Vihreät villasukat

Olikohan joulutonttu nähnyt viikonloppu sukkien hituleiksi kuluneet kantapäät, kun joulupukki toi uudet vihreän kirjavat sukat lahjaksi. Kauniit ovat katsella, mutta lämmittävät mukavasti myös varpaita. Kiitos 🧡

Vanhojen sukkien varret saavat jossain mutkassa uudet jatkeet jahka saan pengottua varastostani sopivan paksuista lankaa. 

317. Käsityömessut

Kansallispuku on suomalaisuuden viivakoodi.

Hyvin kiteytetty ajatus. 

Ihana villapaita Novitan isolla osastolla.

Tuubisuunnittelun ja -kutomisen kisa.

Kaunista muotoilua ja rikasta kuviokieltä.

Ihania lankoja, joita kävin hypistelemässä.

Suomalainen tekstiilituotanto ja kuviosuunnittelussa loistaa laadukas pientuotanto. Kankaita oli paljon ja niistä löytyy väriä ja kuvioita laidasta toiseen. Osa tuottajista myy myös omaa vaatetuotantoa. Ihailin kovasti.

Toikan kangaspuut olivat ahkerassa käytössä. 

Lastenvaatteita iloisista kankaista.

Taitotyöpajoja ja esitelmiä 

Jos kävi hyvä duuri, ehti huilata hetken ennen kuin jatkoi ihailemista.

C-hallin kiersin kokonaan. A- ja E- hallit osittain. Tekijöitä oli valtavasti eikä aika riittänyt kaikkeen. Karsinta oli kova ja monet tekijät jäivät jututtamatta. Tutuille hukkasin heit ohimennessäni (Figulus, Elvarin Sanna, Klipsuttimen omistaja, Helvie ...). 

Alan ymmärtää, miksi konkarit ovat koko viikonlopun paikalla. Minulle koko juttu oli vähän ex-tempore ja hatusta vetäisty. Hauskaa kuitenkin oli ja arkeen tuli vaihtelua.

Ihmettelen kuinka paljon väkeä on lauantaina kun perjantai-iltapäiväkin oli sangen vilkas ja liikkuminen ajoittain hankalaa. Vaatesäilytystä oli lisätty. Kannoin takin mukanani. Sinne oli jono ulko-ovelle asti. Ruokaa sai isosta hallista, mutta sinne en mennyt vaan kaivelin repusta eväitä. 

307. Neuleporkkanat

Herttoniemen S-marketin hevi-osastolla seikkailee neuleporkkanoita ja kangaskaaleja.

68. Käsityömessut

Viime viikonloppuna reippailin metrolta Katajanokalle ja illalla sama reitti takaisin.
Onni suosi jälleen messusunnuntaita ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kaivelin aurinkolasit nenälle. Olinkin työmatkoilla kaivannut niitä, mutta olivat toisessa repussa. Aamuisin pakkasen raikastama aamuaurinko nousi suoraan silmille. Iltaisin se laski usein houkuttelevasti punertaen ja hyppyset jäädyttäen taivaanrantaan silmiä siristelevän kirkkaasti.

Messut olivat viimeistä kertaa Wanhan sataman makasiinissa. Rakennuksen omistaja on vaihtunut eikä omistaja jatka messutoimintaa. Syksyn messuille ei ole vielä tiedossa korvaavaa paikkaa. Toivottavasti seuraava vuokratila on edullisempi, jotta tarjonta monipuolistuisi sellaiseksi kuin se oli alkujaan. Paljon on kiinni myös messujen järjestäjästä. Viimeiset vuodet ovat supistaneet valikoimaa eikä pienillä käsityöläisillä ole varaa tuoda toimintaansa näytille kun viikonloppu jää reilusti miinuksen puolelle ja kuukauden palkka tehdystä työstä saamatta.

Tänä vuonna vanhojen tuttujen toimijoiden lisäksi mukana oli uusia kiinnostavia käsintekijöitä ja kauppoja.

Iloyarn

Vanha tuttu Titityy

Rykkeri

Forssalaista käsityötä 

Maanantiri

Valokuvat tekstiilipainatteina 

Wanhan sataman blogikirjoituksia asioista, jotka itse jo unohdin 😉

• Neuletiede

49. Kansallisgalleria verkossa

Yli 12 000 taideteoskuvaa verkossa.

Kansallisgalleria on avannut valikoiman kuvia kenen tahansa käytettäväksi CC0-lisenssillä. Mukana ovat mm. Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt ja Hugo Simberg – sekä alla oleva Vincent van Gogh. 

Tutustu kuviin ja nappaa käyttöösi. Muistathan mainita lähteen, josta olet kuvan käyttöösi poiminut. 
Esim. alla Hugo Simbergin maalaus Lampaat rivissä vuodelta 1895. Lähde: Kansallisgallerian taidekokoelmat

46. Ristipistot

Yhden illan juttu - miniristipistotyö mallin mukaan. 

Aloitin rusetin kuvalla, joka jatkui toisella muodolla puoliväliin. Jatkuu joku toinen ilta ja kuva tulee perässä. Mallissa koira ja paperilla lisää kuvia. Oikeassa alakulmassa ohut muovinen verkkopohja, jolle lankaa ommeltiin.

Hyvä tapa opetella tuntemaan ja laajentaa jutturinkiä uudessa työpaikassa. Puolet naamoista oli tuttuja kahvitauoilta ja lounailta, mutta aina putkahtaa uusiakin naamoja esiin. Käsityöihmisiä löytyy joka paikasta. Kuinka onnekas olenkaan kun täälläkin tuetaan kerhotoimintaa ulkopuolisen ohjaajan palkkion verran. Jokaiselta löytyi oma erikoisalue ja kaikki olivat valmiita ohjaamaan tarvittaessa. 

3.

Vimmakseen viimaan villamyssy ja varpunen?

Kutoisko sukat

En ole koskaan aikaisemmin kutonut kokonaista sukkaa. Kun kerhon neuleiltaa vietettiin työpaikkani "olohuoneessa" (yhdistetty työ-, kokous-, tauko-, kirjastotila), osallistuin muideen noviisien kanssa tilaisuuteen. Jokainen valitsi oman kudelmansa. Kaikkea muuta olen jollain tavalla joskus tehnyt, mutta kantapäätä ja kärkeä en ole kutonut. Niitä väliosia kylläkin, muut ovat tehneet muut osat. Siksi opettajat tuntuivat hämmästyvän, että osasin kutoa oikeita ja vääriä silmukoita.

 

Ranteeni murtui eikä se kestänyt kutomista. Kudoin yhtä ja samaa hattua koko kouluaikani. Kävin näyttämässä penkkariajelupäivänä kässän opettajalle valmista hattuani. Käsityökerhon opettajat sattuivat kaikki olemaan työyksikköni jäseniä, joten jatkoin kutomista joka päivä kahvitauolla. Hitaasti, mutta varmasti sain tehtyä sukkaparin.

 

 

 Toisen kutominen on jo alkanut. Sen ensimmäinen osa on suurin piirtein samassa kohtaa kuin yllä olevan kuvan oikean jalan sukka. Parin tunin nformaatiotilaisuuksissa ehtii kutoa pitkän pätkän. Se onkin sitten kutomisen maksimi, sillä käsi alkaa oireilla, vaikka asento ja tekeminen olisi kuinka rentoa tahansa. Tällä jutulla ei ole kiirettä eikä määräaikaa, kudotaan sukka kerrallaan aina kun siihen on tilaisuus.

 

Lankatöitä

Kirjoneuleen kirjavan osan keriminen sujui kotona joutuisammin ja vähemmällä ratinalla kuin opiston härvelillä. Huomaamatta tuli tehtyä kolme ylimääräistä lankapakettia.

Kirjoneulos

Viime perjantaina olin suunnittelemassa neulekonemaratonia eli viikonloppua neulekoneella opettajan ohauksella. Kolme päivää putkeen opettajan ohjauksella ja parasta kaikesta, ettei keskeneräistä neuletta tarvitse irroittaa koneesta ennen sunnuntai-iltaa. 

Pienen haun jälkeen löysin uusista tiloista "oman" koneeni eli sen, jonka kanssa kävin tutuksi edelliset kolme vuotta. Aikani kuluksi pohtiessani, mitä ihmettä sitä tekisi maratonin aikana ruttasin vihreää liukuvärjättyä lankaa koneelle ja sipaisin pari terapiarättiä, joista on tarkoitus tehdä ranteenlämmittimet töihin hihojen jatkoksi.

  
Kahvitauon jälkeen selailin opasvihkoa ja mietin, mitä en vielä ole kokeillut. Kirjoneulosta en vielä ehtinyt tehdä, joten langat masiinaan ja kuviota hakemaan. Luokassa on kansiollinen erilaisia reikäkorttiliuskoja kuvioineen, mutta niistä mikään ei puhutellut niin kuin tämä tuttu kuvio kangasneuloksesta. Perus- ja kuviolankoja on vaihdettu kesken neulomisen vauhdissa, jolloin kuvio näyttää hieman erilaiselta. Tästä tuli kaulaliina. Höyryttämisen jälkeen kiedoin sen suoraan ilmatorveni ympärille ja olipas suloisen lämmin. Nyt sitten täytyy hakea joku kiva malli, joka neulotaan parin viikon päästä jonkinlaiseksi asusteeksi. 

Viikonloppu käsitöiden solmussa

Riipus on isohko lamppuhelmi Helmiliinan kaupasta, jonne yleensä suunnistan silloin kun kaipaan kivihelmiä. Joskus löytyy muutakin herkkua, kuten tämä uniikki helmi, jonka värit ovat aivan fantastiset eli miun maun mukaiset.

Lauantaina kiertelin Tieteiden talossa, jossa oli tapahtuma Silmä, pisto, tikki, takki – Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinat. Myynissä oli lankaa, kankaita, kortteja, koruja, pannunalustoja, neuleita ym. Siellä ehdin jutella lähes jokaisen myyjän kanssa ennen kuin ystäväni saapui ja kutsui kahville.

Iltapäivän puolella kävelin auringon paistaessa ja tuulen tuivertaessa Wanhaan Satamaan, jossa oli vuosittaiset syyskauden Helsingin Kädentaitomessut. Siellä oli lisää samanlaista satoa sekä valmista että tarvikkeita, vähän isommalla vaihteella tosin. Aikani kierrettyäni ihmettelin nälkääni ja kävin hakemassa eväsleipieni kyydittäjäksi kahvia. Samaan pöytään suunnisti istumaan kolme yksin kulkevaa naisihmistä, joista yksi oli tuttu minulle ennestään ja toiset taas olivat tuttuja keskenään. Nyt on tunnustettava, että en muista nimeä enkä sitäkään, missä olemme tavanneet. Olisiko ollut jossain käsityökurssilla? Hyvin tulimme toimeen ja juttua riitti kunnes kuuluttaja ilmoitti väliajan tiedottamalla, että messuaikaa on tunti jäljellä. Tulipas meille kaikille kiire kun yli puolet alueesta oli vielä katsomatta. Onneksi olin tehnyt kotiläksyt huolella ja tutustunut kauppojen antimiin etukäteen. Tiesin, mitä mistäkin halusin ja jäi vielä vartti ylimääräistä aikaa tutustua ihan johonkin muuhun.

Työpäivän mittainen kävelyretki käsityön maailmassa oli tehokas unilääke, jonka voimalla tuhisin pitkät unet. Lauantain kuljin asiakkaana, mutta sunnuntaina seisoin avustajan paikalla myyntikojussa. Neuvoin, esittelin, rahastin ja opettelin lisää uutta kuuntelemalla. Tällä kertaa en tiputellut helmiä, vaikka kannoinkin laatikoita ulos autoon ja autosta myymälään. Kyllä harrastemateriaalin kantaminenkin urheilusta käy. 

Hiekkataivas

 Viimeinen kaitale hiekkapeitosta on valmis.

 Kaunis turkoosin sininen taivas tai vettä, josta taivas heijastuu.

Nyt sitten ompelemaan kaitaileita yhteen. Ovat hiemen eri pituisia, joten pitää päättää, jättääkö taiteellisesti niin vai tekeekö ylimääräisistä pätkistä kirjavan tyynyliinan. Odottelen sopivaa pinspiraatiota, mikä yleensä tarkoittaa jotain musiikkipitoista ohjelmaa tai päivää kun mikään ei oikein huvita, mutta uloskaan ei viitsi mennä kun siellä sataa täysillä vettä. Ainoa sää pääkallokelin lisäksi jolloin pihataijikaan ei kiinnosta.

Kangasneulos

Reikäkortti (eräänlainen automatiikka) rullaamaan ja neuloja järjestämään. Pohjalangan pujotus ja neuloille silmukointi. 

Kudelangan asettelu neuloille ja kelkalla yli pari tuhatta kertaa. Auta armias, jos osallistuu samalla keskusteluun tai edes kuuntelee aktiivisesti. Lanka asettuu väärälle puolelle tappeja. Silloin tulee stiplu eli koko neuleen levyinen lankalenkki, joka pitää ommella myöhemmin kuvion muotoon. Niitä löytyy vain yksi, mutta miljoona muuta seikkaa voi mennä vinoon...

Jos kaikki menee hyvin, jälki on tämän näköistä ja päiväpeitosta tulee eri nätti. Vähän vaaleaa omaan makuuni, mutta ainahan voi pohjalangan väriä muuttamalla irroitella. Ainain se on lämmin ihan torkkupeittona tai lisäpeittona silloin kun ilma lauhtuu ja kylmä tunkee sisään.

Hämyhäkki kiipes langoille

 Raidallisesta jäännöslangoista (kiitos lahjoittajalle) piti tulla pepunlämmitin. Sellainen hameen näköinen putkilo, joka nykäistään farkkujen päälle jalkoja lämmittämään kun takin helman tuulen suojaus loppuu. Mutta koukutessani sitä soffalla tuntui alku niin mukavan lämpimältä jalkojen päällä railakkaan pakkastuulen tehdessä jäätäviä kepposia seinän toisella puolella, että päätin jatkaa niin pitkälle kuin lankoja riittää. Siispä eilen nautiskelin musiikista ja virkkasin raitoja yhä pitenevään torkkupeittoon tai hartianlämmittimeen. Peite on mukava nykäistä koipeliinien päälle soffalla istuessa käsitöitä tehden ja töllötintä kuunnellen. 

Hiekan värinen rulla on kaulaliina, joka on koetilkku nimeltä tekstiilineulos. Varastosta kaivelin seitsemän forssalaista jumbokerää lämmintä rantahiekkaa, joka on liian paksua neulekoneelle, mutta Johannalta löytyy ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Pistetään reikäkortti koneeseen rullaamaan ja tehdään kuvioita. Kudotaan paksu lanka ohuen langan sekaaan ja saadaan tulokseksi fiiniä kangasta. Taidan tehdä sängynpeiton vai haluaako koko suku hiekanvärisiä tyynyjä ensi jouluna?

Viime joulun vinkein joululahjani tuli viime viikolla postistse. Eräs sangen nuori mies tahtoi antaa minulle otuksen kiitokseksi elokuvaseurasta, että äiti ehti hoitaa asioita sillä aikaa kun me huvittelimme. Huomaattehan oikean värisen takaruumiin ... melkein kuin savukvartsia. Lähetin kiitoskortin ja kerroin olevani edelleen käytettävissä tarvittaessa. Minulla kun on niin hyvä maku elokuvien suhteen ... piirrettyjä ja muita alamittaisille kohdennettuja rainoja.  

Rrrrrraitoja

Koneneulonnan tunti tänään meni suuremmitta solmuitta ja vaurioitta. Sain aikaiseksi kaksi suklaanruskeaa hihaa ja raidallisen kappaleen, jota ajtattelin jatkaa vielä hieman ensi viikolla. Siitä tulee joko etu- tai takakappale johonkin jonka toinen puoli on vielä avoin. Ihastuin intarsiaan eli osittain neulomiseen. Open kanssa pohdimme, että ehkä se johtuu taiji tyylisestä työskentelystä, jossa liike lähtee dantienista ja muu kroppa seuraa perässä. Suklaa puserossa on kaikki kappaleet tehty. Nyt tarvitsee vain tsekata ja korjata mahdolliset stiplut ja kursia saumat kasaan. Värit ilman salamaa ovat hieman tummempia.  

Koukussa lankoihin

Kuvassa neljä lankaprojektia, yksi on kiinni bambumiekassa ja yksi menossa neulekoneella. Kaksi niistä on neuletta ja loput virkkuukoukkutöitä sekä muutama muu idea odottaa muotoutumista, esim. "tee se itse taidelanka", joka maksaa kaupassa 36 €/kerä. Kaikki edistyvät pikkuhiljaa sen mukaan, millaista ohjelmaa televisiosta tulee eli voiko kuunnella vain vai pitääkö myös katsoa. Kadehdin joskus ystävääni, joka aikoinaan luki läksyt, kuunteli musiikkia, seurasi televisiota ja vielä jutteli minun kanssani samalla kun kädet kutoivat villapaitoja. Minä jos erehdyn kokeilemaan sitä, syntyy paljon neulekonekurssilta tuttuja IIIIIIIIIIIIIIIIIK tilanteita, mikä käytännössa yleensä tarkoittaa sitä, että silmukat livahtavat karkuteille. Helmiä olen katsellut, mutta ne ovat lakossa eivätkä suostu järjestäytymän mihinkään muotoon. Olkoot laatikossa sitten. Ehkä langat menevät jossakin vaiheessa tarpeeksi isoon solmuun ja helmetkin alkavat muotoutua haluttuun järjestykseen.