Syyskukkia

Facebook-ystävissäni on viherpeukaloita, jotka harrastavat tai tekevät työtä puutarhureina. Heiltä sain tietää tämän ihanan syysväreissä hohtavan sinisen pallokukan nimen: Sinipallo-ohdake. Kestää paahdettua vaan ei kosteutta ja leviää. Siis sopiva parvekkeelleni.  Käytetään sekä keikko- että kuivakukkana. Puutarhamyymälöissä on myyty eioota, kertoo harrastepuutarhuri, mutta siemeniä löytyy. 

Yhdessä puutarhassa Villuviini vipeltää männyn runkoa pitkin kohti taivaita.

Katutaidetta ylikulkusillan perustuksista.

Näitä kuvasin kun kävin Roihupellon teollisuusalueella ostamassa vinojen luiden vettä. 

Tiikerin vuosi

Xin nian Hao!

Columbuksen K-supermarket hevi-osaston pylvääseen oli kivunnut uusi eläin Vuosaaressa.

Säpinää Tiikerin vuoden merkeissä.

Aamu alkoi jäisen bussin ikkunasta ulos katsellen. 

 

Voihan rotta!

Siirrymme rotan vuoteen: Xin nian hao!

Kävin perinteisesti toivottamassa tutulle kauppiaalle hyvää uutta vuotta hänen äidinkielellään Kiinaksi ja otin muutaman valokuvan Kansalaistorin tunnelmista. Kylmä tuuli, tungos ja väsy ajoivat minut kotiin syömään ja nukkumaan. 

Jasmiini kukkii ja tuoksuu

Tuoksumuisto vie minut kiinalaiseen tavarataloon, jossa oli viisi kerrosta täynnä teetä. Ylin kerros tosin muistutti lähinnä eurooppalaista puutarhamyymälää, sillä siellä myytiin kaikkea, mitä jokaisen henkilökohtaiseen teepaviljonkiin voi sisustaa patsaiasta kiikkuun tai viherkasvista laululintuun kukin tyylinsä mukaan. 

Sikamainen vuosi 2019

Piipahdin ohimennen Oodin takapihalla.

Totesin, että torista oli tehty ahdas umpitunneli.

Ihailin kauempaa näkymää ja valaistusta.

Kansaa oli joka tuutti tulvillaan, joten en ahtautunut torille enkä Oodiin.

Hyvää possun vuotta!

313. Heinäsirkkasapuskaa

Lounasravintolassa oli viime viikolla heinäsirkkaravintoa. 

Joka laatua suomalaista ruokaa sekoilla höystettynä.

En arvannut maistella kun oli jokainen sörsseli uitettu maidossa.

No, ei siitä sinänsä mitään haittaa ollut, onhan noita tullut syötyä kiinalaiseen malliin laitettuna. Siellä on syöty ilman nimilappuja sen kummemmin kyselemättä ihan kaikkea, mikä joskus on ollut liikkeessä. 

110. Shaolin munkit

Kuvat olen lainannut netistä tapahtuman sivuilta.

47. Koiran vuosi

新年快乐 !

Ehdin ennen leffaa kiertmään jääpuiston ja ihailla eläimelliset jääveistokset.
Nyt eletään koiran vuotta, mutta koirapatsasta en löytänyt. Ehkä sekin jossain on.

 

19.

Kuva HS 19.1.2018

Pyry ja Lumi pandat saapuivat Suomen kotiinsa. 

Pekingin eläintarhassa tungin itseni ihmismuurin lävitse hokemalla "tuiputsieta" oikealle ja vasemmalle. Oppaamme väitti, että kiinalaiset eivät ole tottuneet anteeksipyyntöihin tungoksessa joten varovainen lähestyminen pandojen lasiseinän luo onnistui kun ihmiset hämmästyivät isonenäisen Kiinankielistä mongerrusta. Lasi oli tuhnuinen tuhansista pikkukiinalaisten käsistä, joten ihailin bambulounaasta hetken ja kiemurtelin takaisin oppaamme luo. Kuvasin sateenvarjot oikeiden pandojen sijaan. Alla näkyy halli, jonka päässä pandojen tila jossakin ihmisten takana.

 

Kukon vuosi

 

Kävin kurkkaamassa kiinalaisen uuden vuoden näytöstä, esityksiä, markkinoita ja ilotulitusta Töölönlahdella. Kojuilla näkyi tuttuja myyjiä ja muita saman aiheen tuttuja. Ilotulitus oli äänekäs ja näyttävä. Onnea kukon vuodelle!

Kirjamessut 2016

 

 

 

Törmäsin kirja-alalla työskentelevään sukulaiseen, jolta sain lipun kirjamessuille. Aloitin kiertämisen pienkustantajien ja muiden painotuotteiden osastoilta. Kahvitauon jälkeen jatkoin taivallustani käytettyjen kirjojen kauppiaiden myyntihyllyillä. Ostin yhden uuden täyshintaisen kirjan, Sesse Koiviston Tapiiri sohvapöydän alla. Muut ostokset olivatkin kukkarolle edullisempaa laatua. Tässä kotiin kannetut divarien helmet:

 

 

Albert Edefeltin elämäkerta höystettynä kuvataiteella.

 

 

Kirja Eeva Ryynäsen puuveistoksista.

 

Mielenkiintoinen kirja vesitorniarkkitehtuurista. Alla ote esipuheesta

 

Kahvilan pöydän opastavat mainokset.

 

Tekstikokoelma koululaisten käyttöön. Muistan omasta kouluajastani, että näitä oli eri ikäisille. Olen lukenut ainakin muumipeikoista, Kauppa-Loposta ja Rautatiestä katkelmat vastaavista kirjoista. Kaikki olen lukenut jossakin vaiheessa kokonaan.

 

 

Historiallinen elämäkerta Kiinan viimeisestä keisarista. Olen lukenut lukuosia lyhennelmiä, joten nyt on mahdollisuus lukea se kokonaisuudessaan. 

 

 Eräästä pahvilaatikosta löytyi pari litteää opusta kiinalaisesta kalligrafiaa ja maalattuja luontokuvia.

 

 

 

 

Otava on kustantanut Kaarina Helakisan tekstejä Kristiina Louhin kuvittamana. Jee, menee joulukortiksi mestarin perheeseen, josta löytyy sopivan ikäinen kuuntelija ja kuvien tutkija.  

 

 

Hyvää apinan vuotta!

Tänään olisi ollut Keskuskadulla Kiinalainen uuden vuoden juhla. Piti mennä siellä käymään, mutta ensin jätin järkkärin kotiin ja sitten vaihdoin vielä matkani suuntaa metroasemalla. Keskustan sijaan köröttelin ruokakauppaan täydennyksille. Sumu oli lähes läpitunkematon lähtiessäni ja vettä roiskuu niskaani. Saattoihan se keli olla hieman toinen keskustassa, kuten Lux Helsingin aikaan, jolloin se oli huonompi kuin idässä. Joskus on ollut parempikin. 

Gorilla Pekingin eläintarhassa 2006.

Leijafestivaali

Tänään niin helteinen Helsinki on kummallinen kaupunki. Koko kesän on tuullut niin, että olemme pyörineet hyrrinä pitkin katuja. Tänään olisi tarvittu hieman rivakampaa ilmavirtaa, jotta leijat olisivat lennelleet paremmin. Mutta tuuli oli tyyntynyt ja henkäisi vain silloin tällöin lempeän lämpimästi. Kiinalaiset saivat omat leijansa pitkien narujen kanssa korkealle, mutta aloittelijoilla oli turhan vaikeaa. 

Ihailin leijamestareiden näytöksessä petolintujen muotoisten leijojen kaarroksia lennätysalueella sekä syöksyjä kohti maassa olevaa kuvitteellista saalista nokka avoinna ja kynnet harallaan. Ylös korkealle siniselle taivaalle lensivät hämähäkit, mittarimadot ja korennot. 

Nuoret kiinalaiset opastivat Kaivopuistoon rientäneille lennättäjille niksejä perinteisen itse tuunatun ruutuleijan tai Finlaysonin kojusta ostetun sudenkorennon käsittelyyn. Molempiin telttoihin jonotettiin sitkeästi ja sinnikkäästi.

Lisätietoja ja leijanteko-ohjeet: Helsingin juhlaviikot: Leijafestivaali. 

Kaupungissa oli tänään lämmintä. Jouduin ostamaan lisää vettä kotimatkalla, mutta eväitä oli onneksi tarpeeksi. Istuin rantamuurilla, söin eväitä ja ihailin taivaalle kerääntyviä korentoja ja muita olentoja. Hääpari kuvautti itsensä leijojen ja meren kanssa sekä seilasi vanhalla purjepaatilla Harakan saaren edustalta Uuninsuun kautta merelle. Ohi kulkevat turistit kävellen, moottoripyörillä ja turistibusseilla pysähtyivät hetkeksi kuvaamaan Kaivopuiston kuhinaa. Moni perhe oli tullut paikalle eväskorin kanssa. 

Muksut juoksivat ympäri ruohokenttää ja leijat viipottivat perässä. Pysyivät paremmin ilmassa kun liikkuivat. Kahdella ulkomaalaisella turistipojalla oli pieni valkoinen tuunattu leija pitkällä hännällä. Se kiikkui pienenä täplänä korkealla kilpaa kiinalaisen oopperamaskeilla koristellun narun leijan kanssa. Naru oli monen värin kirjavaa ja sitä oli helppo seurata taivaalta ankkuriin, vaikka kohde siellä ylhäällä oli pieni.

  

Kaivopuistossa oli mahdollisuus ajella kärryillä tai ratsastaa ponilla. Hevoset siirtyivät lähemmäksi Kaivohuoneen ravintolaa kun lapset juoksivat leijojensa kanssa liian läheltä hevosia. Poni vähän vilkuili ympärilleen, mutta suomipolle ei korvaansa loksauttanut vaan jatkoi heinien ja nurmikon imuroimista vatsaansa. 

Ajattelin levähtää hieman ja mennä ratikalla Kamppiin Narinkkatorin Käsityökorttelia katsomaan ja jutustelemaan lamppuhelmimestari Piaeliinan kanssa. Eipä raitiovaunut kulkeneetkaan normaalisti. Vartin odotettuani lähdin kävelemään pitkin Venäjän Federaation Suurlähetystön massiivista aitaa pitkin länttä kohti. Vasta Bulevardin kohdalla meni ensimmäinen raitiovaunu ohitseni. Kotona uutisia katsoessani sain tietää, että Hakaniemessä oli osoitettu mieltä ja siksi ratikat olivat hieman aikatauluista sekaisin. En enää halunnut ajella kiskokiemuroita vaan talsin suoraan ja lyhintä tietä Kamppiin syömään eväitäni. Sitten jaksoikin taas katsella käsitöitä. 

Naisten kielen konsertti

Musiikkitalossa oli tänään upea musiikkiesitys, josta vastasivat säveltäjä kapelimestari Tan Dun ja Helsingin kaupungin orkesteri. Musiikki pohjautui kansanperinteeseen ja naisten salaiseen kieleen ja tunteita kuvaaviin lauluihin. Tan Dun on säveltänyt upean harppukonserton laulujen ympärille. 

Suomalaisen kansanperinteen laulurunoudesta löytyy samoja piirteitä. Ortodoksisessa perinteessä itkuvirret kuvaavat samoja tunteita surusta uopumiseen ja kaipauksesta haikeuteen niin kuin Nushu-kielen tunteiden tulikitseminenkin. 

Musiikin toteutus on mielikuvituksellista ja kekseliästä vai mitä sanotte kivistä lyömäsoittimina tai vesipaljuiista, josta kädet liruttavat vettä mikrofonien avulla tai läiskyttävät veden pintaa. Todellinen mixed media tarjoilu: orkesteri, videoita, joilla naiset laulavat orkesterin soidessa.. Musiikin lisäksi oli antoisaa seurata säveltäjä kapelimestarin orkesterin ohjausta. Se oli varsin ilmeikästä ja vauhdikasta.

Lisätietoja Helsingin juhlaviikkojen ohjemistosta: The Secret songs of women (kuva juhlaviikkojen sivulta).

Pidän kiinalaisesta uudesta musiikista. Tämä on uusi suosikkini ja odotan malttamattomana, että musiikki taltioidaan leyvylle. Toin Kiinan matkaltani Lin Hai & Firends 2 / Pipa Images, josta kuulin yhden sävelmän Pekingin kirja- ja musiikkitavaratalossa: A Duet. Levyn kaikki kappaleet ovat erinomainen sekoitus uutta ja vanhaa kiinalaista musiikkia. Linkin kautta voi valita muutakin musiikkia kuunneltavaksi. 

Musiikkitalon konsertissa näkyi paljon Suomen musiikkieleämän kermaa sekä varmaan kattava osa pääkaupunkiseudun kiinalaisväestöstä. Onneksi sain seuraa ja kyydin kotiin (kiitos), sillä muuten en olisi varmaan pysynyt nahoissani konsertin jälkeen. Aivot kävivät ylikierroksilla. 

Musiikkitalo on ollut valmiina jo iät ja ajat, mutta tämä oli ensimmäinen vierailuni siellä sekä sen eriskummallisen muotoiseen ja hämmentävään permantojärjestelmään. Konsertin jälkeen yleiseö hajaantui moneen suuntaan eikä käytävillä ollut ruuhkaa. Millainen lie tilanne talviaikaan kun ihmiset jonottavat naulakoille noutaaan takkejaan. 

Pässin vuosi alkoi

Kiinalainen uusi vuosi Lasipalatsin aukiolla. Vuohen, lampaan tai pässin vuosi ... kukin tyylillään tai käännöksellään ;) Kiinan kieli on kuin Savon murre ... vastuu jää kuulijalle.

 

 

 

Terrakotta-armeijan näköisversio valaisimina oli hieman haasteellista kuvattavaa kun valottomat päät jäivät kauempaa otetuissa kokonaisuuksissa kovin tummiksi.

 

Kiinan keisarien aarteet

Huomasin viime viikolla, että saldoja on kertynyt ihan yllättäen 30 tuntia. Kerännyt niitä en ole, mutta maanantain asahi tunnit alkavat vasta seitsemän jälkeen illalla, joten olen käyttänyt ajan arkistojen siivoamiseen.

Päätin pitää extempore iltapäivän vapaata ja lähdin Tampereelle katsomaan Vapriikin näyttelyä. Savisotilaat olen nähnyt ihan paikan päällä Xi´anin kaupungissa Kiinassa, mutta minua kiinnosti, mitä siitä valtavasta museosta on tuotu Suomeen näytille. 

 Terrakotta-armeija ja Kiinan ensimmäisen keisarin hauta oli vain pieni osa näyttelyä. Se oli kattava pala Kiinan valtakunnan syntyhistoriaa. 

 Parimetrinen pienoispatsas ensimmäisestä sarjatyöstä eli patsaiden valmistuksesta muinoin.

Tämä juliste olisi voinnut olla Terrakottamuseossa näkemäni aito tilanne. Halli, jostat sotilaat tulevat, on valtavan iso. Afkeologit tekivät töitä näyttelyalueen keskellä samaan aikaan kun turistit kävelivät ylempänä ja katselivat saviarmeijaa. Keväällä 2006 työntekijät kasasivat palasista hevosia. 

Kun tulin ulos Vapriikista, päivä oli painunut mailleen ja ulkona satoi pieniä jäisiä piikkejä.