Isäni tutki, mitä kaikkea kameran kuorien sisään on laitettu ennen kuin se kaupan hyllyn kautta joutuu innokkaan valokuvaajan käsiin. Aika monta ruuvia ja mutteria sekä erinäinen määrä piiriä ja muuta roinaa. Tiukkaan on liimattu, niitattu ja ruuvattu. Työtä sai tehdä, että joka palan sai omana kokonaisuutena ulos. Purkaminen on helppoa, mutta pieneen metalliloodaan en saanut enää kaikkea sisään kun ne kerran on sieltä ulos vedetty. Seuraavana tutkimusvuorossa on Nikon, jahka olen poistanut sen arvokkaimmat osat ensin talteen: objektiiivin ja kantoremmin. Akut ovatkin jo ongelmajätettä. Viimeisimmällä käyttökerralla krakleerattuja kuvia ottaessa yksi paristoista kesti viisi minuuttia salamavalon kanssa.
Joulukuussa vietettiin taiji yhdistyksen yhdistettyä pikkujoulua ja 10 vuotisen taipaleen juhlaa. Helsingin Saksalaisella koululla näytettiin taas repertuaari erilaisia kiinalaisia taistelulajeja ja niihin liittyvää harjoittelua. Näytöksessä tarjoiltiin kiinalais-suomalaista pikkupurtavaa teen kera sekä kerrottiin yhdistyksen historiaa sanoin ja kuvin. Jumppasalin seinälle ripustettiin 46 valokuvaa, jotka kaivelin arkistostani syksyn aikana ja kävin teettämässä A3 kokoisiksi "tauluiksi". Samalla reissulla Nikon päätti sanoutua lopullisesti irti tehtävistään. Suurin osa kuvista on kameran omasta tahdosta krakleerattuja eli antiikkikuvia 2010 luvun tyyliin. Onneksi nuorempi väki ikuisti videoiden.
Raidallisesta jäännöslangoista (kiitos lahjoittajalle) piti tulla pepunlämmitin. Sellainen hameen näköinen putkilo, joka nykäistään farkkujen päälle jalkoja lämmittämään kun takin helman tuulen suojaus loppuu. Mutta koukutessani sitä soffalla tuntui alku niin mukavan lämpimältä jalkojen päällä railakkaan pakkastuulen tehdessä jäätäviä kepposia seinän toisella puolella, että päätin jatkaa niin pitkälle kuin lankoja riittää. Siispä eilen nautiskelin musiikista ja virkkasin raitoja yhä pitenevään torkkupeittoon tai hartianlämmittimeen. Peite on mukava nykäistä koipeliinien päälle soffalla istuessa käsitöitä tehden ja töllötintä kuunnellen.
Hiekan värinen rulla on kaulaliina, joka on koetilkku nimeltä tekstiilineulos. Varastosta kaivelin seitsemän forssalaista jumbokerää lämmintä rantahiekkaa, joka on liian paksua neulekoneelle, mutta Johannalta löytyy ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Pistetään reikäkortti koneeseen rullaamaan ja tehdään kuvioita. Kudotaan paksu lanka ohuen langan sekaaan ja saadaan tulokseksi fiiniä kangasta. Taidan tehdä sängynpeiton vai haluaako koko suku hiekanvärisiä tyynyjä ensi jouluna?
Viime joulun vinkein joululahjani tuli viime viikolla postistse. Eräs sangen nuori mies tahtoi antaa minulle otuksen kiitokseksi elokuvaseurasta, että äiti ehti hoitaa asioita sillä aikaa kun me huvittelimme. Huomaattehan oikean värisen takaruumiin ... melkein kuin savukvartsia. Lähetin kiitoskortin ja kerroin olevani edelleen käytettävissä tarvittaessa. Minulla kun on niin hyvä maku elokuvien suhteen ... piirrettyjä ja muita alamittaisille kohdennettuja rainoja.
Pepunlämmittimen alktaival ja Hevoskuiskaaja. Uuden vuoden aikaan tuli Hevoskuiskaaja leffa televisiosta. Kaiken aikaa sitä katsellessani muistelin kirjan tarinankulkua ja päätin, että jos en löydä sitä omasta hyllystäni, kaivelen sen esiin vaikka kiven kolosta ja luen uudelleen. Kaivuutyöhön ei tarvinnut lähteä, sillä kirja löytyi hyllystä. Robert Redfordin leffa on ihan ok, mutta siitä huolimatta kirjan lukeneena juonen oikaisut häiritsivät, vaikka ymmärränkin, ettei kaikkea voi millään aina toteuttaa annetun aikamäärän puitteissa.
Kellertävä sydän nahkanauhassa meni suoraan saajalleen.
Nämä kaksi violetin väristä sydäntä tein joululahjaksi, mutta unohdin tuupata ne ja muutaman muun joululahjojen valokuva-albumiin. Huomasin sen äsken kun nappasin muutaman joululahjavalinnan pois.
Tänä jouluna jaoin sähköpostilla lahjakortteja, jotka osoitin kodittomien korujen valokuva-albumiin. Sieltä ovat ihmiset käynneet valkkaamassa mieluisimmat lahjat, jotka olen lähettänyt näin joulun jälkeen eteenpäin. Teen toki yllätyslahjojakin, mutta joskus on kiva tehdä asioita toisin kuin tavallisesti. Ihan kivasti lahjan saajat ovat ottaneet idean vastaan.
Vaaleanpunaisia kukkasia työtoverin tyttärelle. Noh, sattui jäämään sopiva määrä helmiä käsiin muiden töiden jälkeen ...
Kaksi pitkää avainkaulanauhaa. Molemmissa yksi punainen kukkanen, toisessa useampi vaaleanpunainen kukka, jotka kuvattaessa muuttuivat valkoisiksi.
Tänään toimin opaskoiran tehtävissä eli saatoin nuoren neidon Tampereen junasta linja-autoasemalle pitkän matkan linjojen bussiasemalle. Vaikka reitti on hyvin yksinkertainen, ei se kuitenkaan ole ihan viivasuora kun visuaalista näköyhteyttä asemalta toiselle ei ole. Kun Kaisaniemestä on alikulkutunneli Elielin aukiolle, niin eikös sitä voisi jatkaa vielä vähän esim. Narinkkatorille asti.
Vaikka itse kuljenkin talvipakkasilla pikkukengissä Kampista rautatieasemalle tai Stockmannille ja Akateemiseen kirjakauppaan jo olemassa olevia tunneleita pitkin, ei niiden käyttäminen ulkopaikkakuntalaiselle ole niin itsestään selvää. Hankalaksi asian tekee vielä se, että nykyiset tunnelit kulkevat mutkan kautta Kamppiin. Itsekin joudun Forumissa vähän hakemaan oikeaa suuaukkoa kun organiseeraavat tiloja uudelleen. En minäkään siellä joka päivä pyöri.
Helmiäisen hohtoiset korvakorut ovat joululahjakuvastoni suosikit.
Köpöttelin tänään työpäivän päätteeksi ympäri Helsinkiä kuvailemassa pimeässä valoa. Rubikin kuutio Senaatintorilla ja varjokuvia Finlandiatalolla.
Taiteilijoiden lampputaidetta muovista ja paperista ... tai maitotölkeistä.
Hesperian puistossa alkoi sataa ... lisää haastetta kuvaamiseen ;)
Kahden tunnin kiertokävelyn ja kipuamisen jälkeen en enää viitsinyt kävellä tornin juureen ottamaan tarkempia kuvia etenkin kun ylöspäin kuvatessa vesipisarat olisivat tuonneet oman taiteellisen taitoksensa joka kuvaan ...
Iloitse tästä päivästä
Iloitse tästä päivästä, sillä se on elämä itse, aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki mikä on totta ja oikeaa ihmisen elämässä.
Eilinen on vain unta ja huominen kangastusta. Käytä hyvin tämä päivä, niin jokainen eilispäivä
on onnellinen unelma ja jokainen huomen ihana toivo.
Iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa.
-Kalidaso / Positiivareiden huoneen taulut
Hyvää uutta vuotta 2012!
