Pilatesta viinin ystäville

Yksikään liike ei löydy fysioterapeutin jumppaohjeista, joten en kokeile niiden onnistumista konjakin avulla. Olen samaa mieltä erään ystäväni kanssa, että viini on vain pahan makuista mehua. Iloista viikonloppua.

Onnen pienet askelmat

Onnea on
- kiivetä 5. kerrokseen portaita pitkin
- kävellä alas vielä ylempää portaita pitkin
- kävellä metron portaita alas kun kotijuna tulee minuutin kuluttua
- kiivetä muutaman askelman metron portaita myös ylöspäin
- huomata turvotuksen vähenevän päivittäin.
- huomata pystyvänsä tekemään joka päivä vähän enemmän.

Laatikkoleikki

Tilasin kuljetuksen 40 pahvilaatikolle, jotka ovat suunnilleen kopiopaperiloodan kokoluokkaa. Ilmoitin tilauksessa, että vastaanottaja haluaa kuljetuksen lavoilla, jotka eivät mahdu nouto-osoitteessa hisseihin. Kuljetuskuittauksessa oli tieto, ettei kuljettajalla ole välttämättä lavoja autossaan. Samahan se minulle on koska ne lastataan lavoille, täällä vai jossakin muualla. Aamupäivällä kävin seuraavanlaisen puhelinkeskustelun:

*Täällä olisi nyt se lava. Mihin tuodaan?
*Jätä autolle. Tulen oppaaksi ja avaamaan ovia.
*Kuinka monta laatikkoa?
*40
*Aha, ei ne mahdu.
*No miksei?
*Mä toin vaan tän lavan, jolle laatikot lastataan.
*Lava täytyy jättää ulos. Se ei mahdu hissiin.
*Miksei?
*Ovet on liian kapeat.
*Ai, selvä juttu (puhelu katkaistiin).

Iltapäivällä saapui sama mies kuorma-autolla firman releissä ja henkilökortti rintapielessä. Kuinka monta miestä tarvitaan laatikoiden siirtämiseen 6. kerroksen huoneesta hissillä autolle? Vastaus on kolme. Kuljettaja käy hakemassa ensimmäisen kuorman, allekirjoittaa kuormauskirjan ja vastaa puhelimeen. Luovuttaa rahtausvuoron siviilivaatteissa olevalle nuorelle miehelle, joka ehtii kirmata välin kanssani puolen kymmentä kertaa. Kolmas mies seisoo auton vieressä ja siirtää laatikot lavoille. Kuljettaja on kateissa jonkun aikaa kunnes putkahtaa uudelleen paikalle. Kysyy voidaanko lainata eteisessä olevia rullakkoja. Juu, mutta kannattaa ottaa ne työntökärryt silti mukaan. Rullakot saa kuljetusliuskoja alas, mutta ylös työntäminen saattaa olla hieman vaikeampaa. Jostain syystä rullakko lastataan avoin seinä hissin takaseinää vasten sen sijaan, että avoin sivu olisi ollut hissin ovelle, jolloin työntökärryt olisivat mahtuneet rullakkoon ja molemmat miehet hissiin. Käyn noutamassa rahtaajat ylös. Rullakon vienti alas liuskaa pitkin tyhjänäkin on haaste, joten se jää tyhjänä ylös, jonne kuljettaja apupoikineen rahtaa loput laatikot työntökärryillä tai kantaen. Apupojan epäergonominen nostotekniikka hirvittää. Mielessä vilahtaa yhtä jos toista kauhukuvaa. Keskenään he puhuva minulle vierasta kieltä, josta tosin ymmärrän sanan sieltä sun täältä. Rullakko rahdataan hissille, jolla se matkustaa yksikseen alas ja me toisella hissillä perässä. Odottelen oven pielessä, että saan tyhjän rullakon takaisin sisälle. Se tuupattiin vaudilla ja jäi keskelle väylää. Korjasin sen oikealle paikalleen. Samalla pohdin, millaisen puhelinsoiton saan lähetyksen vastaanottajalta ensi viikolla, sillä laatikoita ei pakkattu ollenkaan ohjeiden mukaan. Jokunen osoitelappukin repeytyi matkan varrella irti. Positiivista: molemmat käyttäytyivät kohteliaasti ja ystävällisesti. Semmosta se. Kannattaa kilpailuttaa palvelut.

Reiki-sarja 1

Tein tämän sarjan koruja reikiryhmämme jäsenille. Utelin mielivärejä ja horoskooppeja kesällä. Pohdin yhdistävää tekijää näille koruille ja lopulta löysin sen Idänhelmen verkkokaupan sivuilta. Jokaisen korun keskellä on valoon ja lämpöön reagoiva helmi (70-luvulla niitä markkinoitiin tunnekoruina, joista oli tilattavissa ainakin riipus ja sormus).

Jokainen koru on erilainen ja hieman eri tekniikalla koottu. Tietysti asiaan vaikutti sekin, millaisia helmiä löysin koruun kun yhdistelin kunkin ihmisen lempivärejä.

Yllätyspaketit toimitettiin ennen joulua punaisissa pussukoissa ilman lähettäjän nimeä. Muutama vastaanottaja arvasi heti, kuka on tonttuillut. Osa pohtii ehkä vieläkin, onko joulukortti tipahtanut matkalla. Ehkä asia selviää jossakin mutkassa.

Arkikoruja

Tumman sävyiset arkikorut kiinlaiselle tiikerille. Sekä kaulakorussa että tassukorussa on ruskeita särölasihelmiä ja savukvartsi-imitaatioita (Idänhelmestä molemmat). Narukorussa on kiinalainen liukusolmu ja rannekorussa kuminauha.

Kaulakoru nuorelle neidille, joka vesimiehen merkeissä taivaltaa. Turkoosivärjättyä howliittia, sininen kivi (akaattia?), swarovskin kristalleja, kissansilmä- ja siemenhelmiä.

Kiinalaiset lyhdyt

Lasipalatsin aukiolla oli tänään samanlainen fiilis kuin Kiinassa. Hirmuisesti kansaa joka paikassa eikä mitään nähnyt ellei ängennyt väkisin massaan mukaan. En viitsinyt tunkea kun sade teki maasta jäisen liukkaan. Kävin tapaamassa Kiinan kieltä harrastuksenaan opiskelevia ystäviäni ja hörppasin aamukahvini samalla. Muutama kuva lamppurivistä ja kellotornin valaistuksesta. Sitten kaupan kautta kotiin. Ilotulitus jäi siis väliin jälleen kerran. Jalan puolesta olisin hyvin jaksanut, mutta kävely jäisellä tiellä ei huvittanut. Akrobatiaa voi harrastaa sitten kun jalka on normaali.

Kiinalainen uusi vuosi

Kiinalaisessa kalenterissa siirrymme härän vuoteen. Lasipalatsin aukiolla tapahtuu taas yhtä sun toista tänään iltapäivällä ja Töölönlahdella on ilotulitus. Olen haaveillut pääseväni katsomaan ilotulitusta, mutta taitaa olla ihan liian aikaista miettiä sitä. Kunhan edes pääsisin Kiinan kielen opiskelijoiden tapaamiseen. Eilen illalla kävin juhlimassa taiji ryhmän kanssa. Ohjelma koostui kiinalaisesta sapuskasta ja mukavasta seurasta. Kiinalaista lääketiedettä opiskeleva hieroi operoidun jalkani anturoita ja hermopisteitä. Hän väitti, että ihan terve tapaus kun en kiljunut ollenkaan. Yritin väittää, että joissain kohdin tuntui vähän epämiellyttävältä, muttei se varsinaisesti sattunut.

Lumikuvioita

Iso kamerani on ollut lomalla viimeiset viisi viikkoa. Kännyssäni on 2 pikselin pikkuriiviö. Sillä olen joitakin saanut napsituksi. Se ei kuitenkaan taivu kaikkeen, joten osa on jäänyt tallentamatta. Olen ajatellut polveani ja jättänyt kameran kotiin etten unohdu ihailemaan luonnon saavutuksia liiaksi.

Maanläheiset onnenkivet

Ruskapäiviä (nimi lainattu Hilja Valtosen viimeisestä romaanista): Ruusukvartsia pitkän elämän muistoille, tiikerinsilmiä repäiseville hetkille elämän tasaisuuden vastapainoksi ja kristallia päivien kimallukseksi. Kaula- ja rannekorun tein äidilleni 70-vuotislahjaksi. Osallistuin sillä Idänhelmen kilpailuunkin, mutta eri kuvalla koska en löytänyt tätä parempaa otosta mistään.

Sisempi koru meni toukokuun alkupäivinä härän merkeissä syntymäpäiviään viettävälle ystävälleni. Hänen elintapojaan ajatellen kokosin koruun palan maata, taivasta, vettä, metsiä ja kukkuloita. Ulompi hänen äidilleen, joka löytyy seuraavan tähtimerkin kuvioista, kaksosista. Korussa tiikerinsilmiä, savukvartsia ja jaspisrondelleja. Molemmat narukorut on liukusolmulla varustettuja.

Bubo bubo

City-Huuhkaja kävi lepäilemässä työpaikkani sisäpihalla parvekkeen katoksessa. Linnun hoksaajat kutsuivat minut paikalle kameran kanssa. Piti vain keksiä, miten pääsen tarpeeksi lähelle kuvaamaan. Onneksi talonmies sattui eteeni portaissa. Hän ohjasi suljettujen ovien taakse lähelle isokokoista vierasta. Katse oli punainen ja pistävä. Kun yritin vielä askelta lähemmäksi, se leijaili toiselle puolelle rakennusta. Lintu oli todella iso ja pullea. Vähän myöhemmin sain viestin, että se oli palannut takaisin katokseen.

Pariluistelun Euroopan mestaruus

Kuvassa: Aljona Savtshenko/Robin Szolkowy Saksa (MTV3).
Työnantajan suosiollisella avustuksella pääsin katselemaan pariluistelun Euroopan mestaruuskisoja eilen Hartwall-areenalle. Paras pari voitti. Toinen suosikkni oli ranskalaispari tummempaa ihonväriä. Heidän ohjelmansa oli kekseliäs ja vauhdikas. Vaikka paikkani oli yläkatsomossa, sieltä näki hyvin. En ottanut kameraa mukaan kun ajattelin, ettei kuvat kuitenkaan onnistu, mutta sitten harmittelin kun paikkani eivät kuitenkaan olleet ylimmällä orrella. Onnekseni vieressäni oli pari tyhjää tuolia. Sain keikautettua oikean jalkani vaaka-tasoon ja katselin näytöstä poikittain. Hyvä niin, sillä tavallinen istumiskulma olisi ollut varsin rankka minulle. Siitä huolimatta elefantin töppönen oli varsin paksu vielä aamullakin. Tänään onkin pidettävä pakollinen koti-ilta ja käännettävä varpaat kohti kattoa. Töissäkin kipittelin jaloillani sen verran ahkerasti, että turvotus ei jäänyt paljon jälkeen eilisestä.

Rannekoru

Tiistaisin ei yleensä ole koskaan mitään postia. Ihan oikeasti, olen tilastoinnut sen. Tiistai on päivä, jolloin en odota postia, koska sitä ei yleensä tule. Tänään on poikkeuksellinen tiistai kun posti toi minulle pienen paketin. En muista, koska olisin ostanut itselleni valmiin korun. Lahjaksi niitä olen jonkun saanut. Rannekoru pääsi heti käden koristeeksi eikä se häiritse työskentelyä. Se pieni, siro ja kaunis. Se on savukvartsia ja vuorikristallia. Eli kaikin puolin ihan miun maun mukainen ja sopii hyvin yksiin samoista aineksista tehdyn kaukakoruni kanssa. Olisinhan toki itsekin voinut samanlaisen vääntää vaan en kehtaa kopioida. Oma linja se olla pitää. Ihanaisen kuva löytyy täältä.

Olen joskus jollekin sanonutkin, että ennen savukvartsi oli mielestäni vain rusehtavan ruma kivi kunnes eräänä päivänä se alkoi laulaa minulle.

Fysioterapiaa 2

Eilen olin toisella terapiatapaamisella. Sain kaksi sivua uusia liikkeitä sekä suosituksen pyöräilystä ja vesielementistä. Kaikkia muita pääsin kokeilemaan paitsi vesijuoksua. Ei siis muuta kuin uimapukukauppaan. Eilen en ehtinyt, tänään en jaksanut ja huomenna on muuta ohjelmaa, joten vesielementti jää nyt vähän hunningolle tällä viikolla. Täytyy käydä pyöräilemässä pari viiden minuutin satsia kuntosalissa ennen kotiinlähtöä. Toivottavasti pyörät eivät ole ihan ufo teknologiaa, jotta saan asennetuksi ultrakevyen vaihteen päälle. Kävelyharjoitukset voin tehdä siellä, missä on pitkä suora eikä liian liukasta. Tänään jo aiheutin levottomia katseita viuhtomalla oman kerrokseni pitkiä käytäviä kädet ja jalat rytmikkäästi heiluen. Tasapainoharjoituksiakin voin tehdä ihan missä vaan tosin epätasapainon tyynyä en kanna mukanani. Tyynyn kanssa voin harjoitella kotona. Lisäksi harjoitusohjelma sisältää venytyksiä kuminauhalla tai ilman. Eilenkään ei sattunut mihinkään, mutta jalka oli jäykkä tänään ja vähän enemmän turvoksissa kuin eilen. Lepäilen hieman ennen illan uurastusta eli ennen nukkumaan menoa harrastan vartin verran ylimääräisiä vanutuksia taijin (istuen, jos jalat ei kanna) lisäksi. Pari lahjaa pitäisi väsätä, mutta uni ja luovuus taistelevat keskenään. Saattaahan olla, että piristyn tästä vielä ...

Luovuus...

Roikottimista riipukseksi. Jäi yksi ylimääräinen roikotinpari ilman kohdetta, joten lykkäsin ne renkaaseen, jonka varustin papukaijalukolla. Omassa kaulassani on kaunis kimalteleva riipus. Helmet ovat muovia, mutta sangen eläväinen on kimallus.

Jokaisella ihmisellä on luovuuden lahja. Sitä ei voi koskaan kuluttaa loppuun ja se on aina ulottuvillamme. Kukaan ei tiedä, mistä se tulee ja mihin se menee. Jos vain luotat siihen, se on ulottuvillasi. Ote kirjasta Luovuuden Tao / Pamela K. Metz.

Roikottimet

Osa korvakoruista jäi kuvaamatta, mutta tässä yhdet kappaleet kustakin, sillä monet oli tehty samaan tapaan, mutta helmien värit ja kivet vain vaihtelivat. Tiikerinsilmää tuli tehtyä useampia.

Visio

Visio on jotakin, jonka yksilö haluaa saavuttaa ja joka innostaa häntä.

Minulta kysyttiin torstaina fysioterapiassa, mikä on tärkein asia, minkä haluan saavuttaa fysioterapiallani. Vähän aikaa löi tyhjää. Siis sen lisäksi, että haluan oppia käyttämään oikein jalkaani ja vahvistaa sen lihaksia, jotta jatkossakin voisin hyvin? Tietysi haluan mahdollisimman pian takaisin taiji tunneille. Toki harjoittelen yksinkin koko ajan, mutta tunneilla saa lisää visioita ja ajatuksia oman kehon hallintaan. Vaikka joskus tuntuu siltä, että se onkin keho, joka ottaa vallan. Seuraavaksi tivattiin, että mikä on pahin este, etten osallistu tunneille jo nyt. Yksinkertaisesti se, että en osaa siirtää itseäni paikasta A paikkaan B ajatuksen voimalla enkä ole vielä niin pitkällä lajiopinnoissani, että voisin lentää matolla. Yleisillä kulkuvälineillä pääsee vain osan matkaa ja minun tuurillani matalalattiavekottimet ovat niinä päivinä korjaamolla. En yksinkertaisesti saa taivutettua jalkaani niin korkealle saati sitten, että alaspäin kipuaminen hirvittää vielä enemmän. Työpäivän jälkeen oikea alaulokkeeni on niin väsynyt, turtunut ja turvonnut, että tulen mieluummin kotiin lepäämään. Kahdeksan tuntia jalat maata vasten riittää yhdelle päivälle. Ei sitä jaksa kävellä tunnille ja rasittaa jalkoja seisomalla lisää.

Lasiruusu

Tämä kaunis lasinen kukkahelmi sattui silmiini Helmiharakan myyntipöydällä Helsingin käsityö ja ELMA messuilla viime syksynä. Sattuipa niin hauskasti, että juuri se ihminen, jolle siitä ajattelin lahjaksi riipuksen muokata tuli viereeni ja ihasteli sen näyttävän hyvältä nahkanauhassa. Korupiikki ja papukaijalukko ovat kultadupleeta.

Kevään värit

Tämä kuva oli ajatuksissani kun tein seuraavat helmet. Kukkien jälkeen poksahtivat vaalean vihreät lehdet. Ei siihen enää niin montaa kuukautta ole, kun kierrän puulta ja pensaalta toiselle ihailemassa kevään ihmettä. Pieniä kurttuisia ja hennon värisiä lehtiä, jotka muutaman lämpimän päivän ja vesisateen jälkeen poksahtavat raikkaan vihreiksi. Välissä on hieman lunta, rajua pohjoistuulta ja raikkaita pakkasia.

Ylemmässä liukusolmu ja alemmassa vaijeri ja tavallinen lukko. Hennon vihreät helmiäislasi- ja särölasihelmet ovat Luxoniasta. Niiden välissä tsekkiläiset 6 mm lasihelmet Idänhelmestä. Foliosydän on todennäköisesti Sinellistä. Väriyhdistelmä onnistui ehkä paremmin alemmassa korussa.

Fysioterapiaa

Soitin tänään fysioterapiaan ja kyselin aikoja. Meinasin tipahtaa tuolilta kun kuulin, että pääsen jo samana päivänä kuntokartoitukseen ja haastatteluun. Sitä oli kyllä kehuttu, mutta tärkein valintakriteeri oli kuitenkin sijainti eli työpaikkani sijaitsee kadun toisella puolella. Ilmottauduttuani täytin kaksipuolisen lanketin, jossa kielsin sairastavani suurimpaa osaa siinä mainituista taudesta tai tupakoivani sekä piirsin ympyröitä kropan kuviin polveni kohdalle. Taisi olla älykkyystesti kun niin monelta puolelta piti valita paikka ja kertoa numeroin 1-10 kuinka kipeä polveni on nyt, levossa ja rasituksessa. Kartoituksessa ratkaisin tasapainottelutehtävät eteen, taakse, sivulle ja painoin kämmenet melkein lattiaan sen kummemmin älähtelemättä. Sen jälkeen minut vaivattiin, vatkattiin, venytettiin, hierottiin ja ravistettiin. Lopputulemaksi kiduttaja oli samaa mieltä kanssani kahdesta asiasta. 1: Olen oppinut korvaamaan tekemiseni vasemman jalan avulla sekä välttämään oikean jalan rasittamista. 2: Vikaa on myös korvien välissä, sillä olen oppinut viimeisen puolentoista vuoden aikana, ettei oikeaan jalkaan voi luottaa eikä se toimi niin kuin sen pitäisi. Lopuksi sain kotiläksyjäkin. Muutamien kolme kertaa päivässä toistettavien liikesarjojen lisäksi pitää opetella totuus: aivoihin ei voi luottaa. Oikeaa jalkaa käytetään ajatuksella. Kaikkea saa ja pitää tehdä, mutta jos satuu, pitää lopettaa heti. Niin ja sitten hän kysyi joka mutkassa satuuko. Ei satu, mutta tuntuu oudolta. Tänään kävi juuri niin kuin aina ennenkin eli ei sattunut siellä, mutta myöhemmin metrossa istuessani tuntui aika vinkeältä ja kotiin kävellessä tuntui, että jotain ylimääräistä on tehty. Kummallista kyllä kaiken vanutuksen jälkeen, jalka oli paljon parempi kävellä kuin ... en muista milloin. Askel oli pidempi ja rennompi kuin kertaakaan tällä viikolla. Portaat ylös ja alas sujuivat ongelmitta. No, jalka oli illalla kuin elefantin töppönen, mutta kummasti lämmin jalkakylpy, hieronta ja hevoslinimentti ovat auttaneen turvotukseen ... levollakin saattaa olla osuutta asiaan.

Kiiruhdan hitaasti

Slow motion, sanoo esimieheni kun hiippailen työpaikalla omaan vakaaseen jokaista askelta ajattelvaan tahtiini. Suurin osa päivästäni kului edelleen jalat työpöydällä, mutta koska mapit eivät lennä kaapista luokseni ajatuksen voimalla, jouduin käyttämään myös jalkojani. Toki koipi oli turvoksissa tänäänkin, mutta mono ei tuntunut yhtä ahtaalta kuin eilen. Päivä pitenee kukonaskelin kohti kevättä. Yhtä pitkin askelin koipeni paranee päivittäin.

Kamujen Kati kuvaa hyvin viikonlopun ensimmäisten öiden tunnettani. Nukuin kolme viikkoa vanhempieni vuodesohvalla, joka levitettynä on ruhtinaallisen leveä. Kipeän koiven kanssa se oli erinomainen paikka vääntää ruho sen tarvitsemalle mutkalle, jolloin oikea polvi löysi hyvän paikan eikä tarvinnut miettiä koska tipahtaa reunan ylitse. Soffa narisi joka liikkeestä, jolloin heräsin asettelemaan koipeliinin hyvään asentoon ja tarvittaessa pehmustamaan tyynyillä sen olemusta. Ensimmäinen yö kotona oli outo. Joko potkaisin seinään tai sitten heräsin ilmavaan olotilaan (varpaat jäässä). Leveään unielämään tottunut raajani leijaili usein tyhjän päällä. Onneksi naapurin sauna ja kylppäri ovat seinäni takana. Kukaan ei saanut jymisevää yöherätystä.

Kotona saan tehokasta jumppaa nousemalla sohvalta seisomaan. En aikaisemmin ole huomannutkaan, että se on noin matala. Siksikö olen mielessäni lausunut ärräpäitä kun polvi oli oikein äkäinen. Nyt asettelen jo tottuneesti jalat haralleen kuin lammikolla juomassa oleva kirahvi, kun ähellän itseni ylös. Kämmenet asettelen sohvan reunalle auttamaan punnerruksessa.

Puumassaa

Joulutontun pajasta on nämäkin taas lähtöisin. Kaikissa puuvilla- tai nahkanauha ja kiinalainen liukusolmu ensimmäisessä ja kolmannessa. Sattumalta saajat ovat samasta ruokakunnasta. Yleensä ajattelen mielivärien koostumuksia ja silmäilen helmiä, joista sitten pikkuhiljaa tai hurjalla vauhdilla syntyy kukin koru. Osa helmistä on kierrätystavaraa ja purettu vanhoista koruista. Kaikki helmet on hiottu santapaperilla puhtaiksi ja huokoisiksi ennen uutta maalikerrosta ja lakkausta. Talouspaperirulla on hyvä teline kuivuville helmille. Isot klemmarit istuivat jämäkästi paperivyyhtiin. Vahinko, etten ottanut kuivatustelineestäni kuvaa.

Tässä korussa on mustia puuhelmiä ja punertavia eri kokoisia massahelmiä. Isot mustat helmet on purettu toisesta korusta.

Iso vihreä kolikko on kierrätystavaraa. Alunperin se oli vaalea. Puun väriset helmet ovat ZenZulusta ja vihreät HobbyPointista. Kaikki helmet ovat puuta. Tässä korussa liukusolmun korvaa vaaleanvihreä puuhelmi.

Kaikki helmet puuta. Keskimmäinen iso musta helmi on purettu toisesta korusta. Muut helmet ZenZulusta.

Ergonominen työasento?

Tässä asennossa vietin suurimman osan työpäivääni tänään. Isäni mielestä se oli perin omituinen. Onneksi työympäristöni otti asian paljon rennommin ja suvaitsevaisemmin. Vaihtoehtona olisi ollut lähteä kotiin, koska jalka alkoi turvota ollessaan alati istuen tai seisoen maata vasten. Siitä sen huomasi kun mono alkoi tuntua ahtaalta. Täsmälleen samassa asennossa olen viettänyt tämän illan kotona. Nojaan seinään, pepatti sängyllä ja punaiset villasukat vilkkuvat läppärin näytön takaa tyynyillä pehmustettujen käsityötarvikelaatikkojen päällä. Taitaa olla hyvä merkki kun varpaita alkaa paleltaa? Huomenna täytyy vaihtaa tämän vuoden allakka seinään ettei tarvitse vilkuilla olan yli ikkunalaudalle viikkojen kulumisen kanssa.

Tästä helminauhasta sain palautetta jo ennen joulua. Sen uusi emäntä laittoi kaulaan heti paketista löydettyään. Auringonlaskun värien mukaan on helppo tehdä kaulanauhaa jahka löytyy sopivat yhdistelmät. Särölasihelmet joutuivat hieman odottelemaan sopivaa paria.

Kynnet kuin rikkaruohot

En muista koska minulla viimeksi olisi ollut näin pitkät kynnet. Leikkasin ne tasan kolme viikkoa sitten viimeksi. Tällä välillä ne ovat kasvaneet kuin rikkaruohot kun sormilla ei ole ollut muuta puuhaa, jotka kuluttavat niiden kasvua tai aiheuttavat likvidoinnin. Huomasin eilen, että kirjoittaminen on hankalaa sekä näppäimistöllä että matolaatikolla. Tuli hirnuisesti kirivihjeitä.

Eilen oli liikunnallinen lepopäivä eli en kävellyt normaalia korttelinkierrostani muuttopuuhieni lisäksi. Ehkä se oli hyvä, sillä huomasin tänään kävelyn olevan taas astetta helpompaa kuin pari päivää sitten. Korttelia kiertäessäni katselin huomisaamuksi valmiiksi vähiten jäisen reitin kotoa asemalle. Lähtiessäni kävelin yhden kerrosvälin alaspäin ja loput hissillä. Kotiin tullessani kiipesin ihan ylös asti portaita pitkin. Hidasta ja kankeaahan se oli vielä kun piti ajatella jokainen askel, mutta eihan minulla ollut kiire minnekään. En voi olla pohtimatta käänsikö kirurgi saranat ylösalaisin kun ennen leikkausta pystyin kävelemään aina raput alas, mutta ylöspäin jouduin tekemään töitä.

Lukkoja ja hakasia

Joululahjaksi sinisen ystävälle lähtivät nämä kolme riipusta. Viime jouluna hän sai hopeisen pannan ja korun. Nyt pantaan tuli kolme uutta vaihdettavaa riipusta. Tietysti papukaijalukoilla varustetut riipukset voi laittaa minne tahansa roikkumaan.

Nämä avaimenperät on varustettu hakasella, jote ne voi laittaa riippumaan ihan mihin tahansa. Alla uusiokäytettyjä koruja, jotka purin ja pienillä lisäyksillä ja muutoksilla muuttuivat somisteiksi.

Ikävä kyllä alunperin haluamiani lukkoja ei saanut enää mistään ja jouduin hieman soveltamaan muita osasia, jotta sain tehtyä avaimenperiä tai vetoketjukoruja. Tarjolla oli joko liian hentoja tai liian järeitä osia.

Erinomaista kuluvaa vuotta...

Isä toi minut eilen kotiin. Joi mukillisen kahvia puolikkaan puustin kera ja totesi, että kamalasti roinaa on kasautunut (ne siivouksen kompromissit). Kinttu sängyn päälle oikaistuna olen urheasti kestänyt kaikki mahdolliset päivitykset, jotka kolmen viime viikon aikana ovat jonottaneet latautumista. Koko ilta meni etana- ja sähköpostien selailuun.

Ihmettelin kotiin tullessa miksi minulla on kuuma. Ei yhtään ihme kun oli toppahousut jalassa. Niin kauan kuin heiluin kasseja purkamassa ja töpseleitä seinään ruttaamassa, lämpö pysyi nahkojeni sisäpuolella, mutta oitis kun olin vähän aikaa masiinan ääressä uurastanut, aloin haroa fleeceä, välipöksyjä, kynsikkäitä ja huopatossuja päälleni, vaikka lämpötila kämpässäni hiljalleen kohosikin vähän ylemmäksi.

Televisiossa pauhaa Johnny Cash leffa Walk in line, jonka olen kertaalleen jo nähnyt. Tänään nautin enemmän musiikista ja päivittelen tietojani bittiavaruuteen. Yllä joitakin lahjaksi menneitä narurannekoruja. Alimpana kasan keskeltä ja ylemmissä joitakin yksityiskohtia.