Harsoinen taivas

 

Eräs syksyinen kävelyretki Kampista Hakaniemeen. Lähtiessä paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Yllättävän äkkiä taivas muuttui ensin harsoiseen verhoon ja pian muhkuraisiin ukkospilviin. Ehdin juuri ennen sadetta metroasemalle, sillä Kalasatamassa oli satanut rankasti ja ilta oli pimennyt. Kotiinkin ehdin kastumatta, mutta kauan ei mennyt kun äkäiset sadepisarat iskivät ikkunoihin. 

 

 

Sen verran muutoksi ulkoiluuni tein kkun Sanomatalon kohdalla katselin taivasta, että oikaisin suoraan Linnunlauluun sen sijaan, että olisin iltaharjoitteet tehnyt Oopperatalon puistossa.

Pissaava poika

 

Turistit tuntuvat tykkäävän pissaavasta patsaasta. Aika monta kuvaa sain ottaa kävleymatkallani Katajanokalta Kamppiin. Olen huomannut, että kun liikun kameran kanssa, minulta kysytään paljon useammin, voisinko ottaa kuvan maamerkeistä ja matkaajista kuin taivaltaessani ilman kuvausvehkeitä.

 

 

 

Senaatintorilla ja etenkin Tuomiokirkon portailla osoitettiin mieltä arktista öljynporausta vastaan.

 

 

 

Aamupäivällä Wanhaan satamaan mennessäni keli oli hyytävän kylmä ja ankea. Käsityömessuja kävin taas katselemassa ja joitakin korutarvikkeita hankkimassa. Enemmän aikaa meni tuttujen ihmisten kanssa jutustellessani. Iltapäivällä lähtiessäni pois, aurinko paistoi eikä tuulikaan ollut enään yhtä navakkaa kuin aikaisemmin. Eihän sellaista mahdollisuutta voi jättää väliin vaan päätin kävellä vähän lisää ja nauttia syksyisestä auringonvalosta.

Lämmin syksy

 

Melkein t-paita keli kun puistoon kävelin ja tein illan taijiharjoitukset.

 

 

Sienin kerrotalo vanhassa pajussa.

 

 

Hieman on vihreä sävyttynyt keltaiseen, mutta lämmin syksy on pitänyt puuston vihreänä.

Syyssumuiset helmet

Kysyttiin kerran, että miten kokoilen koruja. Tässä on eräs vaihtoehto, jos helmien määrä ei ole vakio. Sommittelualustan kanssa voi pohtia miten helmet jakautuvat muiden helmien lomaan tasaisesti ellei halua tehdä poimi ja pujota nauhaa sattuman mukaisesti. Alustoissa on yleensä lokerot, joihin voi laittaa helmet talteen sommittelun ajaksi. Alustat maksavaat muutamata eurosta ylöspäin ja niitä löytyy eri kokoisia. Helmien yläpuolella numerot ovat sentin välein, joten kaulakorun pituuskin on helppo arvioida. Lisään vaijerin pituuteen vielä reilu kymmenen senttiä lisää, sillä pidempiä häntiä on helpompi kästellä kuin liian lyhyitä.

Tässä lopullinen koru, johon lisäsin hopeiset välihelmet ja korusta tuli hieman normimittaa pidempi.

Etelärannikolla on ollut sekä aamuisin että iltaisin sumua. Tänään sentään aurinko pilkahteli päiväsaikaan ja ulkona pärjäsi keveämmillä vaatteilla. Osa aamuista on alkanut peilityyninä. Tiistaina ihailin joutsenperheen rantalomaa Rastilan uima-rannalla. Siellä ne makoilivat rivissä aivan vedenrajassa - kaksi valkoiista ja neljä harmaata lintua. Niiden harmaassa oli enemmän rusehtava sävy kun verrataan tähän sinisen harmaaseen kaulakoruun.

Korjaushelmeilyä

Työtoverini toi töihin kaulakorun, joka oli tehty puuvillanauhaan. Se oli käytössä kulunut ja venynyt. Sen lisäksi se oli tehty isoista lasihelmistä ja hopean värisistä metallijäljitelmähelmistä. Koru oli liian painava ja väsytti niskaa. Korun omistaja pyysi keventämään ja uudistamaan sitä. Pyörittelin helmiä puutajottimella toista kuukautta ja lopulta päätin keventää korua reilusti. Lisäsin puuhelmiä joukkoon. Alkupeeäisestä korusta en ehtinyt ottaa kuvaa sillä kulunut puuvillanauha meni poikku salpalukon vierestä ja konttailin lattialla haravoimassa pyörylöitä kasaan. Lukkovärkit, vaijeri ja puuhelmet ovat omasta varastostani. Vaihdossa minulle jäi osa lasihelmistä.

Tove Jansson

Kävin Ateneumissa ihailemassa muumipeikkojen luojan taidetta. Toki tiesin hänen tehneen muutakin kuin muumilaakson tarinoita luettuani hänen elämäkertansa, mutta hämmästelin silti monipuolista eri tekniikoiden töitä ja tuotantoa. Suurin osa miellytti, mutta en ymmärtänyt 60-luvun maalaustavan hienouksia. Miksi ihminen, jolla on annettu kyky luoda kaunista, tuhlaa sitä viivasuoriin väriläiskiin? Minimalistinen on luvallista, mutta sitäkin voi tehdä taidolla. Muutenhan näyttely kannatti ehdottomasti käydä katsomassa. Ystvät jonottivat loppuviikolla ulkona asti lipunmyyntiin. Miten lie viikonloppuna olla kun viimeiset päivät olivat menossa? Säästyin siltä, vaikka muuten taululta toiselle syntyikin jonoja.

Kuva Ateneumin Tove Jansson 100-vuotta esitteestä.

Ateneumin hahmotestissä minusta tuli muumimamma. Arvasin sen kun vaihtoehdot olvat sellaiset.

Muumimamma
Olet tyyni ja rauhallinen äitihahmo, joka ei anna pikkuasioiden kiusata itseään. Haluat jokaisen olevan onnellinen ja arvostat erilaisuutta. Löydät ratkaisut vaikeisiinkin pulmiin ja näet asioista niiden hyvät puolet. Luotat siihen, että erehdyksistäkin oppii lopulta paljon.