Stay out ...

Söimme sisällä koska keli oli viilea ja ulkona pomppi pöydällä ylimääräisiä syöjiä.

Helsingin puistossa törmää hanhiin, jotka ovat röyhkeitä, jos sille päälle sattuvat ja varmasti sattuvat jos pienokaisia on mukana. Näpit irti lapsistani, sähisi tämäkin emo kun ihmismuksut halusivat mennä taputtamaan söpöjä lintuja. Sen lisäksi, että puistot teineen ovat liukumiinapötköjä täynnä. Ei tee mieli nurmikolla paljain jaloin kulkea.

Joops, jotta elämän tasapaino säilyisi vakaana, on luonto suuressa viisaudessaan tuonut lumenluonnin sijaan muita elämän kummallisia ongelmia tilalle. Kerrostalossa asuessa voi lumisadetta ja pyryä rakastaa ihan vapaasti ja nauttia ympäristön muuttumisesta valkoiseksi ja pehmeiksi valleiksi. Eikä kesällä nurmikko ole koskaan liian pitkä.

Murmeli

Kukkaiskorvikset auringon ja kuun päällä talven taittumista odotellen.

Murmelit vaipuvat talvella horrokseen ihan niin kuin minäkin ja työtoverit voivat sen todistaa. Jos blogini ei olisi muokattu pipanoista niin sitten se olisi täynnä murmelin murinoita. Jos joku ei vielä ole kuullut talven päivästä, jolloin murmeli ennustaa talven jatkumisesta ja johon tämäkin sarjakuva viittaa, niin wikipediasta löytyy siihenkin vastaus. Sattumoisin elokuva Groundhog Day on yksi suosikeistani. Suomen kielisen nimen on eräs oululainen napannut oman bloginsa nimeksi: Päiväni murmelina. Ei vain parane vierailla kovin usein ... tulee nälkä ; )

Raidalliset nappipötköt

Mietin, mitä pitäisi tehdä lopuille napeille. Mustasta olisi saanut vielä sopivilla väreillä maustettuna ainakin rannekorun, mutta entäs muista. Kirjavat nappikoru olisi tarvinnut tasapainottamaan yksivärisiä helmiä ja varastoni on aika köyhä mustan ja valkoisen osalta. Ajattelin ensin tehdä lisää nappipötkökorvakoruja, mutta sitten satuin kokeilemaan, miltä pötköt näyttäisivät kahdella korupiikillä, joiden toisessa päässä oli valmis linkki. Tein toiseenkin päähän linkin. Nyt tarvikerasiassani on kahdeksan linkkipötköä odottamassa seuraavaa ideaa. Njaa, tulishan noista yhdet korvikstkin, mutta loput ovat ihan eri paria kaikki. Käyttääkö kukaan enää eriparisia korviksia kuten joskus kauan sitten kun itse olin nuori ja ystävieni korvissa roikkui erilaiset korut?

Vihreät nappikorut

Annoin perjantaina kahdelle nimipäiväänsä viettävälle ihmiselle vihreät nappikorut, joten tässä kummastakin kuva. Kaulakorusta olen ottanut vain palakuvan. Korut menivät nyt muualle kuin alkuperäiselle kohteelle, mutta kun rohmusin nappeja Sinellistä, niin voin tehdät uudet tilalle.Katsotaan jos muistaisin ottaa kunnon kuvan kaulakorusta. Sitä ennen pitää huomenna aloittaa toinen projekti, joka on hieman takkuillut tässä jo pidempään jos mistä syystä.

Pyrytaidetta

Pöpö viikolla katolta pudotettiin lunta. Suurin osa kasautui tietenkin niille sijoilleen. Takaovelta näkymät ovat tällaiset. Lunta on parhaimmillaan kaulaani asti. Eipä ole tähän asti kertaakaan ollut näin paljon lunta tässä osoitteessa. Kuilu on pyörätuolin levyinen. Naapuriportaan kulkuväylä on kapeampi.

Makkarat ovat kiipeilytelineellä ja muodostavat tasaisen katon fysiikan lakeja uhmaten.

Rivitalon katolla lumipatka roikkuu kuin venytetty valkoinen lakana osittain tyhjän päällä.

Samoin kiertyy lumivälly varastorakennuksen räystään ylitse.

Pikkupihan aitauksen parruille on kertynyt lunta samanlaisiksi makkaroiksi kuin kiipeilytelineellekin.

Puolen tunnin kauppareissulla hyytyi ensin kamera ja lopulta tuulta päin kävellessä naamakin. Irvistykseen jäätyneellä naamalla oli hyvä pelotella puluja. Tulihan samalla hieman erikoiset chi kung harjoitukset vedettyä. Liikuntaa piisasi, vaikka siivous meni penkin alle.

Pulusota

Aamusella oli liki kaksikymmentä astetta pakkasta ja vietävän kova tuuli, joten en lähtenyt puistoon harjoittelemaan. Talvitamineet olisivat olleet kyllä lämpimät, mutta maamataulu olisi jäätynyt pelottavaan irvistykseen. Sen sijaan nukuin vähän ja päätin siivota. Mutta....

Parvekkeelle oli muuttanut alivuokralaisia. Ylhäällä palkin päällä oli parhaimmillaan kuusi kuhertelijaa, jotka kovalla karjunnalla ja teleskooppi varrella metallilistoja paukuttelemalla ajoin ulos reviiriltäni.

Tässä vaiheessa kaikki eivät enää uskaltaneet tulla sisäpuolelle istumaan vaan jäivät tarkkailemaan sotatanssiani ulkopuolelle. Lopulta ei tarvinnut kuin olla julman näköinen ja heilutella käsivarsia oven takana niin ehdokkaat lähtivät hakemaan uutta yösijaa. Tällä kertaa sanoma meni perille, mutta kun hahmoani ei näy, ne tulevat takaisin. Sen verran pieni aivoisia ja kovakalloisia ovat.

Ei minulla muuten mitään heitä vastaan ole, mutta kun ovat kovin sottaisia. Pitääkö se peräpää heilauttaa sisäpuolelle ja käyttää talvipuutarhaani vessana? Niiden kovaan kalloon pitää saada viesti, että tänne ei muuteta asumaan eikä perusteta pesää. Sen verran niiden kuhertelua katselin, että kun maaliskuu saapuu, saattaa palkin päältä löytyä pulujen rivitalo.

Pulun kakan lisäksi miniaivoiset ovat jo ennen minun riekkumistani kokeilleet lasin läpi lentämistä. Sen verran oli untuvia ja höyheniä ruusupuskan lähettyvillä ja linnunsulka kuvioita lasin pinnassa, että läpi on yritetty mennä useampaan kertaan. Ja kun hätäännytään, niin ruikitaan lisää. YÄK! Tämä talo on jo rakennusaikana kuulunut ison pöllön reviiriin. Ehkä sen elo on talven aikana päättynyt kun sottapytyt ovat vallanneet räystään aluset. Sen lisäksi metroasemalle on asennettu viime syksynä äänipillit. Ehkä HKL on löytänyt sen oikean taajuudeen kun lentävät basillipesät ovat muuttaneet tänne. Ensi kesänä katon rajaan tulee verkot tai pellit. Sitä ennen huuhkajan näköiselle otukselle olisi kokopäiväinen pelottajan paikka vapaana!

Nokoset ja miekkailu

Sisäkköni on ollut vetelä ja unohtanut pestä pyykkini viime viikonloppuna sillä seurauksella, että olen vaeltanut ohuemmissa kesäfarkuissa koko viikon. Tänään on ollut sellainen viima, että meinasin jäätyä lumituiskun seassa. Kun työpäivä muutenkin oli melkoista viuhtomista ajatusten kulkiessa lentäen ja kropan raahautuessa perässä, olin ihan tööt lähtiessäni taiji tunnille. Ehdin seistä tovin kylmässä ennen kuin avaimenhaltija saapui ja päästi meidät sisään. Arvaatte sen, että lämmössä alkoi nukkumatti repiä armottomasti. Ensimmäisen tunnin jälkeen oli ihan valmis nukkumaan, mutta lähtöni viivästyi kun nimipäiväsankari oli alati varattu. Taittelin villapaidan pääni alle ja oikaisin pehmustetulle alustalle ajatuksena levätä hetken. Nukuin kuin tukki sillä aikaa kun toiset tuuppivat toisiaan ja heräsin siihen kun opettaja tökki nenääni miekan kärjellä. Uni teki tehtävänsä ja jaksoin koikkelehtia vielä reilun tunnin puutikarin kanssa ja ilman. Lämmin suihku, kuppi kuumaa ja jotain pientä purtavaa, niin eiköhän uni taas maita. Tällä viikolla otin hieman kevyemmällä asenteella harjoitelmat, sillä viime viikon lauantaina olin sen verran jäykkä aamusella etten halua huomenna kokea samaa. Tosin tämän viikonlopun sää on sen luokan nivelten jäytäjä, että senkin takia piti riekkua rauhallisemmin. Miekkakättä piti tukea hieman eri tavalla kuin nenään tökkijä näytti. Kovat vaatimukset kun kahden puolen tunnin jälkeen pitäisi osata pitkä pätkä huitomista ja käännöksiä kuin vettä vaan. Toiset sanoivat, että puoli tuntia on liian vähän ja minulle taas se on just passeli aika kun täytyy koko ajan miettiä, miten asettelee kävelyttimet, ettei nivelet hajoa. Enkä missään tapauksessa aio ottaa stressiä siitä muistanko viuhtomiset oikein vai en.

Särmikkäitä

Toissa viikonloppuna syntyi taudin loppuvaiheessa kahden aivosolun törmäyksestä koruja, joissa on käytetty pitkään laatikossa pyörineitä minikokoisia nappeja ja särmikkäitä helmiä. Mininapeista oli alunperin joku idea, joka unohtui kun en tullut kirjoittaneeksi sitä ylös. Eräällä työtoverillani kaupasta ostetun korun, jossa oli käytetty nappeja ja kristallihelmiä. Suora kopiointi ei kiinnostanut, joten annoin aivojeni ja käsieni tehdä työtä vapaasti ja tuloksena "miun maun" mukaisia kivoja arkikoruja, jotka ovat kuitenkin aivan erilaisia kuin esikuvansa. Yritin löytää kuvaa siitä, mutten onnistunut. Jos joku keksii sen jostakin, hihkaiskaa kommenttiloodaan.
Farkkutyttö sai yhdistettynä syntymä- ja ystävänpäivälahjana sarjan vaaleanpunaisen, lilan ja sinisen sävyisen setin: korva-, ranne- ja kaulakorun.

Punaisen ja mustan kirjava sarja meni toiselle ystävälleni. Alla viuhkan päällä molemmat kaula- ja rannekorut.

Itselleni jätin keltaisen, oranssin ja puanaisen kirjavan prototyypin. Tämän värisiä nappeja oli kaikkein vähiten, joten tuloksena oli kaulakoru ilman lisäyksiä.

Ja sokerina pohjalla sama vihreänä settinä. Tässä vain maistiaisia, sillä setti ei ole vielä lähtenyt käyttäjälleen. Hän ehti vaihtaa työpaikkaa ennen kuin koru valmistui, joten uusi osoite pitää kaivella jostakin esille.

Heh heh, Sinellin mininapit loppuivat kun hain niitä lisää ; )

Terapianeuleet

Terapianeuleita tehdään silloin kun ei jakseta keskittyä monimutkaisiin kuvioihin ristiaskelin kavennuksineen ja levennyksineen. Marika nuken päässä yksi sellainen, josta kokosin myssyn tai voi siitä tehdä pussinkin. Niitä aina tarvitaan milloin mihinkin suojaksi. Yhdessä myssyssä kannoin tänään lankoja, jotka tulivat siistinä pakettina kotiin.

Viime viikon aivoton työ taustalla, tuo vaaleanpunainen, jossa raitoja on saatu aikaiseksi viisi neulaa työssä ja kolme levossa vuorottelulla. Lanka oli hahtuvaista, joten "aukkoja" ei jäänyt vain kaunista raitaa. Alla uutta tico tico lankaa, josta tein kapean joustinneulekaitaleen ennen kuin neulat menivät solmuun. Suoristuksen jälkeen hurautin mallineuleen (pieni paketti keskellä). Ticossa on sen verran paljon villaa, että herkkä hipiäni kutiaa sen kosketuksesta. Alustavasti suunnitteilla on iloisen värisiä sukkia. Saapassukkani kun ovat kehittäneet mojovat reijät kantapäihin ja jalkoja paleltaa. Kerä jäi keltaisen raidan kohdalle ja sai kauniin verkkomaisen raidoituksen, joten piti sekin tähän vielä ikuistaa. Tico jää kotiin silitettäväksi, mutta vaaleanpunainen saa häädön, vaikka on ihanan pehmeää ja mielyttävää iholle.

Kiinalaista taidetta

Käsin maalattu kiinalainen posliinihelmi (Nana) vaijeriin pujotettujen lasihelmien päällä. Punainen prototyyppi jäi omaan kaulaani ja sininen meni ystävänpäivälahjaksi.

Helmet on kuvattu käsikäyttöisellä tuulettimella eli kiinalaisella viuhkalla, jonka oli maalannut kädetön taiteilija. En muista oliko varpailla vai suulla maalattu, mutta parempaa jälkeä kuin itse saisin siveltimellä ja maaleilla aikaiseksi. Tuulettimen sain joululahjaksi. Kiitos joulupukille!

Tico tico tico

Kävin hakemassa postista paketin, jossa oli 4 lankakerää ja ystävänpäiväkortti, jossa luki: Tässä sinulle uutta lankaa. Et kuitenkaan raaski ostaa sitä kun varastossa on jo ennestään. Wow, joku tuntee minut tosi hyvin! Kiitos paljon ja värikin mielyttää silmää. Katselin kotimarketissa lankahyllyjä ohimennessäni, että kaikki uutuuslangat ovat loppuneet, joten en ehtinyt edes huomata, että uusia lankoja löytyy myös neulekoneen ohkaisina. Jibbii!

Ystäväni

Hyvää ystävänpäivää !

Ystäväni tiesithän sen,

että Sinusta kovasti iloitsen

ja että olet minulle tärkeä ihminen.

Tiedätkö myöskin sen,

että usein Sinua lämmöllä ajattelen

ja yhteisiä hetkiämme muistelen.

Arvaat kai sen,

että koskaan Sinua unhoita en,

Sinä ystävä kultainen.

-Positiivareiden värssypankista-

Oranssit korvakorut ovat menneet ystävälleni ja perjantaina moni sai lasikukkasen käteensä.

Bittilepoa

Tämä viikko on tähän mennessä mennyt leväten. Kotiin tullessa ensimmäisenä ajatuksena on ollut nukkuminen ja pikaisen iltapalan jälkeen olen kömpinyt peiton alle huilaamaan sillä seurauksella, että aamuyöllä on suolisto narissut autiuttaan ja pakottanut pikaiseen tankkaukseen. Herätyskellon soittoon olen katsellut outoja unenpätkiä, joita kelailen puolinukuksissani aamupesulla ja sängyn laidalla kerätessäni verhoja kropaani peitoksi.

Keskiviikkona kävin kutomassa muutan kummallisen pitkulaisen kappaleen, joista toinen muistuttaa sipulipussia ja toisesta ehkä saa jonniinlaisen kaulurin aikaiseksi. Tänään kävin chi kung tunnilla, jonka painopiste on hieman erilainen kuin tajin opit, mutta ainakin hauskaa piisaa. No, jälkimmäistä voi soveltaa ensimmäiseen ja sillä painotuksella näitäkin harjoituksia teen. Kulkuneuvot ja linjat toimivat tänään erinomaisesti ja matkustin jokerilinjalla kotiin, jossa hämmästyksekseni olin jo ennen uutisia eli tunnin verran aikaisemmin kuin viimeksi.

Violetit säröakaatit ja marmoripisarat tein jo ennen nuhaani, mutta kuva oli kadoksissa.

Kevyttä ja painavaa

Siemenhelmi kaulanauhat pisaroilla ovat unelman kevyitä eivätkä paina niskaa. Voi tunnustaa väriä tai tehdä riemunkirjavatn vaihtoehdon kunhan pisarat eivät huku massaan.

Narukorut sopivat hyvin isommille ja painaville helmille. Kokonainen nauha isoista helmistä tuppaa painamaan aika tavalla etenkin jos tekee työtä päätteen ääressä ja niskat jumiutuu tai sattuu päivä, jolloin päänsärky alkaa hartioista. Siksi pidän painavia koruja vain juhlapäivinä ja arkipäivisin suosin kevyempää mallistoa.

Viime kesänä jouduin ottamaan persikkaisen koruni pois kesken päivän kun helmien kosketus niskalla tuntui viimeiseltä pisaralta ennen supermigreeniä, joka alkaa näköelimien salamoinnilla.

Enkä ole ainoa, jolla tämä ongelma esiintyy. Niin monta kaulakorua olen purkanut ja keventänyt. Toisinaan yhdestä on tullut useampi koru, joten mikäs sen mukavampaa omistajalleen. Alunperin kehittelin narukorua metalliallergisille ystävilleni, joille jopa jalometalleissa on liikaa muuta materiaalia.

Poksahdus

Heräsin iltanokosiltani perjantai-iltana sangen myöhään pirteänä kuin peipponen keväällä. Silloin se tapahtui!

Kaksi aivosolua törmäsi vauhdilla koppani sisällä. Helmien voima kasvoi suuremmaksi kuin turruttavan taudin hähiriötekijät, jotka pyrkivät sisältäni ulos.

Korutehdas posahti käyntiin. Annoin käsilleni ja aivoilleni vapauden toimia itsekseen enkä rajoittanut niitä helmikuun muistilistallani. Ehkä niistä jokunen on väreiltään ihan oikean oloiset ja listalle sopivia tuotoksia. Tekeminen on jatkunut tänäänkin. Nämä riipukset ja avaimenperät ovat viime syksyn tuotantoa.

Lukeminen

on rakkain harrastus, joka sopii välipalaksi ihan joka paikkaan. Kirja kulkee lähes aina repussa mukana ja on yksi syy siihen, että se on painava kantaa. Sairaana ollessani luen joka kerran saman kirjan, koska se on hauska ja aiheuttaa iloisia nyrjähdyksiä aivokoppaan kun muuten olo on kuin rusinalla. Viime viikolla heräsin kirjan kuva poskessa useammin kuin käsissäni on sormia. Useimmin kävi niin, että luin heräämisen jälkeen kirjaa kunnes nukutti lisää tai tuli tarve täyttää pötsiä, siivota nenää tai jotain muuta. Yleensä on vaarallista ottaa uusi mielenkiintoinen kirja unilukemiseksi, koska nukkuminen on jäänyt vähiin ja olen joskus lukenut itseni suoraan aamupesulle asti. Nauroin nähdessäni Kamujen sarjakuvan parin viikon takaa. Se sopi omaan tilanteeseeni niin mainiosti. Olo on parempi. Huolestuttaa töihin meno ensi viikolla kun olen tottunut päiväuniin parin tunnin välein. Tietysti työpäivän voi aloittaa lyhyesti ja olen peruuttanut alkuviikon iltaharrastukset, jotta saan nukkua kirja poskella niin paljon kuin huvittaa ; )

Surffing smoke and pink

Blogini on ollut kovin hiljainen koko viikon omistajansa nukkuessa suurimman osan vuorokautta.

Sen verran on ollut puhtia, että olen surffailut muiden hengentuotteiden parissa ja jättänyt nuhaisen oloisia viestejä.

Tänään olen surffailun alkumetreillä törmännyt pariin asiaan, joten päätin juhistaa niitä täälläkin kun muutakaan en keksinyt. Kiitos siis avusta ;)

Vaaleanpunaista, kristallia, vuorikristallia ja savukvartsia korvakoruja kieputettuna taiji tyyliin. Vain oravat, koirat ja possut puuttuvat ;)

Lepoviikko

Alilämmön kautta kuumeeseen, minkä jälkeen piti lähteä työterveysasemalle näyttäytymään. Varasin matkaan reilusti aikaa koska metroasemalta on kymmenen minuutin kävelymatka ja alkuviikosta oli satanut reilusti lunta. Ihan hyvä, vartti siinä meni ja olin ihan tattis, kun pääsin perille. Ulkona yskitti enemmän kuin sisätiloissa, mutta köhänäyte tuli sielläkin annettua ja istuin paperinestuuki käsissä vuotokohtausten varalle. Korvat, kurkku ja rauhaset on tutkittu ja mukaani sain sairauslomalappusen loppuviikoksi. Kotiin tullessani siirryin tiedotuksen jälkeen unimaailmaan neljäksi tunniksi kun väsytti enemmän kuin nälätti. Nyt taidan mennä kahvin keittoon ja pohtia, mitä sen kanssa tekisi mieli syödä. Tuskin paljon tarvitsen kun eilen illalla kolmesta mandariinista tulin ihan ähkytäyteen. Tämän viikon harrasteosuus onkin ollut jokseenkin nolla, jos ei lukemista, telkkarin töllöttämistä ja nukkumista katsota aktiviteeteiksi. Taijia voi onneksi kuvitella tekevänsä selällään maaten. Aurinkoraitaiset lamppuhelmet ovat viime joulun lahjoja.

Bööööööööööb

Nuha hyökkäsi kulman takaa kuin hiirtä kytännyt kissa häntä levottomasti nytkähdellen. Aivastelin eilen, nukuin päiväunet ja lämmittelin kylmiä ulokkeitani kuumassa kylvyssä. Nukuin yön aika levottomasti heräten tänään jo ennen seitsemää, mikä on takuu varma merkki siitä, että olen kipeä. Kuumetta ei ollut, mutta muuten olo kuin jyrän alle jääneenä. Aivastelu, palelu ja köhiminen jatkuu leväten. Olen pohtinut mitä söisin kun mitään ei tee mieli. Onneksi kaapissa on iso pussillinen mandariineja. Eiköhän niillä tule toimeen pari päivää. Aika ei tule pitkäksi kun ottaa eteensä sen takuu varman nuhalääkkeeni, jota luen suunnilleen kerran vuodessa. Varma sairastumisen merkki kun mikään muu ei huvita. Olen miettinyt, onko kyseessä satunnainen pöpö vai minipossu, jonka isompaan muotoon sain piikin viime viikolla. Hatshuu!