maanantai 30. marraskuuta 2009

Pikkujoulun tähdet

Nämä punaiset tähdet tuikkivat ja tanssivat ystäväni korvissa tänä jouluna.

torstai 26. marraskuuta 2009

Hopeinen rintakoru


Kunniakirjassa lukee, että Suomen Kuntaliitto antaa hopeisen ansiomerkin tunnustukseksi 20 vuotisesta pakerruksesta kunnallishallinnon hyväksi. Pinssi on kuulemma arkikoru. Minä kun ajattelin sen kuuluvan miesten hirttoköyden koristeeksi. Saiskohan siitä tuunattua riipuksen? Juhlassamme tarjottiin puheiden lisäksi lakkakakkua ja muuta hyvää kahvin kanssa. Puhe oli lyhyt ja ytimekäs. Kovin oli miesvaltainen tämän vuotinen juhlinta. Parina vuonna olen itse ollut tilaisuudessa valokuvaamassa. Siellä minä nyt istuin kuin paraskin prinsessa ja jutustelin työurastani. Minkäs minä sille voin, että tykkään työstäni niin paljon. Tosin olen huomannut sen haukkaavan ison osan vapaa-ajastani, harrastuksistani ja luovasta ajattelustani, joten jos en elääkseni sitä tarvitsisi, voisin siitä jopa luopua. Ehkä...

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Valikoiva kuulo


Kävin HUSin Kuulokeskuksessa luppakorvatesteissä. Töissä ikäkausitarkastuksessa kysyivät, onko mitään sellaista, minkä haluaisin erikoisesti tietää. No, jos kuulo testattaisiin kun heinäsirkat eivät soita enää oikealle korvalle sahasinfoniaa. Kuulotestin tulos oli suurinpiirtein sitä, mitä epäilinkin. Toinen korva kuulee matalia ääniä ja toinen korkeita ääniä paremmin. Eilen sain sitten urakalla kuunnella ääniä ja sanoja kohinalla ja ilman. Siihen asti oli helppoa kun kuuli selvästi äänet, mutta kun liikuttiin kuulemisen rajamailla, mietin hartaasti, että kuulinko äänen vai oliko se sittenkin pään sisäistä ääntä. Tiedättehän ne paap, puup, poop, pööp äänet, jotka kuulokkeista kajahtavat korviin ja ohjeena oli painaa nappia aina kun kuulee jotain. Hmmm? Seuraavaksi kumpaankin korvaan syötettiin tuiki tavallisia Suomen kielisiä sanoja tammasta pirttiin ja enosta taljaan.Ne piti sitten toistaa sellaisena kuin ne kuuli. Viimeiset sanat olivat muminaa ja pudistelin päätäni yrittäessäni keksiä jotain sopivaa synonyymia edelliselle sanalle. Kolmantena vaihtui kuulolkkeet. Toiseen korvaan syötettiin kohinaa ja kalloon korvan taakse ääntä. Ja taas paineltiin nappia.
Lääkärin mukaan kuuloni on normaalia huonompi, muttei epätoivoinen. Nykymaailman taustameteli on huomaamatta kasvattanut kuulemisen tarvetta, mutta kokeet osoittivat, että kuulen puhuttua ääntä paremmin kuin tuuttauksia. Avokonttorit hälyäänineen ovat haasteellisia normaalin kuulokäyrän omaavillekin. Kuuloni on sen verran hyvä, ettei minua kannata kytkeä kuulokojeeseen vielä. Matalasti puhuvat maskuliiniset äänet putoavat ensimmäiseksi äänimaailmastani, mutta tuskin siitä kovasti on harmia. Korvani näyttivät kauniin vaaleanpunaisilta sisältä päin. Huomattavia hankaluuksia olen huomannut Kiinan kielen harrastuksessani. Toonit kun kuulostavat tismalleen samalta, vaikka niitä kuinka kuuntelisi esim. esittely tilanteessa vierelläni seisoo äitini sijasta hevonen. Elokuvissa saa käyttää korvatulppia, ystäville voi huomauttaa, että autostereot resonoivat korvaani tai kovat äänet sattuvat. Kuuloa ja siihen liittyviä muita oireita seurataan työterveyden kautta määräajoin. Kaikkea voi tehdä oman hyvän olon rajoissa. Oman kropan kuunteleminen kannattaa tässäkin tilanteessa.

Unohdin esitäytetyt lomakkeet maanantaina töihin, joten en voinut mennä suoraan Meilahteen. Siksi varasin ylimääräistä aikaa, jos en jostain syystä löytäisikään papereitani mistään. Olin puoli tuntia varatusta ajastani edellä, joten istahdin ilmoittautumisen jälkeen tuoliin ja uppouduin kirjaan. Yllätyksekseni vajaan viiden minuutin kuluttua kuulin nimeni kajahtavan käytävältä. Täällä oli totuttu kutsumaan vierailijoita reippaasti. Hyvä niin, sillä jossain jurnutti pora ja toisaalla humisi tehokkaan puoleinen ilmastointi. Sama juttu lääkäriajan kanssa. Kerrankin joku asia yllättää erinomaisen positiivisesti. Sairaala-alue on muuttunut ja muuttuu vauhdilla. Ilman erinomaista opastetaulua en olisi löytänyt koko paikkaa vaikka kakarana ramppasin siellä joka vuosi puhkomassa tärykalvojani. Ei ihme, etten kuule mitään. Siis että MITÄH?

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kivikoru

Tein viime kesänä ystävälleni tämän rannekorun lahjaksi: dalmatialaisia, hematiittia. howliittia, onyksia ja mahonkiobsidiaania. Hän toivoi samaan sarjaan sopivaa kaulakorua, koska se sopi hänen oman kroppansa verhoiluilun värimaailmaan.

Jonkun verran jouduin vaihtamaan kiviä, mutta sävy säilyi samana. Salamavalo kirkastaa värejä enemmän kuin ilta-auringon valo. Howliitti on korvattu jadeimitaatiolla, jaspiksella, marmorilla ja kuukivi-imitaatiolla. Ruskeaa ja mustaa on lisätty jaspiksella ja tiikerinsilmillä. Luovutus tapahtui Helsingin Elmassa pari viikkoa sitten.

Vihreän talven luonnonihmeitä

Luonto on ihmeellinen talvellakin.
Takiaisen talvitakki on kauniin ruskea.

Tammenlehden näppylät ovat vesikuplia.

Lehtikuusen neulasetkin vaihtavat väriä.

Neulasten keskellä kaunis käpy.

Vuodenajat sekaisin

Tässä viime viikon sumukuva. Se on otettu kännyllä ja on aika tumma, mutta kyllä siitäkin hieman näkyy aamun tunnelmaa.

Viime viikko on ollut niin lämmin, että luonto luulee kevään tulleen ja talven kylmine säineen olevan jälleen historiaa. Pensaista löytyy isoja poksahtamaisillaan olevia silmuja ja Töölönlahden rannalta eilen myös uusia raikkaita vaalean vihreitä lehtiä. Puu parat joutuvat koville seuraavan kylmän jakson saapuessa. Osa pensaista ei ole ehtinyt vielä entisiäkään pudottaa, esim. osa lumimarjapensaista pitää tiukasti kiinni sekä lehdistä että marjoistaan.


Lauantaina ei tiennyt oikein mitä laittaa päällensä kun mittari huiteli liki kymmenen asteen lämpöisissä lukemissa. Maa on kuitenkin kylmä pakkaskauden jälkeen ja mereltä käy kylmä tuuli, joten ihan "alasti" ei puistoon voinut mennä harjoittelemaan.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Huono päivä

Jos olisin aamulla tiennyt, mitä päivä tuo tullessaan, olisin vetänyt peiton korvieni yli ja jatkanut uniani. Kiitos ystävälleni, joka piristi päiväni kertomalla, että tämä laulu kuvaa minua parhaiten.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Sumua ja auringonpaistetta

Eilen aamulla ikkunasta ulos katsoessani ei näkynyt muuta kuin harmaata ja parvekkeen lasituksissa pisaroita. Melkosen sankka sumu. Metroasemalle kävellessäni manasin, ettei kamera ollut mukana. Eteläiseltä taivaalta pilvimassan takaa paistoi aurinko, joka antoi ääriviivoja usvasaarekkeiden ja sumuriekaleiden takana oleville hahmoille. Välillä oli aivan kirkasta ja sitten taas pöllähti uusi harso maiseman peitoksi. Eipä tullut lukemisesta mitään kun huristelimme maan päällä. Piti ihailla sumun muokkaamaa maisemaa. Koska sumukuvaa ei ole, niin yllä viime viikkoinen lumisateen jälkeinen kuva. Alla meduusojen tanssia Linnanmäen Sea Worldistä viime kesänä. Muistuttaa ehkä lähinnä tämän aamun tunnelmia. Kumma miten yksi aurinkoinen ja sini taivianen päivä virkistää mieltä ainaisen harmauden ja vesisteen välissä. Tänään on taas solmuja kaapleissa tai piparipurkki kaatunut, kun kaikki tapahtuu niin äärettömän hitaasti. Silmät kierossa päivittelen kun pitäisi olla jo vaakatasossa.

torstai 19. marraskuuta 2009

Silmukan metsästys

Tämä söpö kissojen ja hiirien kavalkadin kuvasin ystäväni vessan seinästä, jossa boordi saa minut aina hymyilemään.

Tänään olen metsästänyt silmukoita urakalla. Ihmettelin, miksi lanka on vain yhdestä kohtaa jäykkä ja tiukka eikä silmukat muodostuneet kunnolla. Mitään en havainnut edes ensimmäisen koko jumituksen myötä. Vasta toisella kerralla kun neulat tarrasivat kelkkaan kiinni. Kahden naisen ja neljän käden voimin emme meinanneet saada palasia ja neuloja jumista irti. Pienen säpinän jälkeen löytyi vasemmalta puolelta neula numero 25, jonka silmukkaläppä oli hieman vääntynyt. Kudoin ensin varovasti levennykset loppuun ja siirsin sitten silmukat oikealle kunnes keskeltä löysin katastrofin alun ja purin sekä kavennukset että levennykset. Uudelleen silmukointi neuloille ja uusien karanneiden silmukoiden metsästys. Lopputarkastus ja uusi neulontayritys: TÖKS! No, mikäs nyt? Tarkempi tutkinta ilmoitti, että myös vasemmalla oli neula 50, jonka silmukka oli vääntynyt. Nyt sen verran rankemmin, ettei kelkka mennytkään sen yli ollenkaan. Työni oli liian leveä ja purin kaikki pois. Silmukoin 60 silmukan kaitaleen ja surautin loppukerän suoraksi kaitaleeksi. Eri pituisia ja levyisiä kaitaleita alkaa olla kohta iso kasa. Sängynpeitteen muotoinen tilkkutäkki olisi varmaan eri kiva täydennys muutenkin riemun kirjavaan kodintekstiilieni joukkoon. Putsatessani konetta, huomasin myös neulan 49 silmukan olevan kiero. Ohjaajamme oli tänään poissa ja huseerasimme omin nokkinemme, mutta ainakin kone on nyt laputettu ja nootti kirjoitettu isolla tekstillä, jotta valvoja sen havaitsee.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Punainen päivä

Hieman väriä elämään ja kirjoitelmiin. On ollut niin haalean vaaleaa pitkän aikaa. Lasikuutiot jonossa koukkujen jatkona. Toisikohan tämä viritelmä muutakin kuin onnea?

Vanhan korun uudelleen viritys. Ensimmäinen painos hylättiin testissä. Ystäväni väitti, ettei hän ole kirahvi. Eihän sitä kokeilematta tiedä, mikä toimii kun itselle en ole huolinut ylimääräisiä reikiä korviini.

Rengaskoruja tehdessäni punainen ajatuslanka katkesi. Siksi nämä päätyivät korvakoruiksi.

Kauniit punaiset neliöt, jotka on hoittu särmikkäästi. Rannekorusta yli jäänneet helmet ... tai hmmm, rannekoru on vielä vähän kesken, mutta helmiä oli riittävästi.

Kukkasia qi gong kurssille

Kukkariipuksen sai eräs turkoosista tykkäävä monesta asiasta samoin ajatteleva ihminen. Vieressä abstrakti merkki, joka ensi hetkestä alkaen on mielikuvissani näyttänyt iloiselta, energiseltä ja tanssivalta.
Tänään kävin opettelemassa lisää hyvää oloa qi gongin kurssilta. Tätä lajia haluan ehdottomasti jatkaa sitten kun koneneulonnan kurssi päättyy keväällä. Taiji tunnit seisovat sanan mukaisesti miekka kurkulla tällä hetkellä. Niiden rakenne on nykyään sellainen, että jokaista tuntia seuraavana yönä mietin, jatkanko vain siksi, että olen maksanut kauden. Ilmeisesti vaihtoehtoina on joko alkeiskurssi tai kausitauon pitäminen ja miettiä kesällä tilannetta uudelleen. Joskus toisten ihmisten on vaikea ymmärtää, että se, mikä on toiselle taivaallisen ihanaa, on toiselle silkkaa kärsimystä. Tai yhden syyn tiedän: opettaja on erinomainen, mukava ja huumorintajuinen ihminen.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Lumisadetta

Mittasin näppituntumalla lumimyrskyn valkoisen vaipan paksuuden: pari senttiä. Kiinassa, jossa ei kaikkialla ole totuttu rankkoihin lumisiin talviin, on satanut plus miinus puoli metriä. Lapset ovat ihastuksissaan, vaikka kuljetuspuoli on jumissa. Ja lisää on kuulemma tulossa. Isäni mukaan, vanha kansa väittää ettei lumi ei viihdy maassa pitkään, jos on lehtiä puissa. Näytti niitä vielä olevan pensaissa, joten eiköhän tämäkin häippäise pian sinne, minne kaikki valkoinen menee kun lumi sulaa. Kuvan nappasin tiistaina kotiin tullessani.

Ruusun tie

Parvekkeeltä pakkasen kourista pelastamani ruusu aukeni viehkoksi kukaksi. Toinen vasta pohtii aukeamista.
Parin päivän lämpö ja vaihdettu puhdas vesi sokeripalalla teki ihmeitä pikkuruiselle nupulle.

Tässä molemmat jo täydessä vauhdissa. Nyt kumpikin on jo rupsahtanut. Vielä muutaman kerran nuuhkaisen ohimennen ennen pois nakkaamista. Pitkään ne ehtivätkin ilahduttaa.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Vie fiestaan viekkaan miekkamiehen tie

Kävin tänään iltapäivällä kuvaamassa seuran miekkailukurssia. Pohdin kauan itsekin osallistumista, mutta kahdesta syystä jätin väliin. Keskusteltuani asiasta erään toisen polvensa loukanneen kanssa. On parempi, että vahvistelen vielä noita sivuttaisia lihaksia etten vahingossa satuta korjattua polveani uudelleen. Se sitten harmitaisi. Katselin, että sarjassa on ainakin pari sellaista liikettä, joiden tekemistä joutuisin miettimään usemammankin kerran. Toinen syy onkin sitten se, etten pysty tekemään harjoituksia miekalla. Vaikka harjoitusmiekka on kevyt, murtunut ranteeni tuskin tykkää hyvää monen tunnin keikuttelusta, jos tunnin sulkapallomailan käyttö tekee kädestäni vajaakäyttöisen (kynäkin tippuu kädestä). Tosin opettajani sanoi, että voisin käyttää pitkää taiteilijan sivellintäni tai kevyttä ratsastusraippaani miekan korvikkeena. Oma miekkani oli lainassa tänään toisella kurssilaisella.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Nerokasta lyriikkaa

Kolmas nainen

Valehtelisin jos väittäisin ettei se kiinnosta mua ollenkaan...
Ois kai siistii antaa periksi
toteais vain kylmästi ei tästä mitään tuu
lähtis kävelemään painais oven kiinni perässään

Sopii melkein joka elämän tilanteeseen.
Sävel ja sanat: Hanhiniemi

Kiitos ystäväni muistutuksesta. Kaivelin Kultahippuja -levyn arkistosta esiin. Siellä on monta muutakin mielenkiintoista muistoa talletettuna musiikin avulla.

Mulla on tästä asti aikaa
muutama lantti mammonaa
mielin määrin kahvii ja tupakkaa
tästä asti aikaa sydän vasta puolillaan...

Sävel: Kivikangas-Pesola ja sanat: Hanhiniemi

lauantai 7. marraskuuta 2009

Elma 09

Kaikenlaisia myyntituotteita ruuasta, terveyteen, vaatteisiin ja välineisiin.
ja näytillä mm. maatalousvehkeitä,

käsitöitä,

ja elukoita pehmopolleista jättiläislehmiin.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Rati riti rallaa

Aamulla maailma näytti pehmoiselta ja valkoiselta. Sen lisäksi asfaltti oli jäätynyt nystyröille ja petollisen liukas. Kiersin pidemän matkan asemalle. Päivän mittaan tuiskutti lisää ja illalla kotipihalla oli 2 cm lunta. Samaan aikaan muuttolinnuilta tuli lämpöiset kuvaterveiset Välimeren suunnalta: kuvan mittarissa 25 astetta ja auringonpaistetta. Voihan nenä! Tänään on mutkia valokaapelissa. Kesti toista tuntia päästä lataamaan kuvaa ja tekstiä sen lisäksi, että äsken ohjelma ilmoitti, ettei vastaa, koska päivitykset keskustelevat versiohistoritsijoiden kanssa. Ja taas sama juttu ... 3 minuuttia taivastelua bittiviidakossa ... tai jotain.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Xia xue

Eli lunta sataa. Keskustassa ilmassa leijaili pieniä kiteitä. Asfaltti oli kiiltävän musta ja märkä. Kotikorttelissa tuulen voima oli iskevämpää ja ilma pyörteili valkoisenaan. Maahan päätyneet lumet eivät enää sulaneetkaan vaan peittivät maata valkoisuudellaan. Lenkkarit alkoivat tuntia liukkailta asfaltilla ja kotipihaan on lievä alamäki (iiiiK). Huomisaamuna pitänee pohtia uutta kengitystä jos maa ja ilma tai maailma on edelleen valkoinen. Korviksissa läpikuultavat fluoriittisydämet, joissa häivähtää jäistä vihreyttä.

maanantai 2. marraskuuta 2009

This Is It

Sain ylimääräisen leffalipun, joka olisi sairastumisen vuoksi jäänyt käyttämättä. Kiitos tytöt, nautin kovasti Michael Jacksonin konserttiharjoitusten seuraamisesta isoksi näytelmäksi. Iso määrä eri alan ammattilaisia kokoontui yhteen hiomaan soittoa, laulua ja tanssia yhden nerokkaan muusikon taustalle. Vähän erilainen elokuva kuin tavallisesti, mutta ei tippaakaan huonompi kuin muut näytelmät. Nerouden ja hulluuden raja on ilmeisesti häilyvä. Olkoon yksityiselämä ollut minkälaista kaaosta tahansa, niin erinomaisen säveltäjän, tanssijan ja visionäärin maailma kuitenkin menetti. Linkki tuubimusaan ja yhteen lempikappaleistani, vaikkei se kuulukaan siihen aikakauteen, jolloin kuuntelin hänen musiikkiaan kaikkein aktiivisimmin. Heal the World

Ruusun pelastin parvekkeeltani, ettei pakkanen puraise sitä ennen kukkaan puhkeamista.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Riiputtimet

Riipukset on meikäläisen korvakorun vastineet ja niitä pidetään mielialan mukaan. Yleensä noukin kaapista ensimmäisen kouraan sattuvan puseron, jota täydennetään sitten korupurkilla joko samalla sävyllä tai muuten mielialaan sopivalla roikkuvaisella. Joskus lämpömittarillakin on vaikutusta siihen hyväksytäänkö ensi kouraisu päälle vai työnnetäänkö käsi uudelleen kaappiin.

Syysvärejä

Nämä kuvat on otettu aiemmin lokakuussa. Tämä viikonloppu oli kaunis, aurinkoinen, lähes tuuleton ja oivallinen ulkoilua varten, joten ne sopivat näytettäväksi myös nyt, vaikka värikkäät lehdet ovatkin siirtyneet maahan.

Pakkasen puraisemat maksaruohot ovat viehkoja syysväritykseltään.

Sininen taivas kontrastina oranssille, punaiselle ja keltaiselle. Kuihtuneet kukat törröttävät itsepäisesti kohti aurinkoa kuin pienet tähdet.

Koskaan ei tiedä, millainen sää on tulossa kun ilmoittautuu kurssille monta viikkoa aiemmin. Tämän kummemmin en ole ehtinyt tätä syksyä kuvaamaan, mitä nyt kännyllä olen yrittänyt sohia kohti värejä. Odottelen sormet syyhyten sopivaa taskudigikameran tarjousta, jotta saisin repussa asustavan kameran taas käyttööni. Semmoista se on kun nakkelee tavaroitaan huolettomasti.