torstai 29. kesäkuuta 2017

Pop up qi gong


Pongasin naamiksen kalenterista pop up tapahtuman qi gongin merkeissä ja päätin käydä katsomassa, mitä on tarjolla. Aamulla olin laittanut testikengät jalkaan, mutta ajattelin käydä vaihtamassa ne parempiin ennen tuntia, mutta kuinkas kävikään kun töissä tuli yllätyksiä. Porhalsin sieltä suoraan Herttoniemen metroasemalle, josta kävelin kohti näköalakallioita. Tulostamani kartta jäi töihin ja piti luottaa vain muistikuviin. Ensimmäiseltä kalliolta ei löytynyt ketään ja se olikin liian lähellä kerrostalon pihaa, joten jatkoin matkaani. Lopulta päädyin suuren kallion laelle ihmettelemään näköaloja. Ensimmäisessä kuvassa kaukaisuudessa törröttävät Hanasaaren voimalaitoksen piiput ja toinen on otettu Viikin suuntaan.


Aikani harhailtuani löysin lupaavasti käyttäytyvän naisen. Kun sarja päättyi tuttuun liikkeeseen, kävin kysymässä, oliko hän se, jota etsin. Löysin hänet hieman myöhässä, mutta silti sain luvatun puolen tunnin venyttelytuokion, josta osa oli vanhastaan tuttua ja osa uutta. Mukava kesäinen sää ja pieni tuuli piti huolen ettei tullut kuuma. Kengät olisivat vain saaneet olla toisenlaiset kalliolla kukkulalla. 


Herttoniemen harmaat tötsät olivat saaneet omintakeisen ilmeen. Majavat koristivat Majavatietä, mutta mojovat ilmeet naurattavat muitakin kuin minua.


Kävelin eri kautta takaisin metroasemalle kuin saapuessa, mutta eksymisen vaaraa ei ollut. Selän takana kallio ja edessä metrorata. Kirkon torni kertoi, että suuntima oli oikea. Majavatien päästä löytyy näköalan lisäksi puuportaat alas, josta on mahdollisuus asteella eri suuntiin polkuja pitkin. Alhaalla en käynyt tällä kertaa, joten opastuksesta en tiedä, mutta kartasta katselin, että mäelle johtaa Herttoniemen metroasemalta polku.


Koekengät? Kenkälaatikkoni on täynnä kesäbuutseja. Olen muistaessani ottanut yhdet kerrallaan testiin ja kävellyt päivän. Jos tuntuu hyvältä, olen jättänyt laatikkoon, mutta jos jostain syystä tuntuma on jäänyt ikäväksi, olen nakannut joko poistoon tai kierrätykseen kunnon mukaan.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Suomen kesä 


Pilvistä, mutta lämmintä ...


Aurinkoista, mutta tuulista ...


Kylmää ja pilvistä ...


ja sadetta ukkosella tai ilman ...

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Joskus ...


Joskus on niin upeita auringonlaskuja, että menee sanattomaksi.


Jarkko Vehniäisen sarjakuva Kamala luonto on vaan niin briljantti, että menee sanattomaksi. Kiitos monista iloisista hetkistä.



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Maisemointikukat


Lupiinit on tällä kertaa häviämässä taistelun tälle piikikkäälle kukalle, jota on istutettu metroradan varteen rinteisiin ja pientareille. Nyt nappasin pari portaiden murtumiin juurtunutta pienikokoista alkua mukaani ja tuuppasin kippoon kuumalle parvekkeelleni, josko se olisi sinne sopiva. Alku näyttää nihkeältä tieteellisessä kokeessani, sillä unohdin kastella juurtumassa olevat riiviöt.


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kirja: He olivat natseja


Mielenkiintoinen ja vaikuttava sukuhistoria 1900-luvun alkuvuosikymmenten tapahtumista Euroopasta. Suomalaisen toimittajan tutkimus isovanhempien poliittisesta taustasta ja elämäntavasta toisen maailmansodan aikana. 

Alku ja loppu etenivät joutuisasti. Niissä kerrotaan henkilöiden taustoista ja lapsuudesta sekä sodan loppuvaiheiden tapahtumista perheen elämässä. Se osa kirjan keskellä, missä kerrotaan niistä olosuhteista, joissa eletään 1930-lukua ja natsismin leviämistä, eteni kaikkein hitaimmin. 

Kirjan alussa olevat kartat helpottavat ymmärtämään tapahtumien kulkua ja etäisyyksiä. Myös sukupuu oli avuksi perheen hahmottamisessa. Tiedonhakijana osaan arvostaa myös kattavaa lähdeluetteloa ja sota-arkistojen nimiä. Koskaan ei tiedä, milloin niitä tarvitaan. 

Kannattaa kahlata läpi. Aihe koskettaa varmasti monia, joita sodanaikaiset vaietut tapahtumat kaihertavat. Juuri sopivaa matkalukemista metrossa, jossa tarinan hidas eteneminen ei häiritse. Toki luin kirjaa myös viikonloppuisin, mutta enimmän osan juna- ja metromatkoilla. 

Sattumalta oli hieman aikaisemmin lukenut sotaromaanin, joka löyhästi kietoutui samaan aiheeseen ainakin osittaisena sotakuvauksena. Sen lukeminen avasi ymmärrystä sukuhistorian sotakuvauksille (Ville Kaarnakari: Hakaristin leimaama ).

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Rippiäiset


Nuoren ystäväni muotokuva minusta joskus kymmenen vuotta sitten. Huom! silmälasit ovat siirtyneet korviin. Ois niin vänkää, jos ne roikkuisivat noin eivätkä nököttäisi nenän päällä. Tämän taiteilijan rippijuhla vietettiin tänään aluksi viileässä, mutta lopulta melko lämpimänä kesäpäivänä.

Kirkkokäynnin kohokohta: Kukaan ei listinyt minua kirkossa laulaessani suvivirttä vanhoilla sanoilla ja liian hitaasti (aina piti kiriä muut kiinni). Kanttori pisteli nuotteja ulos uruista melko reippaalla tempolla verrattuna siihen kun itse näitä opettelin. Vanha kuorolainen lasketteli säveltä hieman alemman äänialan suuntaan kun ei älynnyt harrastaa äänenavausta ajomatkalla. Suvivirsi meni jo oikeaan äänialaan.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Hyvinkään kukkatarhat


Kerrostalojen välistä löytyy iso alppiruusupensas, joka kukkii runsaasti ja pölyttäjät hyörivät sokerihumalassa sen ympärillä. 



Juhannusruusujen kukkiminen on ohjelmoitu pensaiden geenimuistiin kun valon määrä ja päivän pituus ovat sopivat. Miljoona nippua ja jokunen aikainen kulkija joukossa. 


Kirkon takana Parantolan kupeessa on puisto, jossa kukkii monen väristä alppiruusupensasta. Japanilaiset vieraan ihailivat harvinaisempia värejä ja pyysivät kuvaamaan itsensä niiden vieressä.


torstai 15. kesäkuuta 2017

Kesäpäivä


Aurinkoinen ja lämpöinen päivä
Toiset jäivät terassille huurteinen äärelle, mutta minä kävelin puistoja pitkin kotiin.








lauantai 10. kesäkuuta 2017

Leopardikuvio

Mitä tapahtuu kun leopardikuvio leviää kesäpöksyistä tiimin muihin vaatteisiin? 


Korumaakari vastaa haasteeseen tekemällä itselle riipuksen samoista elementeistä kun muille korvakilluttimet. 

Unohdin, että sisäilmatuulettimen suojaushuivi olisi ollut pantterikuvioinen.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Päivä ja yö


Kesäpäivä kesäkuussa, aurinkoinen ja lämmin, vaikka alkoi vilpoisena. Onnea kaikille lakkinsa saannille. Mekin kävimme juhlimassa kummilastani.


Kesäkuun yö on valoisa, vaikka katuvalot eivät sitä usko.