Välipaloja

 Unohdin tänään ostoskassin kotiin ja kassissa iltapäivän hedelmät sekä vesipullon. Tietysti juuri tänään matka kävi kierrätyskeskuksen kautta. Ostin eurolla itselleni ämpärin, johon sain pakattua lasipurkit ja uunivuoan sekä muutaman pokkarin.

 

Piri pintaan

Hupsista, ei meinannut kupin reunat riittää. Kahvi oli vähän laihaa kun puhelimessa puhuessa ei tullut katsottua, minkä verran vettä pannuun tuli laitettua ja minkä verran jäi kahvikannuun. Piti nakata loput kukkasille, mutta unohdin tarkistaa kahvinkeiton prosessin lopetettuani puhelun. 
 

Järjestelynappula

Sain henkisen raivarin kun etsin jotain kirjanmerkkiä sitä löytämättä. Läppärin kirjanmerkkiarkisto on sotkuinen, joten ruoan valmistusta odotellessani (jokunen tunti sitten) päätin järjestellä kirjanmerkit yleisten kirjastojen 10-luokituksen mukaan. Lopetin juuri ja ihan yhtä nälkäinen olen edelleen. Pitää vissiin tehdä pari voileipää, ettei tarvitse nälissään unta jahdata.

Työsähköpostit ja tiedostot on järjestetty TOSin mukaan (TOS = Tiedonohjaussuunnitelma, käytetään arkistoinnissa).

Jääkarhuterveiset

 Äiti ei syö Fazerin parhaista jääkarhuja, joten niitä kertyy reippaanlaisesti kaappiin. Noin puolen vuoden välein vien työyhteisömme pöydälle oheisen lapun kera ja illalla haen tyhjän pussin pois. 

Muovikauhat

 Miksi muovikauhat on yksi suurimmista myyntiartikkeleista?

No jos vaikka siksi, että nykyään ne eivät kestä enää mitään. Olen lyhyen ajan sisällä hajottanut salaattia sekoittaessa jo kaksi. Ei se mitään. Siirrän nämä omien käsityötavaroitteni jatkoksi, jos kuuppa säilyy ehjänä kuten tässä. 

Jäähyväiset

Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

Kompromissien iltapäivä Honkanummella. 

Aurinko laskee

Jo pitenee varjot
Aika on eron ja jäähyväisten

In memoriam

 

Kevään vehreys saapui, reissumies lähti. 

Hyvää matkaa kulkurilintu 1935-2024.

Kumitassut

• Miltä se tuntuu kun itsestään selvät asiat hiipuvat omasta tahdosta riippumatta hiljalleen pois? 
• Kun kunto ei riitä kävelemään kolmea metriä sängystä vessaan? 
• Kun haluaisi tehdä muutakin kuin maata selällään sängyssä? 
• Kun joka ainoa solu pistää kropassa hanttiin eikä suostu aivojen kanssa yhteistyöhön? 
• Kun apuvälineessä istuminenkin on työtä eikä siihen pääse ilman apua?

Vielä vaikeampaa on katsella sivusta elämänlangan ohenemista. 

Ateneum: Albert Edelfelt maalaukset

 

Karkasin töistä ja pinkaisin Ateneumiin Albert Edelfeltin taidenäyttelyyn. Ihastelin vanhojen klassikoiden lisäksi maalausten yksityiskohtia: maisemat, luontokuvat, valon ja varjon leikki, historialliset ajankuvat elämästä toista sataa vuotta sitten. 

Kuinka läpikuultavia ylikypsät kirsikat onkaan? 

 

Edelfelt oli nero vaatteiden yksityiskohdissa. Tässä pliseerattu hame.

 Muinaisasukkien jäljet Ateneumin portaissa ja lattioilla. Oikosarviset, joista lisää eläintieteellisessä museossa. 

Viitteet:

• Kansallisbiografia
  
• Kansallisgalleria
  
• Ateneumin taidemuseossa avautunut Edelfeltin taidenäyttely esittelee tuttuja kansallisaarteita, mutta myös monta yllätystä.
  
• Sadan euro Edelfelt
  
• Edelfeltin ja Häme
  
• Ateneumin Edelfelt-näyttely rikkoi kävijäennätykset

Patterikorvat ja uudet äänet

Seuraavat äänet ovat olleet liian matalia enkä ole niitä moneen vuoteen kuullut:

• Paperikassin rapina
• Vatsan kurina
• Kopiokoneen meteli
• Isän huohotus
• Liikenteen melu Hyvinkäällä
• Haukkuvat koiran kaiku
• Tuulen humina
• Naapurien pesukoneen jurina
• Paistuvien muikkujen ropina
• Ukkosen kumu
• Jääkaappi lorisee käydessään
• Hiekka narskuu kengän pohjan alla
• Hyvinkään olohuoneen seinäkello tikittää.
• Kahvinkeitin korisee.
• Sateen ropina äänekkäänpää.
• Isän kulkuneuvo ei kuljekaan villasukat jalassa.
• Tiskikoneen rohina.

Tosin junassa kävi kerran silleen, että yksi mies huusi korvaan täysillä asiansa, koska luuli minun kuuntelevan mediaa eikä junankuljettajan kuulutuksia. Onneksi huuto meni puolikuuroon korvaan. Siitäkin huolimatta tuntui, että pää räjähtää.

In memoriam

 

 

Suru on kuin vuotava reppu. 

Ajan kanssa kevenee ja muistot jäävät.

Lohjansaaren syksy 2015.

Puuhanainen 1940-2023.

Pussinsulkijakeittoa

 Elämän pienet arkiset ilot. 

In memoriam

 

 

Arkkitehdit suunnittelevat, mutta rakentajat toteuttavat.

Rakentaja 1928-2022 

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.  

Kirja: 9 hyvää 10 kaunista

Löysin kierrätyskeskus en hyllystä toisen romaanin "Nainen, joka unohti" tekijältä. Pidin tästäkin. Juoni oli etukäteen arvaamaton, mutta ihan yhtä kutkuttava se ei käänteiltään ollut kuin unohtavat nainen.

Lainattu teksti verkkokaupasta:

Kymmenen päivän loma hyvinvointihotellissa, neuroottiset kanssavieraat ja henkilökohtaisten ongelmien koko kirjo.

Francesillä on takanaan epäonnistunut suhde, huolenaan monta ylimääräistä kiloa ja meneillään elämänsä pahin ammatillinen kriisi. Kun hän varaa loman ensiluokkaisesta hyvinvointihotellista, hän näkee jo sielunsa silmin astuvansa hotellin ovesta ulos parempana versiona itsestään.

Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muutakin uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää, ja asianajaja jonka harrastuksena on erilaiset hyvinvointiretriitit.

Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain salaperäinen hotellin johtaja Masha, joka ohjailee taitavasti kunkin vieraan päivittäistä rytmiä. Harmi kyllä, Masha ei tyydy vain asiakkaiden pieneen painonpudotukseen tai aurinkotervehdyksen opetteluun, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän.

Liane Moriarty on mustan huumorin ja terävän itseironian taituri ja kirjaa lukiessa virtaavat sekä nauru että kyyneleet: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on älykästä viihdettä parhaimmillaan.

Positiivinen uteliaisuus

 

Kamala luonto, IS 17.9.2020

Sateenkaariviikko

 

Teemoina tasa-arvo ja syrjimättömyys. 

Laiskottelu vai syöminen

Kuvalaina Kamala luonto IS 13.7.2020

Korjausrakentamista

Olin neljän eläkeläisen kanssa Honkanummen hautausmaalla kunnostamassa isovanhempien hautakiveä. Maanvuokraajalta tuli ilmoitus, että kivi keikkuu vinossa. Nyt ei enää keiku eikä ole vinossa. Peruskivi suoristettu ja sorattu sekä hautakivi "liimattu"  siihen. 

Upea varjolilja kasvoi toisaalla. 

Introvertti majava

Kuvalainaus IS 3.7.20  Kamala Luonto

Introvertit lataavat akkujaan omassa seurassaan ja nauttivat ajoittain yksinäisyydestä. Ulospäinsuuntautunut ekstrovertti sen sijaan saa energiaa muista ihmisistä, mitä enemmän ihmisiä on ympärillä, sen nautinnollisempi tilanne on hänelle.

Sosiaalisten kontaktien tarve ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa

Lue lisää: Voimavaroja tasapainoiseen (työ) elämään

Pieni ihminen

Ystävästäni tuli aprillipäivänä isoäiti. 

Onnea äidille, onnea isälle,

Onnea pienelle perheenlisälle.