3 minuuttia

 

Miten niin et ehdi puolessa tunnissa rautatieasemalle? 

Metrothan kulkee parin minuutin välein ympäri vuorokauden. 

Metrot eivät kulje ympäri vuorokauden. Arkisin liikene alkaa 5.30, viikonloppuisin ja pyhinä 6.30 ja päättyy 23.30. Yleisimmät vuorovälit ilmoitetaan aina välillä Itäkeskus-Tapiola. Mellunmäessä tai Vuosaaressa vuorovälit ovat lyhyimmillään aina vähintään 5 minuuttia. Ruuhka-ajan ulkopuolella vuoroväli vaihtelee 6-10 minuutin välein vuorokauden ajankohdasta riippuen ja 21 jälkeen illalla 10-20 minuutin välein. Vaikka matka-aika on 20 minuuttia Vuosaaresta Rautatieasemalle, pitää matkaan lisätä kävely asemalle ja mahdollinen ajankohtaan liittyvä odotus tai liikennehäiriöt. 

Optimaalinen työmatkani metrolla ja bussilla on noin 40 minuuttia, mutta joskus on käynyt niin, että kun olen lähtenyt tuntia tavallista aikaisemmin, olenkin perillä paljon tavallista myöhemmin. Bussivuorojen täsmällisyyteen saattaa vaikuttaa myös liikennöitsijä. Viime vuonna kuljetusyhtiö vaihtui ja kas kummaa, bussit alkoivat kulkea 99% aikatauluissaan.  Kuinka paljon harvenemiseen vaikuttivat korona-aikojen etätyöt tai liikennelaitoksen yhtiöittäminen, joka seurasi koronavuosia? Ainakin henkilötyövoiman vajeen vuoksi esimiehitys ei enää hyppää ohjaamoon vaan vuoroja peruuntuu, mikäli varakuljettajia ei ole takapäivystyksessä ole. 

Ymmärrän silti kaupunkien ulkopuolella asuvia, jos onnikkavuoroja on vain 1/suunta kerran vuorokaudessa. Oman maaseutukokemukseni mukaan bussivuoroja meni noin kerran tunnissa. Keskellä päivää oli noin neljän tunnin tauko ja yötauko oli noin kuusi tuntia. Viimeinen bussi lähti kaupungista 23 jälkeen ja sen jälkeen kotiin pääsi vain taksilla lähes 100x hinnalla, 

Vihreä poksahdus

Lämpöä, valoa ja vettä ...

lehtiä, kukkia ja nuppuja.

 

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

Yhden kevätlauantain hyväntuulen jouluromaani: Maija Kajannon Talvikaupungin valot. Tutut sääilmiöt, kulttuuri- ja huvittelukohteet junantuoman näkökulmasta. Hintalapusta huolimatta en maksanut kirjasta mitään. Sain vain komennon mennä junaa vastaan ja kertoa, millaiset vaatteet on päällä. Minulle tuntematon lähetti jutteli kuin tuntisimme todella hyvin, mutta olen edelleen ymmälläni enkä muista tavanneeni häntä ennen. Paketti tuli perille ja luin sen saman tien. 

 

Sinisest kukat valtaavat maan

Ensimmäiset kevään kukkaset.

 

Hörökorvat

Muissa puissa näkyy hiirenkorvia, mutta metroaseman ja kerrostalojen suojassa on koivu, jossa lehdet ovat jo muotoa hörökorvat. Samasta puusta tippuu viimeisimpänä lehdet syksyisin. 

 

Ruska

 

Yhä löytyy pensaita, joissa ruska loistaa.

Hyvin* on luovuttanut *kään naapurikaupungeille. Tämä juliste on Pukinmäen aseman lähistöllä olevalla bussipysäkillä. Hauska juttu. 

Lokakuu = lenkkikuu

 

Lupasin osallistua @hennajokion lokakuu = #lenkkikuu haasteeseen. Koska kävelen päivittäin muutenkin, lupasin olla käyttämättä bussia pikkumatkoilla ja kävellä portaat 5. kerrokseen ylös, mikäli mukana ei ole mitään painavaa eikä sada vettä räntää lunta, jos sää onkin luvannut kuivaa eikä kurahousut ole mukana. Syyskuun flunssan jälkeen kunnon kohottaminen pienin askelin on aiheellista.

Torstaina piti tehdä isompi kierros keskustassa, koska mielenosoitus pisti poikki normaalin kävelyreitin. Kaverin "tamagotchi" (askelmittari) on ollut taskussa, koska olen halunnut huvin vuoksi seurata, minkä verran päivän aikana tulee käveltyä työn ohessa. Jo viikossa on käynyt ilmi, että joinakin päivinä joutuu tallustelemaan milloin mistäkin syystä enemmän ja näkyy heti päivän askelmäärässä. Pitää vaan ottaa sellaiset housut käyttöön, jossa on taskut, sillä Ovelia-kassissa se ei ole työpäivän aikana mukana, jolloin osa askeleista jää mittaamatta. 

Kolmen sepän uusi tausta

Kolmen sepän patsas on saanut uuden taustan kun vanha hotelli- ja toimistorakennus purettiin ja uusi on rakennettu tilalle. 

Rakennustaide tiililadonnalla

 Rautatientorin metroaseman seinät oli pesty ja puleerattu. Seinien tiililadonnat pomppasivat esiin kohdevalossa. Ennen niin ahdas asema tuntui saaneen lisää avaruutta ympärilleen pelkästään rakenteita purkamalla ja uudelleen sijoittelulla. 

Vesipisaratimantteja

 

Sateisen päivän iloja pitkän kuivan ja kuuman kauden jälkeen. Viileät tuulenpuuskat, veden raikastama ilma ja vesitimantit pensaiden lehdillä tai ruohonkorsilla.

Aurinkomaalia

 Koko kesän on pitänyt muistaa, että ei käy kaupassa ennen Vuosaarta, koska muuten joudut kantamaan painavan kassin Kaisaniemeen asti Helsingin yliopiston metroasemalle. Toisaalta kotimatkaan tuli uusia näkymiä ja kun sai ihailla sellaisia auringon maalaamia heijastuksia, joihin ei toiseen suuntaan kohdistuvilla matkoilla ole ennen törmännyt. 

Tyhy: Suomenlinna

Tänään oli retkipäivä Suomenlinnassa. Tyhy ja ihanan esihenkilön läksiäiset samassa paketissa. Sää suosi meitä. Aurinko paistoi niin, että posket hehkuu vieläkin. Vain tuuli oli ajoittain viileän sorttinen. 

Vihreät olennot

Kim Simonsson ja Sammaljätit Lasipalatsin aukiolla 

Amos Rex ja taiteiden yö 

torstaina 15.8.2024 klo 18.00

 

Aurinko paistaa

Koko päivän on satanut kaatamalla vettä, mutta kun juna saapui Helsinkiin, alkoi aurinko paistaa. 

Mannerheimintien talonpurkutyö

 

Hotelli Tornin ja Mannerheimintien nähtävyys ja mielenkiinnon kohde on toimistorakennuksen purkutyömaa. Talo katoaa pala kerrallaan. 

 Kukin takoo tyylillään, sepät ja purkajat. 

Kaupungin valot

Sateen jälkeen kostea maa heijastaa kaupungin valot moninkertaiseksi väriloistoksi.

Pimeän kartoittaa tuhannet lamput ja yritysnimet.

 

Valoa ikkunoissa

Tie Satu Rämön kirjan julkkareihin kylki valaistujen taideteosten ja rakennusten kautta. 

Samalla reissulla ihailin perinteisiä Stockmannin jouluikkunoita. Lapsenmielisille tajunnan räjäyttävä satukuvaelma, jossa katsottava ei lopu kesken ja hillitympi mallinukkien perinnejoulu eksoottisilla yllätyksillä.

 

Iltavalaistus

 

Taivaanranta kääntyi tumman siniseen hämärään kävellessäni museosta ulos. Poikkesin ikuistamaan Johanneksin kirkon iltavalaistuksessa.  

 

Tämän kirkon vieressä tunnen aina itseni kovin pieneksi. Samaa tunnetta en ole muualla kokenut aikuisiällä, vaikka monessa isossa rakennuksessa olen käynyt. Liekö syynä massiivisen mystinen goottilaisuus sekä syksyn pimeys.

 

Onneksi kaupungin yleiset "tilat" on hyvin valaistu. Polku kadulle oli kutsuvampi.

Korvien välissä soi Ghostbusters. Kurpitsakuukausi alullaan. 

 

Designmuseossa Kustaa Saksi: Rajamailla

 

Migreeniä ja luontoa tekstiilitaiteessa.

Mielikuvituksellisia kuvioita seinävaatteissa ja matoissa. 

  

Oman migreenini on myös aurallinen, mutta näihin kuvioihin verrattuna sangen maltillinen. Ehkä kuvioiden muodostumisessa on jotain samaa kuin Mandelbrotin Mandelbrotin fraktaaleissa. 

 

Tekijän maailma kohtaa tehokkaasti katsojan maailman. Vieressäni olleet katsojat näkivät ihan eri kuvioita kuin minä, joka pongaili kasvoja sieltä, mistä muiden mukaan oli ihan jotain muuta. 

 Tämä ilotulitus yksisoluisia otuksia oli myös migreenikuvioita. 

DM: Kustaa Saksi

Aikamatka

 

Sattumalta valittu reitti, jolla mukavat näkymät menneisyyteen.