Ruskakoru

Syksyn värit toistuvat tässä narukorussa, joista toinen sidotaan kaulaan ja toinen ranteeseen. Syyskuun nimipäivälahjoja. Sama henkilö on syntynyt vaa´an merkeissä, mutta päivä on hukassa. 

 

Punaista ja keltaista

 

 Eilisen päivän syyskuvia... 

 

 

Villiviini on valloittanut männyn. 

 

Eläintarhassa vaahteratkin jäljittelevät eläimellisiä muotoja =) 

 

Bloggerin uusi kuvienlataustoiminto on yliveto.  

Korkeasaari

Nautimme ystäväni kanssa kauniista ja aurinkoisesta syyspäivästä Korkeasaaressa valokuvauksen ja ulkoilun merkeissä. Sää oli houkutellut myös lapsiperheitä. Lapset nauttivat eläimistä, jotka olivat hieman eläväisempiä kuin kesähelteellä, mutta tuottivat aikuisillekin iloa. Yllättävän moni oli liikkeellä kameran kera. Photoshoppia en omista, mutta leijonan ilme kalterien takaa kertoo senkin nauttivan päivän säästä yhtä paljon kuin me muutkin.

 

Ooooooooh!

Sain tällaisen Murmeli-Marikalta, jonka blogissa käyn herkuttelemassa silmilläni. Olenhan minä näitä nähnyt vähän siellä sun täällä, mutta hämilläni, että nyt myös omastani sain kunniamaininnan. Kiitos!

Ohjeen mukaan tunnustus pitää jakaa eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle ja kertoa kolme asiaa, joita rakastan sekä näyttää kuva, josta pitää kertoa.
 
Ensimmäinen kohta tulee olemaan supervaikea, koska niin kuin kaikki tietävät, innoittavia blogeja on niin paljon. Pohdin tilannetta ja lisäilen valintani viimoiseksi. 

Mitenhän tuon rykkäämisen muotoilisi, että saisi siihen kaikki rakastamansa asiat? Rapu ihmisenä rakasta kaikkia lähimmäisiäni (sukulaiset, ystävät ja tuttavien tuttavat), käsitöiden tekemistä valokuvauksesta muuhun näpertelyyn ja kulttuuria eri vivahteissa (kattaisiko tämä sitten lukemisen, elokuvat, musiikin, taijin, Kiinan, matkustamisen, Suomen luonnon ja kaiken muun kummallisen?).

Kuva on otettu tämän kesän Puolan matkalta kun kävin pikaisesti hytissämme ja totesin omaavani mitä mainioimman tuulikampauksen. Pohdin kauan kuvaa ja totesin, että kamera on se väline, joka mahdollistaa kaikkien kivojen ja rakkaiden asioiden ja ihmisten tallentamisen. Punainen bitti-ihme kulkee lähes aina mukana.

Valitut blogit pohdiskelun jälkeen:

Näihin kahteen blogiin on yhdistyneet minulle tärkeät asiat: valokuvaus ja Kiina. On kiva lueskella, mitä Kiinassa asuvat suomalaiset näkevät kun asuvat maassa. Varmasti paljon sellaisia asioita, joita matkailija ei näe, mutta yllättävän paljon myös sellaista asioita, joihin on itsekin törmännyt.

Miia O kurkistaa Kiinaan 


Viljonkka & tyttäret  

Käsitöistä seuraan sellaisiakin blogeja, joihin omat taitoni eivät riitä. Aina on hauska katsoa, mitä muut saavat käsillään aikaan vaikka itse keskittyykin lähinnä näpertelyyn. Optimistina uskon, että niistäkin voi oppia jotain vaikka kierränkin "sukkapuikot" kaukaa ja keskityn neulekoneeseen.

Helmiä ja neuleita 

Pappi puikoissa eli puikkopakin pastoroidut käsityöt 

Muitakin hyvän tuulen blogeja on paljon, mutta vaaleanpunaisesta taustasta huolimatta tulen aina hyvälle tuulelle vieraillessani tässä blogissa, joissa sanat tulvivat: Vikatikki 

Valinta oli todella vaikea. Sitä kai kertoo tämä miettimiseen mennyt pitkä aikakin. On blogeja, joissa käyn lähes joka kerran vilkuilemassa kun avaan koneeni: loistavia korublogeja, upeita valokuvaajia ja muita hersyvän hauskoja tuotoksia, mutta halusin valita hieman erilaiset blogit tähän. Helmityöt, kirjallisuus, valokuvaus, Kiina ja muut harrastukset löytyvät Blogilistan aiheenmukaisen luettelon mukaan. Lisään harvoin blogeja oman koneeni suosikkilistalle. 

Loimi

Loimi (joskus hevospeite) on hevosen selkään puettava peite, jonka tarkoitus on suojata eläintä lähinnä kylmältä, kosteudelta, likaantumiselta tai hyönteisiltä. Näin kertoo wikipedia.

 

Olen koneneulonnan ensimmäisillä syystunneilla tehnyt itselleni loimen kahdesta kaitaleesta, jotka on ommeltu kiinni hartioista siten, että päälle on jätetty aukko. Loimi nykäistään kropan lämmikkeeksi chi kung tai miekka tuntien jälkeen kun istutaan lattialla mietiskelemässä tai viettämässä hyppytuntia. Vyöksi kietaisin viime syksyn ensimmäisellä tunnilla kudotun rullan. Ai kun lämmitti ihanasti kroppaa takin alla kotimatkan aikana. Loimeni muistuttaa ritarien tunikaa kun sivusaumat puuttuvat.

Nallepatsaat

 

Kävin tänään Senaatintorilla kuvaamassa nallepatsaita enkä ollut ainoa. Suomalaisten lisäksi siellä kuuli useampaa ulkomaista kieltä: Kiinaa, Saksaa, Englantia ja jotain mongerrusta, josta en saanut selvää. Sainpa kunnian kuvata aasialaisen nuoren miehen valitsemansa patsaan kainalossa. 

  

United Buddy Bears – The Art of Tolerance 

  

Karhun nahka kuin sukelluspuku vai uudenlainen akvaario?

  

Sammakko otsalla, vähemmästäkin menee silmät kieroon.

  

Toisilla karhuilla oli lisäosia: hattuja, huiveja, seppeleitä, krokotiilejä, lisää karhuja ja tällä sädekehä.

 

Jääkarhun toisella puolella Einsteinin mietelause rauhasta. Lisää tietoja karhuista.

Raitoja ja tupsu

 

  Nämä raidat valloittivat sydämeni vaikkei väri olekaan suosikkejani. Vaaleanpunaista on niin vähän. Raidallisen akaatin (Helmisatama) toisella puolella on viuhkamainen kuvio.

  

 Heti tietysti piti pari riipusta väsätä. Akaatti ehti olla jo sunnuntaina kaulassakin keväisen kivikorun lenkissä. Näiden lisäksi ehdin näperrellä lisää korviskukkasia ja puolivalmiin rannekorun viheriäisistä kivistä, kristalli- ja makeanvedenhelmistä. 

Tänään oli kaunis syyspäivä. Taivas oli huikaisevan sininen silloin kun se ei ollut tummien pilvien peitossa. Omalta osaltani olin sisätiloissa aina silloin kuin taivaan hanat aukesivat. Kävin messukeskuksessa Expertin myyntinäyttelyssä katsastamassa kamera- ja tietokonetarjontaa. Nikonin osastolla sai näppäillä uusilla malleilla kuvia ja tottahan minäkin niillä leikin vaikkei kameratavetta tällä hetkellä olekaan. Tietokoneista en tullut yhtään viisaammaksi. Jos voitan lotosta, käyn hakemassa Samsungin näppärän lukulaitteen. Se on pienempi kuin Applen iPod, mutta joltakin ominaisuuksiltaan paljon näppärämpi kuin kilpailijansa ja mahtuu melkein taskuun ;)

Messujen helminamit

Jostain syystä melkein kaikki ovat kyselleet, minkälaisia helmiä ostin Wanhasta satamasta. "Ethän sä kumminkaan ole sieltä tyhjin käsin tullut?" No en tullut. Joissakin kaupoissa on ihan hyvä katsella omin silmin, minkälaisia helmiä ja korutarvikeosia on tarjolla. Nettikaupan kuvat on saman kokoisia, vaikka helmet ovat eri kokoisia. Tuotteiden hahmottaminen on omin silmin paljon helmpompaa kuin viivottimella ja ruutupaperilla suunnitellessa. Figuluksessa oli tungosta, joten en ängennyt tungokseen mukaan. Tilannekatsauksen voi tehdä kun seuraavan kerran poikkean Hakaniemen halliin. Muiden kohdalta voi sitten todeta, että jokaiselta jotakin. 

 

Idänhelmen omaa hopeista korunosatuotantoa.

  

Sananmukaisesti viimeiset roponi käytin näihin palloihin (Luminukka). 

  

Jännän värisiä helmiä nappasin Helmien talosta ja Helmisatamasta. 

 Donitseja Omakorusta: 

Helmiliinasta: 

kivikaramelleja =)

Käsityömessut

Tänä viikonloppuna Wanha satama on täynnä toinen toistaan ihanempia käsityötuotoksia. Jostain syystä neuleet ja langat ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän etenkin kun lankakaupoissa oli hersyvän värisiä keriä ohutta lankaa, jotka olisivat olleet kudottavissa koneilla. Paljon oli villaa ja pellavaa puseroina, nuttuina, ponzoina ym. Villalla on taipumus aiheuttaa minulle kutinaa tai syyhyä ja raavin itseni verille, jos vaatteen ja ihon välissä ei ole eristeitä. Eniten ihastelin Noon knitin tuotteita. Mosaiikkikaupassa muistelin kakara aikojeni palapeliä, joka toimii pannun alusena vieläkin. Korut tuntuvat jakautuvan kahtia: sellaisiin, joita ostetaan tai sellaisiin, joita tehdään itse. Kaikki työt olivat kukin omalla tavallaan hienoja, mutta kaksi jäi mieleen erityisesti. Toinen oli Lasipaja Erilaiset Enkelit, jossa viehättävät nukkekorut, jotka koostuivat lasista ja helmistä (VAU!). Toinen Ompelina, jolta olisin halunnut ostaa yhden rintakorun (ei löytynyt nettikaupsata, mutta ehkä niitä tulee sinnekin jossakin vaiheessa), mutta jäljellä oli vain bittirahaa, jota pystyi käyttämään vain muovikorttikassalla.

Syysapila

Eräs nuori neiti ilmoitti kauden lempivärikseen vaalean vihreän. Mietin ja pohdin, mikä on vaalean vihreää syksyllä? Kaupungin kerrostalon kesällä maalattu uusi väri peltikatossa? Bussikortti? Puut ja pensaat kellastuivat ja osa lehdistä punertui tai ruskistui. Kaupasta löytyi kauniin vihreitä omenoita ja aamuauringossa hoksasin nurmikolla sitkeästi lehtiään availevan apilan. Jep jep, tehdään apilaköynnös. Täyteen tuli ensimmäinen vuosikymmen. Onnittelut kaksinumeroisen luvun saavuttamisesta! 

Unohduksia

Väsäsin viime viikolla urakalla helmitöitä: rannekoruja, kaulakoruja ja riipuksia invalidien elonkorjuujuhlien arpajaisiin. En voi niitä esitellä, koska unohdin kuvata ne. Semmosta se ja tuskin on viimeinen kerta. Muutama sydämellinen tupsuriipus on kokenut saman kohtalon, mutta onhan niitä täällä jo ollutkin. Tässä vielä yksi. Itse voitan tavallisesti aina jotain syötävää eikä tämäkään kerta ollut poikkeus: sain pussillisen perunoita ;)

Kesämopo

Näitä söpöliinejä on viime kesänä näkynyt kaduilla enemmän kuin aikaisemmin.

Elonkorjuu

Syksyn värit puissa ...

ja köynnöksissä, jotka tiiliseinää kipuavat portaitakin nopeammin.

Vesitihkussa ilma harmaa, mutta vesi peilityyni.

Vene nukkuu puiden alla.

- Forssa -

Suvilahti

 

Elokuun alussa kävelin ihailemassa vanhoja Suvilanden voimalaitoksen rakennuksia. 

  

Auringon iltavalossa kaide maalasi varjon haaleaan seinään.

  

 

Kaasukellon rakenne näkyvissä.

  

Suvilahden graffiteille pyhitetty aita.