Yhden kevätlauantain hyväntuulen jouluromaani: Maija Kajannon Talvikaupungin valot. Tutut sääilmiöt, kulttuuri- ja huvittelukohteet junantuoman näkökulmasta. Hintalapusta huolimatta en maksanut kirjasta mitään. Sain vain komennon mennä junaa vastaan ja kertoa, millaiset vaatteet on päällä. Minulle tuntematon lähetti jutteli kuin tuntisimme todella hyvin, mutta olen edelleen ymmälläni enkä muista tavanneeni häntä ennen. Paketti tuli perille ja luin sen saman tien.
Hyvää pääsiäistä!
Käytiin äidin kanssa ajelulla ja kaupassa, jossa ostettiin kimppu oranssia ruusuja äidin valinnan mukaan ja keltaiseksi värjättyjä pajunkissaoksia. Sillä aikaa kun minä avustin äitiä ulkovaatteiden vaihdossa, kakara-aikojeni kaveri järjesteli kukat maljakkoon.
Kaikki alkoi siitä kun jossain otin käteen pöydällä olleen kirjan (Talo maailman reunalla), jonka kannessa punaiseen hameeseen pukeutunut nainen kävelee rannalla. Luin siitä pätkiä satunnaisotannalla ystävän luona, kahvilassa, kirjakaupassa ja kirjastossa. Lopulta käytin siihen kirjalahjakortin ja ostin omaksi. Se sopii välipalalukemiseksi ja on yhä edelleen yöpöydälläni keskeneräisenä.
Sitä kautta huomasin sosiaalisen median tilit ja aloin seurata Instagramissa hänen tarinointiaan, josta sain tietää, että tulossa on dekkari. Hildur, Rosa ja Björk sekä Jakob muodostavat trilogian, jossa toisessa linjassa ovat Hildurin kadonneet pikkusiskot ja toisessa muut mysteerit. Toivon mukaan trilogia saa jatkoa.
Ja kaikkeen liittyy Forssan seutu, josta Satu on kotoisin ja jossa minä olen pyörinyt kakarasta alkaen.
Viikon teemana on olleet entisen elämän työtoverit. Niin tälläkin kertaa. Sadun dekkariystävänä on toimittaja-kirjailija Marja Aarnipuro, jonka kanssa olemme olleet samassa sanomalehtitalossa töissä. Ostin viimeisim,än dekkarin ja pyysin Marjalta nimmarin siihen. Joululomaksi on ainakin kaksi dekkaria lukujonossa.
Perinteinen kesälomaretki lomakaupunkini Taika-museokeskukseen ja hyvinkääläisten taiteilijoiden sielunelämään. Entisen taidemuseon tiloissa sijaitsee nykyään sekä kaupunginmuseo että taidemuseo, jotka ylläpitävät kaupungin kulttuurihistoriaa.
Tällä kertaa näyttelyssä oli taiteilijatalo Solbon asukkaiden tuotokset. Seuraavat teokset ilahduttivat tällä kertaa eniten.
Aamupäivällä alakerran naapuri toi rasiallisen mustikoita. Illalla kakara-aikojen kaverini toi laatikollisen kantarelleja, viinirypäleitä ja oksallisen tyrniä. Tyrnit napsin mustikkakuppeihin ja ne syötiin heti. Sienet putsattiin porukalla pakasterasioihin ja yksi rasiallisen syötiin sunnuntaina aterian lisukkeena.
Tänään kävi kylässä lapsuuden ystäväni tyttärensä ja tyttären tyttärensä kanssa. 2 vuotias päivänsäde oli oikea ilopilleri alun ujostelun jälkeen.
Aurinko maalasi varjopitsit seinään. Sopii prinsessa teemaan.
Aprillipäivänä töissä ennustettiin tulevaisuutta. Mielenkiinnolla odotan elämäni toisen idolini kohtaamista (ensimmäinen oli Kasper-nukke). Jos Tove hoitaa seinät ja katon, niin minä virkkaan majaan lämpöeristeen.
Kiitos puppulausegeneraattorille.
Edellisen viikon sade ja tuuli karkoittivat meidät puistosta, mutta tänään käytimme yhteismuistiamme ja saimme haltuumme melkein koko sarjan. Aamun kylmyys ja tuulisuus vaihtui tyyneksi illaksi.
Minä jo pelkäsin, että olen ollut kovin tuhma kun joka toisesta paketista putkahti suklaata eri muodoissa: levyjä, keksejä, konvehteja. Mutta onneksi tuli muutakin.
Kiitos ystävät ja työtoverit!
