Purkutuomio

 Häkeltyneenä katselin terveyskeskuksen katoamista kun kävelin Parantolan puiston kautta viikonlopun viettoon. Harmi sinänsä, terveyskeskus oli niin hyvän kävelymatkan päässä. Uusi terveyskeskus on sairaalanmäellä eikä sinne puolikuntoisena voi mennä kävellen. Ymmärrän kyllä, että Keusote haluaa karsia kustannuksia eikä lättänä rakennus vastaa nykytekniikan vaatimuksia. Toivottavasti tilalle tulee jotain järkevää jugendlinnan naapuriksi. 

Lokakuu = lenkkikuu

 

Lupasin osallistua @hennajokion lokakuu = #lenkkikuu haasteeseen. Koska kävelen päivittäin muutenkin, lupasin olla käyttämättä bussia pikkumatkoilla ja kävellä portaat 5. kerrokseen ylös, mikäli mukana ei ole mitään painavaa eikä sada vettä räntää lunta, jos sää onkin luvannut kuivaa eikä kurahousut ole mukana. Syyskuun flunssan jälkeen kunnon kohottaminen pienin askelin on aiheellista.

Torstaina piti tehdä isompi kierros keskustassa, koska mielenosoitus pisti poikki normaalin kävelyreitin. Kaverin "tamagotchi" (askelmittari) on ollut taskussa, koska olen halunnut huvin vuoksi seurata, minkä verran päivän aikana tulee käveltyä työn ohessa. Jo viikossa on käynyt ilmi, että joinakin päivinä joutuu tallustelemaan milloin mistäkin syystä enemmän ja näkyy heti päivän askelmäärässä. Pitää vaan ottaa sellaiset housut käyttöön, jossa on taskut, sillä Ovelia-kassissa se ei ole työpäivän aikana mukana, jolloin osa askeleista jää mittaamatta. 

Ruskan ensi puraisu

 Muutaman kylmän yön jälkeen, vaahterat ja lehtipuut ovat vaihtaneet väriä. Ylimääräinen kävelykierros Rastilan leirintäalueen kautta suorimman reitin sijaan. @hennajokio Lokakuu = #lenkkikuu

Kaunis syyskuun päätös

 Näkymä Vuosaaren metroasemalta länteen. 

Syyskuun 2025 viimeinen ilta on kaunis. 

Tervetuloa takaisin

 Tällainen oli aamun kuva itään, kun painelin poikkeuksellisesti auringonnousun suuntaan 5 kk metroa korvaavien bussiseikkailujen jälkeen. Kipittäessäni Vuosaaren metroaseman läpi, aulassa viriteltiin virallisiin avajaisiin. Onneksi olin ajoissa liikenteessä, sillä 15 vuoden aikana Vuosaaren terveysasemalla oli tehty muutoksia. Pienen eksymiskierroksen jälkeen löysin itseni oikeasta aulasta odottamassa pääsyä akuuttihoitajan luokse haavan puhdistukseen. Varttia vaille yhdeksän avajaiset olivat ohitse, mutta tarjolla oli yhä kahvia, pullaa, karkkia ja metroheijastimia. Nyt heijastin on syystakkini taskussa ja mukava oli aloittaa työmatka kahvikupin kera. Yleensä juon kahvin vasta töissä, jos ehdin. 

Sumuinen aamu

 Lääkekuurin vuoksi herätykset ovat olleet aikaisia reilun viikon ajan, sillä megaiso kapseli pitää ottaa "tyhjään mahaan" eikä raatoni sisuskalut hyväksy sitä. Ensin pitää syödä jotain aamupalaksi, sitten odottaa kaksi tuntia, että voi ottaa lääkkeen ison vesimukillisen kera ja sitten on odotettava tunti ennen kuin voi syödä lisää. Tämä sama rytmi 3x päivässä. Muutaman kerran kävi niin, että nukahdin illalla ennen sitä kolmatta kapselia, joten kuuri venyi ylimääräisen vuorokauden. No, ainakin sain nauttia lauantaiaamun sumusta, joka oli kadonnut siinä vaiheessa kun heräsin ottamaan megakapselin. 

Taivaan aallot ja värit

 Upea auringonlasku ja pilvien tulinen aallokko. 

Iltakävelyllä

 Havaintoja iltakävelyltä Töölöstä Kampin kautta rautatieasemalle: 

• Energinen jänis aurinkolasit päässä, loikki jakokaapissa lähellä Eliten ravintolaa.
• Oksasenkadun päässä olevassa portaikossa mielenkiintoista "tarrataidetta".
• Lempeän lämmin auringonlasku. 

Ihana valo

 Syyskuun aamun aurinko paistaa matalalta ja kirkkaasti luoden aitojen raoista kivat valo-varjo efektin ja aurinkomaaliraitoja. 

Kaatosade

Lähtiessäni eilen kävelemään rautatieasemalle auringonlaskun aikaan sääntarkistusnäkymä oli länteen, jossa ei näkynyt pilveäkään. Puoli kilometriä käveltyäni kaakon suunnalta vyöryvät pilvet saavuttivat minut ja kaatosade alkoi. Hyvinkään asemalle katoksen suojaan tullessani kesäpesusta puhtaat farkkuni olivat edestä litimärät. Takapuoli oli kuiva, kiitos suojaavan repun. Takki, joka suojaa pieniltä sadekuuroilta oli litimärkä. Onneksi iltasää oli yhä lämmin. Riisuin takin roikkumaan aseman oven saranaan ja aloin vääntää hihoja kuiviksi. Junavaunu oli melkein tyhjä, joten levittelin itseni ja tavarani kuivumaan 6 matkustajan osastoon. Järvenpäässä keräsin tavarani pienempään ja päästin muitakin istumaan. 

Minkä Hyvinkää kastelee, sen Helsinki kuivaa. Navakka etelänpuoleinen tuuli kuivatti minut ja kantamukseni niin, että kotona laitoin kylppäriin lievästi nahkeita vaatteita ja tavaroita kuivumaan. Iso mukillinen kinkivääriteetä hunajan kanssa lämmitti mukavasti ennen iltapalaa. Hieman ehdin pelätä, että antibiootin aiheuttama äänettömyys palaisi takaisin hirviöflunssan toiselle kaudelle, mutta onneksi niin ei tapahtunut vaan ääni toimi seuraavana päivänä töissä vain pienellä mörkö-efektillä. 

Tietyömaa

Unohdan aina, että normaali reittini rautatieasemalta kaupan kautta viikonlopun viettoon sisältää esteitä. Viimeksi pääsin vielä kiertämään esteet Lidlin parkkipaikan kautta, mutta nyt sieltäkään ei päässyt. Asiasta on tiedotettu Hyvinkään Aamupostin sunnuntainumeroissa joskus kesällä, mutta hirviömäisen syysflunssan vuoksi en ole matkustanut niin usein viikonlopun viettoon kuin tavallisesti. Toisaalta hyvä kun kunnallistekniikkaa uusitaan ja korjataan. Risteykseen on tapana kerääntyä järvi rankkasateiden ja voimakkaiden lumitalvien sulamisvesien aikana. 

 

Sadepäivä

Rastilassa sateen jälkeen.

Rautatieasemalla sateenkaari

 

Oranssit pilvet

Hieman tärähtänyt kuva kuten kuvaajakin.

Läntinen auringonpaiste kohtasi Kampissa itäisen taivaan sadepilvet.

 Tuloksena kauniin värinen pilvet. 

Design museo: Maija Lavonen Hiljaisia monumentteja

 

Kolmen sepän uusi tausta

Kolmen sepän patsas on saanut uuden taustan kun vanha hotelli- ja toimistorakennus purettiin ja uusi on rakennettu tilalle. 

Syksyn merkkejä

 

Digitaalinen kukkakimppu

 Heinäkuun alun kukat puistoissa ja tienpientareilla. 

Myrskyn edellä

 

Kesäpäivän vedos keskiviikkoiltana.

Torstaina ja perjantaina satoi vettä. 

Tuuli puhalsi sen verran voimakkaasti, että keittiön ikkunan takana lehmus kumarsi syvään. Tavallisesti latva on ylempänä kuin ikkunat, mutta ei Ullan päivän yöllä. Puu twistasi rivakasti ja mietin, mahtaako puu olla pystyssä vielä aamulla. Oksat hieman riipuksissa, puu tanssi edelleen, mutta hieman väsäntäneemmällä tahdilla. 

Tämän kesän aikana tuulta onkin riittänyt ja lisää kuulemma tulossa. 

Kaikenlaista säätä

Katselin parvekkeelta, että maa on kuivunut edellisen kuuron jäljiltä ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Hyvä hetki käydä täydentämässä ruokakaapin sisältöä.  Ehdin kävellä puoli kilometriä kun urheilukentän päällä näytti tältä ja vähän edempänä oli vielä synkempää. Hetken jo mietin palatako takaisin, sillä jätin sadeviitan kotiin. Hetken tilannetta seuratessani, totesin, että pilvillä on sama suunta kuin minullakin ja ne liihottelevat nopeampaa tempoa kuin itse. Sen verran suunnittelin matkan uudelleen, että pujottelin kaupalle asti eri katosten kautta, jotta tarvittaessa voin jäädä odottamaan kuuron loppua. Kauppareissun aikana taivas oli selkeytynyt siniseksi eikä tarvinnut pelätä ylimääräistä suihkua. 

Puuhapäivä

 

Taloyhtiön kokouksessa uusi perhe oli kysynyt kesätapahtuman järjestämisestä. Joku oli epäillyt ettei kannata kun ei sinne kukaan tule. Minä löysin kutsun matolta tänne tullessani ja koska äidin kautta oli ohjelmaa tiedossa viikollakin, päätin olla vähän pidempään ja osallistua ennakko-odotuksista tietämättömänä, koska unohdin yhtiökokouksen. Meitä oli 16 ja osallistujien keski-ikä oli aika korkea. 

Koordinaatio oli hukassa, koska ei ole vuosiin tehnyt mitään vastaavaa. Pallon heitossa sankoon osuin kerran ja sain pisteen. Tikkatauluun osuin kerran ja sain koulumaailmasta tutun numeron 4, kaksi muuta osui puuhun ja kaksi molemmin puolin nurmikolle. Frisbeegolf lensi ensin oikealta ohitse, sitten vasemmalta ohitse ja kolmannella suoraan kohti, mutta frisbee päättikin kiertää puun. Mölkyssä osuin ensi heitolla pölkkyyn 11, seuraava lensi yli kaiken ja kolmannella onnistuin kaatamaan kaksi pulikkaa. Golfissa onnistuin lyömään neljästä pallosta kolme koloon. Kaikkea muuta olen joskus kokeillut, mutta golfia en koskaan. Ensi vuonna tuskin onnistuu. Pisteitä yhteensä 21. Hyvinkään repussani on nyt uusi heijastin, kiitos golfin. 

Välillä syötiin rillimakkaraa, juotiin virvokkeita ja juteltiin. Koko tilaisuuden ajan mietin, mistä onkaan tuttu meitä ohjaava ja sääntöjä kertova mies. Entisen työelämäni takki auttoi avaamaan solmuja ja kun sain koko nimen haltuuni, osasin sijoitta hänen oikeaan lokeroon organisaatiossa. Suurin osa asukkaista oli tuttuja ainakin näöltä, joitakin tunsin nimeltäkin, mutta kaikkia ei viikonloppuisin näe kun ei joka päivä kulje pihan poikki suuntaan taikka toiseen.

Kisailusta en ottanut kuvia, mutta kukkapenkin pionit olivat parhaimmillaan ja kuvassa muutama sateelta suojautunut ötökkä. 

Aurinkomaalia

 Heräsin viiden jälkeen aamulla siihen, että aurinko paistoi keittiön ikkunasta suoraan silmiin. Sitä ei tapahdu kuin kerran vuodessa keskellä kesää, jos nukkuu nenä keittiön ikkunan suuntaan. Kävin ihailemassa aamua ennen uusia unia. 

Järjestelynappula

Sain henkisen raivarin kun etsin jotain kirjanmerkkiä sitä löytämättä. Läppärin kirjanmerkkiarkisto on sotkuinen, joten ruoan valmistusta odotellessani (jokunen tunti sitten) päätin järjestellä kirjanmerkit yleisten kirjastojen 10-luokituksen mukaan. Lopetin juuri ja ihan yhtä nälkäinen olen edelleen. Pitää vissiin tehdä pari voileipää, ettei tarvitse nälissään unta jahdata.

Työsähköpostit ja tiedostot on järjestetty TOSin mukaan (TOS = Tiedonohjaussuunnitelma, käytetään arkistoinnissa).

Kirjanmerkit

Tiedätkö, kun on väärän opuksen välissä tai tipahtanut jonnekin matkalle? Silloin tulee napattua jotain, mikä on käden ulottuvilla. Nämä ovat siis kuljeksineet ympäri maakuntaa ja osa alkoi olla aika rispaantunutta. Tänne tullessani vedin repusta kaksi kirjaa ja levitin koko arsenaalin lattialle. Mehiläinen oli tipahtanut työpöydän alle kirjekuoresta sen revetessä. Nyt löytyi lattialta muiden joukosta, joten ei muuta kuin joulupahvi alle, sakset ja liima kouraan. Yhdistin kesäkuun kirjanmerkit samaan pahviin ja testasin kynien näkyvyyttä kirjavalta pinnalta. Oman kuvan tuloste, perhonen jostain ohimennen napattu, ötökkä ja paperijämä @fanoshop. Elämä jatkuu kirjanmerkkinä sidottujen kirjojen välissä. 

Pinspiraatio

Olen huomannut, että aurinkoiset illat inspiroivat koruaskarteluun valon taittuessa lasista herkullisesti. Sadepäivinä mieleni liikkuu korttien ja paperiaskartelun suunnassa. Toki on sadepäiviä, jolloin sanat vievät mennessään ja kadotan vuorokauden lukiessani kirjaa. Jossain välissä olen  yrittänyt herätellä tokkuraista muistiani taijisarjojen parissa. Ihan vielä ei ole kaikki liikesarjat hallussa, mutta oikean jalan jumppaaminen jatkuu talviliukastelujen jälkeen. 

Kylmä kevät, pitkä kukinta

 

Se hyvä puoli kylmästä keväästä on, että kirsikkapuiden kukintaa on saanut seurata useamman viikon. Ensin kaksi viikkoa nuppuaihioita ja saman verran kukkia. Sama pätee muihinkin kukkiviin kasveihin. 

KivaPäivä

Tiistaina olimme työpoppoon kanssa viettämässä KevätKivaa. Sää oli hyytävän kylmä, joten pääosin söimme ja juttelimme keskenämme. Ehdottelin omalle lounaspöydän syöjille lounaan ja kahvittelun väliin lämmintä visiittiä Sinebrychoffin kotimuseoon, jonne ei tarvitse maksaa sisäänpääsyä. Ilme oli sama kuin tässä Athenan sylissä olevassa Medusan päässä. Kävin sitten yksin museossa kun muut menivät kotiin. Antiikin sankareiden herkullinen kattaus. 

Sinebrychoffin kotimuseossa kliivia kukkii usein siellä käydessäni. Nyt edellisestä käynnistä on hieman vierähtänyt, sillä uuden työn opettelu on vienyt mennessään.

 Kerrostalon kokoinen paatti Hernesaaressa.

Hämäriä rakennelmia

 Työmatkani varrelle on ilmestynyt hämäriä rakennelmia sinne sun tänne. Olisiko penkin tai muun rakennelman alustoja. Tämä oli nimittäin puistossa. 

Pieniä lehtiä

 Aurinko sentään paistaa, vaikka muuten olenkin kaivanut talvivaatteet takaisin käyttöön. Kevät etenee kukon askelin.