Kuramatolle oli eksynyt kevään ensimmäinen nokkosperhonen. Yritin avittaa kynällä sen lentoon kun siipi oli juuttunut maton uraan, mutta ei onnistunut. Hain kotoa apuvälineitä ja siirsin sivuun kulkureitiltä. Pimeys ja kylmä muutaman tovin päässä, joten nostin ikkunalaudalle. Ei sitä enää seuraavana päivänä näkynyt, joten en tiedä lensikö itse vai siivottiinko pois.
Kampin Ruohonjuuri kauppa muutti entiseen pankkiin Mannerheimintielle. Kävin katsomassa, minkälainen ilmiö on kyseessä. Ulko-oven vieressä oli vihreä keidas kuin lepohuone.
Ruohonjuuresta löytyy joskus herkkuja minullekin. Valikoima on vähentynyt, mutta aina joskus jotain.
Lippuhalliin on avautunut kahvila-ravintola. Satuin kävelemään ohi avajaispäivänä, jolloin sisäänkäynti oli lyhdyin valaistu.
Rakennuksesta on tullut keskeisen sijaintinsa ansiosta mielenkiintoinen paikka. Ohi kävellessä pitää katsoa, onko siihen tullut jotain uutta Kivimiehet maskeissaan ja rokotelaastareineen kertovat ajankohtaisista aiheista hiljaisin viestein katukuvaan ilmestyen.
Alikulkutunneliin on ilmestynyt kannanotto maailman tilanteeseen. Teksti oli sen verran etäänpänä ettei mahtunut kuvaan.
Euroopan pähkinäpensas kukkii hohtavan keltaisena sinivalkoisessa maisemassa.
Viikko sitten järvi, nyt vain pieni puro tiellä.
Pari viikkoa sitten kävelin metrolta kotiin auringonlaskun jälkeen. Pihavalossa kuperkeikka töyssy kiilteli jäisenä. Otin varman päälle ja siirryin lumihankeen kävelemään. Ohitin puunrungon ja kumarruin oksien alitse. Viimeiset askeleet piti liukastella hokkikengillä jäätä pitkin ja otin kiinni viimeisestä puunoksasta. Vertikaalinen tukikeppi ratkesi (meni poikki) viimeisen jäisen alamäkiaskeleen kohdalla. Kävelin oksa kädessäni kotiovelle. Kotona olin nakata sen roskiin, mutta silmäni kiinnittyivät silmuihin, joten laitoin oksan pulloon ja nostin ikkunalaudalle. Eilen huomasin minikokoisten vaahteran lehtien auenneet ja lisää on tulossa. 💚
Lumukasojen sulaessa löytyy yllätyksiä, joskus jopa autoja.
Viime syksynä ruskaa kuvatessani löysin kivan reitin töistä kehätien varteen Longinojan kautta. Kävelymatka venyy kilometrillä lisää, mutta aurinkoisena kevätpäivänä sitä on ollut kiva taivaltaa ja seurata luonnon heräämistä.
Äiti aivasteli viikonloppuna eikä ihme, ensimmäiset puut kukkivat jo kiivaasti. Kevät saapuu lumipatjasta huolimatta.
Aurinko on sulattanut isoja lammikoita tielle.
Illalla lammikot alkoivat jäätyä auringon laskiessa.
Aurinko laskee ja valot syttyvät rakennuksiin. Pysäköintihallin metalliritiläseinä heijastaa sekä katu- että muun valaistuksen valon ja varjon väriläiskinä.
Kevät etenee hitaasti ja pienin askelin. Aurinko lämmittää kuitenkin vaikka yöllä pakastaa. Jääkentät sulavat päivä kerrallaan. Kohta tästäkin uskaltaa kävellä sipsuttelematta.
