin papukaijalukolla, jolloin ne voi ripustaa vaikkapa vetoketjun läpän jatkoksi. Pääasiassa ne ovat päätyneet liukusolmunauhan vaihtuviksi koruiksi mielialan mukaan. Kauniita helmiä ei viitsi hukuttaa avaimenperäksi taskunpohjalle, mutta eiköhän siihenkin tarkoitukseen löydy omat helmet.

Häiriöitä aivotoiminnassa

Epätieteelliset huomioni aivotoiminnan surkastumisesta kuumeen aikana. Kroppa ottaa ylivallan ja laittaa aivotoiminnan jäähylle. Ongelmienratkaisu ei ole oleellista vaan parantuminen.

Niin kauan kuin on kuumetta etsii lisää lämmintä päälle makuupussista villasukkiin ja käpertyy pienen pienelle kerälle. Minimaalisen aivotoiminnan vuoksi syytä palelemiseen ei hae muualta kuin kroppaan ekskursiolle tunkeutuneesta pöpöstä. Kun kuume laski, aloin ihmetellä miksi minulla on yhä edelleen kylmä. Ulkolämpömittari näytti alle viittä astetta ja sisälämpömittari alle kahtakymmentä. Muutama aika sitten vallinneet aika helteiset kevätkelit vaikuttivat kämppäni sisälämpötiloihin saunamaisesti, joten väänsin termostaatit minimiin. Yletön paleleminen lopahti kun väänsin nupin toiseen ääriasentoon.

Nuhapöpön sivutuotteena katoaa sekä maku- että hajuaisti. Kahvi on kuin mustaa keitettyä vettä. Tee maistuu vain keitetyltä litkulta. Ainoa maku, joka jäi oli makea. Mustaherukkamehuun sai makua sitruunahunajalla, muuten sekin olisi maistunut värjätyltä keitetyltä liemeltä.

Hajuaistin katoaminen on paljon hämmentävämpää. Kuumeessa kävin vessassa spreijaamassa kipeään polveeni kiinalaista yrttilääkettä, joka yleensä tuo niin mukavan lämpöisen fiiliksen jomottavaan polveen. Peilikaapissa on tismalleen kaksi yhtä suurta valkoista pulloa punaisin tunnuksin vierekkäin. Ihmettelin, että jopas on teho muutamassa päivässä hävinnyt. Eilen lääkitessäni polveani, aine oli jälleen toimintakykyistä. Viereisessä pullossa on puhdistusainetta. Ainakin polvi oli erittäin puhdas ja antiseptinen.

Perjantaina aamuyöllä kun ei enää nukuttanut. Ei jaksanut lukea eikä katsella videoita ja harjoittelukin tökki, avasin tietokoneeni ja aloin pelata vanhaa tietokonepeliä. Kuumeisen aivottomana sain aikaiseksi hervottomia pistemääriä ja ällistynyt ohjelma tarjosi niiden perusteella pääsyn aina seuraavalle tasolle sen sijaan että olisin oikeasti ratkaissut pulman. Sanomattakin on selvää, että kun tänä aamuna sangen varhain normaalilla aivokapasiteetilla varustettuna kokeilin peliä uudelleen, ohjelma kertoi pelin loppuneen: aloitatko uudelleen?

Keveän keväinen setti äidille

Mietin pääni puhki pari viikkoa, mitä tekisin äitienpäivälahjaksi. Mutta sitten keksin, että kesällä ainakin itse riisun korut pois, sillä kuumassa ne tuntuvat ahdistavalta. Siispä kevyet helmikorut arkikäyttöön.

Muuttolintunuha

Sisältää vain tekstiä eikä yhtään kuvaa. Tarinan opetus. Älkää käyttäkö isän hunajalusikkaa puolukkahillon kauhomiseen. Ehkä jaksan huomenna laittaa äitienpäiväkorusetin kuvat...

Sain tartunnan viime viikonloppuna. En ole koko vuoden aikana sairastanut yhtään mitään sen jälkeen kun tulin Kiinasta viime toukokuussa. Äiti oli heti suoraan nuhassa ja isä yski keuhkonsa solmuun. Minun tautini on jotain siinä välissä, mutta vähän rankemman kautta. Kannattaisi sairastaa muutama nuha vuodessa, ettei sitten kerran vuodessa kaadu horrokseen pariksi päiväksi.

Alkuviikko meni tavallista väsyneempänä, mutta särkevän polvea olin lääkinnyt Buranalla, joten kai se siinä sivussa parani taudin alkuoireitakin. Tiistai-iltana pääni tyynyyn ja nukuin kellon ympäri. Hälytystä ei tarvinnut laittaa sillä vietin viimeistä kesälomapäivääni viime vuodelta ja olin ajatellut tehdä huushollitöitä. Kävin kaupassa ostamassa jääkaappiin täytettä.

Iltapäivällä ajantaju sitten katosi. Palelin ja hytisin peittojen alla täydessä vaatetuksessa sekä tein valveilla ollessa hengitys- ja mielikuvaharjoituksia saadakseni sisäisen lämpöni avukseni. Muuten hyvä, mutta kun olo parani, nukahdin ja heräsin taas paleluun. Jossakin vaiheessa iltapuolella löysin kuumemittarinkin. Ei ihme, että vintti oli pimeänä, huippulukemat 38.7.

Torstaiaamuna viiden aikaan tuli niin turkasen kuuma, että piti kaikki vaatteet nakella sängynlaidan ulkopuolelle. Herätyskello aloitti huutonsa kahdeksalta. Mittasin sisäisen lämpötilani. Se oli edelleenkin koholla, mutta olo ei ollut enää kumimainen. Tuntia myöhemmin soitin töihin ja ilmoitin olevani sairaana. Sen jälkeen menin uudestaan nukkumaan. Yhdeltä heräsin eikä uni tullut enää ollenkaan. Karjalanpiirakat valkosipulilla tekivät terää kurisevaan vatsaan, tosin ne eivät maistuneet eivätkä tuoksuneet miltään. Ainoa maku, joka tunkee nuhan läpi on makea. Hunajalla terästettyä mustaviinimarjamehua on kohta juotu pullollinen. Huomenna pitää testata jalkojen toimivuus lähikaupassa. Apteekista voisi käydä hakemassa yskänlääkettä. Kaupasta lisää mehua ja hedelmiä.

Eilinen iltapäivä sängyn ja vessan väliä talsiessa. Tulokseksi tulee kaunis C-muotoinen kaari. Nenä vuotaa ja keuhkot pyrkii henkitorven kautta ulos. Kurkku on kipeä jatkuvasti kuivan yskän vuoksi. Nenän ympäristöä on rasvattu, ettei rappaukset pettäisi pahan kerran. Siitä huolimatta naama on punainen kuin tomaatti, puhumattakaan niistä kahdesta sameasta möllykästä, joita silmiksi kutsutaan. Mukana kierroksella olen kantanut Tuija Lehtisen Kulkurilintuja, joka kuuluu vakiolukemistooni sairastaessani. Pitkä miinus sille, että nauraminen alkaa yskittää. Sen verran sain eilen aikaiseksi, että luin sähköpostini ja vilkaisin maailman tapahtumat. Muutaman bloginkin sain luettua, mutta omaani en jaksanut päivittää saati vastata lukuisiin sähköposteihin.

Tänään huomaan itsessäni paranemisen merkkejä. Kuumekäyrä on laskenut alle 37, mutta on edelleen koholla normaali lämpötilaani nähden. Huomaan, että keskiviikkona kukaan ei ole siivonnut kämppääni eikä tiskannut. Helmet heittelevät kutsujaan laatikoista. Muutama koruajatus on kytenyt pitkään päässä. Niin terve en kuitenkaan vielä ole, että jaksaisin levittää helmet ja tarvikkeet ympärilleni ja sitten vielä tehdäkin jotain. Vain kaaos tiskipöydällä häiritsee enemmän, mutta ehkä jaksan odottaa, että kumitapit jaksavat kannattaa yläkroppaani huojumatta.

Riittäisiköhän tämä päivitys kaikille yhteiseksi vastaukseksi? Niisk! Olo on sellainen, että voisin ottaa lyhyet nokoset. Eri asia onko uni sama mieltä kanssani. Vaihtoehtoisesti voisin lukea Kulkurilinnut loppuun, jos löydän kompromissin kroppani kanssa sopivasta asennosta. Tai jatkaa taijia kokovartaloistunnassa kostea pyyhe naaman päällä. Mistä tulikin mieleeni, että löytyisiköhän huushollista yhtään eukonlepytysöljyä höyryhengitykseen…?