Vihreän kirjo

Minulle kevät tarkoittaa ylenmääräisen valon ja lämmön lisääntymisen vuoksi heräävän luonnon tuottamaa rikkautta vihreän värin kirjossa. Vihreää pukkaa joka mutkasta. Jokainen korsi ja lehti loistaa omalla sävyllään. Siitä syntyi tämä kaulakoru kun valo sattui sopivassa kulmassa helmien sävyihin. Mielessäni vihreät muodot pulpahtelivat lehdiksi ja iduiksi.

Kevätvesi

 Ensimmäinen tämän kevään vesisade ropisi suureen pihalätäkköön rikkoen talon heijastukset pieniksi kaareviksi ympyröiksi. Se tuntui vain mukavalta, koska sade antoi vauhtia kevään vehreydelle.

 Meren rannan ja ahtojään väliin syntyi vetinen raita, jonne linnut pulahtivat uimaan. Uimarannan pienien kivien rykelmät näyttivät eloisilta otuksilta auringon raidoittaman ja tuulen juovittamien laineiden lävitse.

 Tämä kuva on otettu vain kuukausi sitten. Paljon ehtii lämpimän vesisateen ja ilmamassojen virtauksien vaikutuksesta ympäristö muuttua. Ensimmäiset hanhetkin pulpahtivat rannoille jään vapautatessa vedet. En minä näistä häiriköistä erikoisesti pidä, mutta onhan niidenkin ilmestyminen yksi kevään merkeistä.

Nuppuja ja silmuja

Toissa viikolla kevättä seuratessani tuli mieleeni tämä korunjakajista ja siemenhelmistä kokoamani rannekoru.
. 

Jännä katselle millaisilla kierteillä ja väreillä luonto tulee ulos koteloistaan. Kaikkein hauskin seurattava lienee vaahteran lehti. Miten niin pienestä paketista poksahtaa ulos ruttuinen ja auringossa siliävä iso lehti. Monien kasvien silmut ja lehtien ensihaituvat ovat punertavia, mutta muuttuvat valon myötä vihreiksi.

Äänekäs auto

Tämä auto on "metelöinnyt" hiljaisesti Kampissa. Äänekkäiden sanojen lukeminen aiheuttaa hilpeyttä ja hihitystä ohikulkijoissa. 

Akustiikan auto on erikoinen aasinsilta Helsingin Evankelisen Opiston lauluntekijä kurssiin. Oppilailla on toukokuun lopussa omia iltoja, joissa he esittävät vuoden aikana tehtyjä laulujaan. Pääosissa oli sanoitus, mutta mukana oli myös sävellyksiä. Upeita laulajia, soittajia ja tulkintoja. Olin viime viikolla kahdesti. Esitykset ovat ilmaisia ja yleisö tervetullutta. Seuraava ilta on ensi tiistaina klo. 18.00 ja osite on Kirstinkatu 1 HEO:n ravintolassa Kirstin Keidas.

Kevätpäivän korut

Sinisellä taivaalla pilvenhattaroita,

 mustavalkoisiin koivuissa vihreät lehdet.

Huhtikuun helmeilyillassa keväästä haaveillen kevättä helmistä rakentaen.

ps. löytyihän se hieno koivukuva viimein ;)

Kuukausi

 Maanantaina 8. huhtikuuta satoi pumpulinen kerros lunta ja talven aikana satanut lumipeitekin oli vielä melkoisen paksu.

 6. toukokuuta lämpöisten päivien ja muutaman vesisateen jälkeen alkoi silmut aueta ja kevät kukoistaa.

 

ja muutaman lämpöisen lisäpäivän ja lämpöisen sateen jälkeen loputkin puut vihertyivät. 

Hyvinkäällä keväinen sää oli paljon lämpöisempi ja lehdet isompia kuin kotimaisemat meren läheisyydessä. Pienen vuoren korkuiset lumikasat olivat muutamassa viikossa kadonneet. Minne kaikki valkoinen menee kun lumi sulaa. Vain hiekkainen märkä läntti kertoi sen, missä lumien kaatopaikka oli sijainnut.

Helmien ompelua

Pääsiäisenä ompelin punaisia siemenhelmiä tuubiin ja viimeistelin sen IdänHelmen huhtikuun helmeilyillassa mm. lisäämällä pienen, mutta sitäkin sitkeämmän kuparin värisen magneettilukon päihin. Kevyt käyttää ja sukkela tehdä. Pinkki tuo työhön blingiä vaikkei lempiväreihini kuulukaan. Samaa tekniikkaa kuin tämäkin mato, mutta hieman pienemmän kaliiperin helmillä.

Esihistorian korut

Kansallismuseossa kuvaaminen oli sallittua, joten sieltä kertyikin ihan kiitettävästi kuvia eikä vähiten perusnäyttelyn esihistoriasta, jossa oli kiva kokoelma erilaisia koruja, joista nämä jostain syystä kiinnostivat tälle kertaa eniten.

Kansallismuseo ja kartat

Kansallismuseossa einsisijainen kohteemme oli setä Nordenskiöldin kartat. Maailman kartoitus on olut eri mielenkiintoista touhua ennen sateliittiaikaa. Karttaa on katseltu milloin mitenkin päin riippuen siitä, missä maailman napa milloinkin on sijainnut. 

 

Merihirviöitäkin saattaa merellä tulla vastaan jos jonkin näköistä otusta, joita ei enää minun biologiankirjassani kouluaikaan esiintynyt.

1960 -luvun esineistöä ;)

Värilasi-ikkunat 

Kävelin Suomen historian nykyajasta esihistoriaan nurinperin. 

Mustikan värinen astiasto

ja lisää karttoja.

Art Deco ja taiteet

Toukokuu alkoi museoitumalla eli museokiertokävelyllä. Sivistettiin itsemme kulttuurilla, välipalalla kahvin kera ja jutustelemalla. Kiitoksia tarjoilusta ja mukavasta seurasta. 

Aamos Anderssonin museossa oli vallalla mm. Art Deco ja taiteet sisältäen patsaista maalauksiin ja pytyistä kalusteisiin. Taide-esineiden kuvaaminen oli kielletty, mutta varjojen kuvaaminen sallittiin. Ainakin oppaat välistyivät pois varjojen päältä ; )

Toukokuu

Kävelin maanantai-iltana Töölönlahden ympäri ja ihailin luonnon heräämistä. Ei uskoisi, että kuukausi sitten oli täysi talvi lumikinoksineen ja pakkasineen. Kinokset ovat hävinneet vikkelästi. Vielä on valkoisia kasoja piiloutunu talojen varjoihin aurinkoa piiloon. Vihreää tunkee ylös maasta ja ulos oksista. Linnut laulavat kukin omalla nuotillaan ja pienet innukatkin ovat alkaneet pyöriä siivillään. Tuuli on vielä jäätävää, joten tuulensuojaa pitää kantaa yllä, mutta muut talvivaatteet olen jo vaihtanut kevyempiin, mutta kesätaimineet odottelevat vielä vuoroaan.

Wappua vietin kotona ja kodin läheisyydessä. Välttelin yleisiä kulkuneuvoja ja paikkoja kun ei ollut pakko osallistua tai mennä minnekään. Jos minua reilusti nuoremmatkaan eivät jaksa katsella levotonta menoa niin miksi minunkaan ehdottamasti pitäisi osallistua. Luen mieluummin, teen käsitöitä tai ulkoilen.