Ni hao & wan an

Taisin jo jollekin mainita, että tänään nyrjäytin taas kieleni yrittämällä lausua Kiinan kielisiä sanoja. Tunnille mennessäni tuntui ettei entisestä opista ole jäänyt jälkeen muuta kuin tervehdykset hei ja hyvää yötä. Aktiivinen lukeminen on ollut tänä kesänä kovin vaihtelevaa. Kuunnellut olen Positiivareiden levyä yölläkin unten mailla. Lujasti uskon, että jotain on jäänyt aivomutkaan talteen. Ainakin moni asia kuulosti ja näytti kovin tutulta tunnilla. Ongelmana olikin ymmärtäminen. Kirjan kanssa kaikki tuntui helpolta, mutta ilman kirjaa aivolohkojen käämit kärähtivät oikosulkuun. Taidan olla aika toivoton tapaus. Ei se voi mitenkään olla niin vaikeaa, vai onko? Positiivareiden sivujen kautta voit koekuunnella ääninäytteet.

Onnen pipanoita

1) Viime viikolla olin lomalla. Aurinko paistoi tarjoten aivan mahtavat ulkoilupäivät. Kipitin kamera kaulassa pitkin poikin kaupunkia nauttien aikatauluttomasta omasta ajasta.

2) Luonto tarjosi parhaimman väriloistonsa ja kaupunki näyttäytyi uudessa valossa.

3) Sain tänään sienimetsässä otetut kuvat ladattua tietokoneelle. En kortinlukulaitteella vaan vanhalla rakkaalla pienellä Ixuksellani. Ystäväni korjasi ja sai sen toimimaan, vaikka kamerakauppias antoi jo sille teurastuomion. Ílmeisesti olisin ollut heille tuottavampi ostamalla uuden pikkukameran käyttööni. Kiitos avusta! Suupieleni venyvät korvasta toiseen u-muotoisena kaarena.
4) Pärnun kuvausmatkan kuvatkin näyttivät jokseenkin onnistuneilta. Kaikkea en toki ole reilusta tuhannesta kuvasta vielä katsellut kun toinen tuhat on vielä käsittelemättä alkuviikon kotikaupungin kuvauksesta. Viime torstaina nautin kauniissta auringonlaskusta merenrannalla.

Tunsin itseni alastomaksi tassutellessani tänään aamulla asemalle ilman kaulassa roikkuvaa kameraa. Muutaman kerran käteni haroivat tyhjää yrittäessäni lomani aikana omaksumani tavan mukaan tallentaa kaikkea kaunista myös muistikortille. Jee, Ixus pääsee heti kohta töihin.

Poropeukalo sienestämässä

Sattuipa hyvä keli viime viikonlopun sienestykseen. Aurinko paistoi lämpimästi sekä metsässä että sienien siivouksessa pihamaalla. Sienisato oli hyvä ja mättäät loistivat punaisista puolukoista. JEE!

Suurta surua ja pahaa mieltä tuotin itselleni pudottamalla pikku Ixukseni kovaan kohtaan kärsä edellä. Kamerakauppias ilmoitti tänään, että korjaaminen on kalliimpaa kuin uuden ostaminen ja esitteli minulle uusinta mallia tilalle tarjoushintaan. Huokaus! Järjestelmäkameran kantaminen repussa päivittäin ei houkuttele ja tiedän pomppivani turhautuneena ja hakkaavani päätäni lähimpään kiviseinään miljoona kertaa nähdessäni jotain kivaa kuvattavaa. Että tiedoksi niille, jos alan näyttää kovin kuhmuiselta. Huokaus!

Pöpöjä ja makeanveden helmiä

Elämä on sangen merkillinen juttu. Se sisältää vuoden mittaisen kiertoajelun auringon ympäri. Toisinaan on sangen helppoa heittäytyä virran vietäväksi ja toisinaan tuntuu siltä kuin laskisi tynnyrillä Niagaran putouksesta joka päivä.

Viime viikon elämää häiritsi nuhapöpö, joka ensisijaisesti opetti, mitä tapahtuu kun nukkuu kellon ympäri, mutta tekee pakolliset liikeharjoitukset eli raahautuu mm. työpaikalle ja muihin sovittuihin menoihin. Kun kuutena yönä nukkuu monta tuntia enemmän kuin tavallisesti, ei bittielämä edisty. Moni varmaan ihmettelee kun sähköpostilaatikko on ollut TYHJÄ. Ensi viikolla sinnekin varmaan putkahtelee tekstiä kun olen lomalla. Jaksaa paremmin aivot toimia yöllä kun nukkuu aamulla pitkään eikä tarvitse miettiä, jaksaako töissä ajatella viittä asiaa yhtäaikaa.




Nämä mv-helmet menivät yllätyshäälahjaksi. Riippuvaiset korviin, rannerengas ja kaulanauha. Karamellin väriset helmet (Kaala Design) tituleeraavat tässä kultaa. Valkoiset ja pinkit ovat Helmiinan kaupasta. Kaikki kolme nauhaa olivat niin ihastuttavia ja laadukkaita, että taidan kääntyä oikeiden helmien faniksi vaikken niistä tähän asti ole erikoisemmin tykännytkään.

Helmiä ja solmuja

Kiitos Paulan neuvojen uskalsin purkaa ystäväni hienot mustan Tahiti helminauhan ja muokata siitä hänen toiveitensa mukaisesti kevyemmän version. Pitkä ja painava helminauha muuntui kaula- ja rannekoruksi kristallien keventämänä.













Sen lisäksi, että harjoittelin muilla helmillä silkkinauhan sitomista ärräpäitä päästellen, projektissa ilmeni muitakin onglemia. Ystäväni tuoma naru oli liian paksua, jotta olisi sopinut kaksin kerroin helmen reijästä neulan avulla. Langan pää harotti joka suuntaan, joten sitä ei saanut läpi ilman apuneuvoja enkä onnistunut tärkkäämään päätä sopivaksi. Alkoi armoton silkkinarun metsästys. Silkkiä löytyi jos minkälaista, mutta kaikki olivat joko liian paksuja tai liian ohuita, jolloin solmu upposi helmen reikään. Kompromissi löytyi jä käytettiin.













Vaikeinta projektissa oli ehdottomasti liukkaan helmispiraalin pitäminen paikoillaan sen aikaa, että lukon ja sen vastakappaleen sai paikoilleen. Sen lisäksi Kelloseppien helmioppaassa oli solmimiseen käytetty sitä vihaamaani solmua, jonka kanssa on aikaisemminkin taisteltu mattoja ja huopia kutoessa. Se peijakkaan solmu jäi joka toisella kerralla väärään paikkaan vaikka kuinka olisi käyttänyt apuvälineitä. Taas piti vaihtaa taktiikkaa, muuten narun metsästys olisi alkanut uudelleen. Yritin kuviin saada helmien upeata väriloistoa, mutta hankalaa se oli kun luonnonvalo on piilotellut tuon harmaan pilvimassan takana jatkuvasti.

(Muokattu 17.9.08: Kas jonnekin on kuvat kadonneet, mutta syytä tiedä en. Yritän saada ne uudelleen näkyviin. Äh, tämä ohjelma on taaskin erimieltä kanssani. Se ei piittaa asetuksistani tuon taivaallista vaikka päälläni seisoisin!)