Testihelmet

Sain elokuussa Idän Helmestä mukaani hopean värisisiä siemenhelmiä testattavaksi. Olen jo pitkään ajatellut tehdä simppelin kristalliperhosella varustetun kaulakorun, joten testihelmet pääsivät siihen. Kannoin kaulakorua kolme viikkoa yötä päivää kaulassani. Suihkuun mennessäni otin sen pois, mutta esimerkiksi aamupesun aikana se oli kaulassa ja todennäköisesti kastui jonkun verran. Korun kuvasin vasta parin viikon käytön jälkeen eikä pinta mennyt miksikään. Muidenkin koekäyttäjien palaute "duracoat galvanized" metallin värisisitä siemenhelmistä on ollut hyvää. Itse olisin valmis käyttämään näitä helmiä vaikka 10 gramman annos tulisi maksamaan 3,20€. Hyville välihelmille on aina käyttöä.

Kvartsia

Juttelin harjoituskaverin kanssa kivihelmistä ja raakakimpaleista monta vuotta sitten. Niitä ei kuulemma ole ollut missään. Lupasin pitää silmäni auki, jos jossain olisi niitä tarjolla joskus. Melkoisen kauan ehti aikaa vierähtää ennen kuin alkoi tapahtua. Pari kertaa viimeisen vuoden aikana olen myöhästynyt, sillä kaikki klöntit ja lohkareet myytiin tosi vikkelästi loppuun. Nyt kesällä onnisti kolmella rintamalla: pari helmikauppiasta oli tilannut lisää kysyttyjä helmiä, toisella helmeilijällä oli lohkareita kaupan ja sitten myös hämyhaukku (viite: 101 dalmatialaista) tuotti tulosta. Yllä ruusukvartsia ja alla vuorikristallia, molemmat riipukset ovat löytäneet kodin. Loput lohkareet ovat mietintämyssyn alla.

Arpajaispalkintoja

Onneksi olen potenut pujotteluvimmaa jo pidemmän aikaa, joten sain kerätyksi arpajaispalkintoja varastoistani, mutta sopivasti aikatauluun sopimeem helmeilyillan tuloksena vielä muutaman kaulakorun lisää.

Karkuun juosseet helmet

Osa näistä helmistä on kerätty lattialta. Ne ovat jotakin työtä tehdessä vierineet karkuun ja kerätty sekalaisten helmien pussiin, joka aika ajoin lajitellaan sekalaisten helmien rasiaan värin ja koon mukaan. Säröakaatit ja fasettirondellit purin vanhasta korusta, jota en enää aikoihin ollut pitänyt kaulassani. Nauhavarastoa penkoessani löysin naftin pätkän vahattua puuvillanarua, johon pujottelin rengashelmet ja puristin päätykappaleet.

Raksuja

Sain työkaverilta ihanan siemenkeksiohjeen (mistä lie on sen löytänytkin), jota sovelsin heti sekä suolattomana että sokerittomana versiona. Kokkailen niitä suurin piirtein kuukauden välein, koska näihin jää yhtä varmasti koukkuun kuin sipseihin ja kekseihinkin eikä liikasyönti tässäkään tapauksessa ole hyväksi. Vastaanotto on ollut kaksijakoista. Toiset tykkää ihan hirmuisesti ja toiset nyrpistävät nenänsä kippuraan kun kuulevat millä aineilla suola ja sokeri on korvattu. Kummassakin tapauksessa sekä innokit että inhokit ovat olleet varsin yllättäviä henkilöitä. Mielenkiintoinen tapa oppia tuntemaan uusia yllättäviä piirteitä lähipiirinsä ihmisistä. Taidan jatkaa mielenkiintoisia pistokokeita talven aikana. Aina ei varmaan kannata kertoa etukäteen, mitä mihinkin tuotteeseen on tuupannut.

 

Suolan olen korvannut valkosipulilla, lipstikalla ja muilla voimakkaan makuisille yrteillä. Sokerin sijasta olen käyttänyt vaahterasiirappia, marjoja, marjajauheita tai sokeritonta marjakeittoa. Suolaisissa raksuissa on enemmän siemeniä kun taas makeisiin kekseihin olen laittanut enemmän mantelia, pullamausteita, oikeista hedelmistä puristettuja mehuja (ei siis sokerisia hedelmämehuja). Manteli saa kirpeän lisämaun sitruunasta, joka ei maistu ollenkaan liian kitkerältä kun mukana on vaahterasiirappia. Yhdestä taikinasta tulee vajaa pellillinen raksuja.

Ohje raksuihin:

• 3 suurta munaa
• 10 rkl seesamin siemeniä
• 10 rkl auringonkukan siemeniä
• 3 rkl pellavan siemeniä
• 6 rkl kaurahiutaleita
• 2 tl merisuolaa
• 4 rkl jauhettua mantelia
• painele leivinpaperin päälle pellille ohueksi levyksi
• paista 150 asteessa 20-30 minuuttia (paistoin enemmän kun tykkään rapsakammasta)
• viipalaoi taikina- tai pitsapyörällä taikina sopiviksi ruuduiksi
• jäähdytä

Mantelipähkinä keksit (useamman ohjeen sovellus):

• (2 munaa)
• 2 dl mantelijauhoa
• 2 dl seesamin siemeniä
• 2 dl pähkinärouhetta
• 2 rkl kaurajauhoa
• vaniljaa (tai vaniljasokeria) maun mukaan
• sitruunan tai appelsiinin mehu
• 3-5 rkl vaahterasiirappia (tai hunajaa) maun mukaan
• painele leivinpaperin päälle pellille ohueksi levyksi
• paista 150 asteessa 20-30 minuuttia (paistoin enemmän kun tykkään rapsakammasta)
• viipalaoi taikina- tai pitsapyörällä taikina sopiviksi ruuduiksi
• jäähdytä

Huom. Mantelikekseissa voi jättää munan pois, koska vaahterasiirappi ja hunaja toimivat tahmatassuina taikinan muille osille. Kuivatin keksit uunin jälkilämmössä ja hyvin pysyivät koossa vaikka pehmeitä olivatkin.

Huomaan olevani ruoanlaitossa samanlainen soveltaja kuin koruohjeiden kanssa. Ihan kiva idea, mutta jos sitä vielä muuttaisi noin, niin tuliskohan siitä vielä parempi tai ainakin miun maun mukainen ;)

Möllötystä

Vähän olen virkkuukoukkua ja kynää heilutellut sekä pakannut tarjottimelta (laidallinen puulaatikko) laatikkoon helmiä, jotka ovat siinä maanneet pari viikkoa. Olen viikonlopun nauttinut auringosta kävelemällä vähän sinne sun tänne ja istumalla lämpimällä parvekkeella kirjan ja kahvi/tee mukin kera. Söin yhden makean tomaatin. Monta vihreää tomaattia vielä kasvamassa. Kehitys on vain niin hidasta kun lämpötilat nousevat vähän kahdenkymmenen ylitse aurinkoisina päivinä. Tänään sentään sain vietyä roskat ulos ja osoittelin imurille pölypalleroita. Ehtii kait sitä järjestelyvimmaa etsiskellä pimeinäkin päivinä, jos jaksaa tai ehtii.


Viime viikon ainoa pujottelun tulos on kuvattu ohimennen ennen kuoreen sujauttamista. Toivottavasti on tarpeeksi vaalean vihreää. Muut syntymäpäivälahjat ovat tutkinnan alla. Ideat vähän hakusessa. Yksi punainen ajatus olisi, mutta ohut puuvillanyöri on hukassa tai sitten olen sen jo kokonaan käyttänyt.

Haukottelu tarttuu

Kitarisojen tuuletuskuvien katselu on erinomaista unenkutsuharjoitusta myöhään illalla. ZZZ, mistäs löytyis oikein tylsä kirja, jonka kirjaimet karkaisivat valkoisilta sivuilta unimaahan...

Sisäinen karhuni on herännyt ...

ja valmistautuu talviuneen pimeäksi vuodenajaksi ...

Sen teki Karibianmereltä lähtenyt hirnumyrsky, joka synkensi kotoisen taivaan tummaan pilvivaippaan viikon alussa. Vireystilani putosi kuin kivi syvään kaivoon. Pimeys aiheuttaa napostelun tarvetta ja kilon porkkanapussi katoaa koti-iltoina majavamaiseen nakerteluun.

Matalapaine saa kaikki ammoin vahingoittuneet nivelet ja luut natisemaan kirkuen liitoksissaan. Se, jos mikä, edesauttaa refleksiä ryömiä peiton alle nukkumaan koko talveksi. Sitä ennen koinsyömä luusto lääkitään konimuskaakkimuslinimentillä ja lämpimällä villahuovalla.

Matalapaine kumoaa tehokkaasti myös täysikuun unettomuuteen liittyvät vaikutukset, jotka yleensä vaikuttavat korvieni väliin asennettuun tutkaan kuun pienentyessä. Kuuhulluus on myöhempien ikävuosien krooninen vaiva, jota en nuorempana tiennyt omaavani. Silloin aivot sammuivat korvan koskettaessa tyynyä ja käynnistyivät aamulla herätyskellon ulvoessa. Siihen väliin mahtui vain unta ilman taukoja.

Tiistaina nukuin töissä silmät auki enkä ollut kovinkaan sosiaalinen olio. Kroppaani oli asennettu kolme vasenta kättä ja pääkoppani oli epäkunnossa aivojen valuttua johonkin sadevesikaivoon. Siksi varmaan menin eilen nukkumaan pienen taistelun jälkeen jo ennen iltauutisia ja nukuin kellon ympäri. Olo on vähän pirteämpi, vaikka aamulla kuunnellessani kattopeltien kolinaa ja sateen ryminää teki mieleni vetää peitto uudelleen korviin ja ryömiä patjan sisuksiin. Onneksi aurinko on tänään käynnyt vilkaisemassa ja pilvet ovat hieman vaaleampia kuin eilen. Paista aurinko, paista!

Lentoharjoitus

Sattuipa kerran eräänä kuumana kesäpäivänä kun vilvoittelin istumalla merenrannalla, että lokinpojat olivat harjoituslennolla kelluen taivaalla ilmavirtojen laineilla. Niitä kameran kanssa seuraillessani, aurinko sattui paistamaan jännässä kulmassa saaden linnut siivet ja pyrstön hehkumaan.

Elävä ilmapuntari

Etana, etana näytä sarves. Onko huomenna poutaa? Taisi meteorologi luvata sadetkuuroja. Vahingoittuneet nivelet ovat samaa mieltä säätieteilijöiden kanssa. Urputtavat siihen malliin, että taitaa sataa etanoita.

Tämä veijari kiemurteli kamerani edessä viime viikolla. Se yritti turhaan väistää liian lähelle tunkevaa tötteröä. Limainen vana teki kuvauskohdallla pienen mutkan. En tiedä, minne se oli matkalla, sillä joka puolella oli asfalttia ja tiiliseiniä. Oli niin tiukasti maassa kiinni, etten saanut autettua kauhusta kankeaa nilviäistä lähimpään multakasaan enkä myöskään uskaltanut kovasti nykiä, ettei kuori irtoa pötkön päältä.

Koru kuin karkki

Joskus kuvatessa tuuri korvaa taidon ja sattuma astuu remmiin. Niin kävi myös tämän rannekorun kanssa. Lamppuhelmet on pujoteltu joustolankaan. Aurinko sattui juuri pilkahtamaan taivaalta sopivasti pähkäiltyäni, miten saisin eloa näihin helmiin. Näyttää ihan namilta, mutta on varsin petollista purtavaa.

Pujottelua violettiin

Pyydettiin violetin värisiä koruja. Sen värisiä helmiä olen penkonut varastostani ja tuupannut sekä vaijeriin että kumilankaan. Sen jälkeen olen ladannut korujen kuvat kuvailuineen verkkoalbumiin katseltavaksi. Osa on vissiinkin ollut toiveiden mukaisia, mutta yllätyksekseni albumista on valkattu muunkin värisiä koruja. Hmmm ...?

Punaisten nenien ilta

Perjantai-iltana nauroin muiden lastenmielisten kanssa Savoyteatterissa pellehuumorille, joka lähes äänettömästi tölvi ihmisluonnon omituisuuksille yksinkertaisin keinoin: punainen nenä, maalatut kasvot, liioitellun asustein ja elein. Nauroin välillä niin, että vesi silmistä virtasi. Jos käyttäisin lahonsuoja-aineita, olisi omatkin kasvot pellemäisesti maalautuneet. 

Iltaa edelsi ateria Ravintola Katsomossa. Ruusuja keittiöön, sillä ateriani oli upea ja hyvän makuinen. Söin kaiken, mitä tarjottiin, vaikka vatsalaukkua jouduin venyttämään. Ylijäänneen pestokastikkeen lusikoin vielä viimeiseksi (olisin nuollut kupin, jos olisin kehdannut).

 Alkupalasalaatti

 Vihanneksia, lohta ja katkarapuja vartaissa sekä nami pestokastike.

Kirpeän raikas hedelmäsalaatti: ainakin kahta eri melonia, mansikoita, viinirypäleitä, sitruunamelissaa ja punaviinimarjoja. 

Prinsessakorut

Tein työtoverilleni syntymäpäivälahjaksi kaulakorun. Hänen tyttärensä ihmetteli, miksen tee hänellekin koruja. Äidin kanssa käyty värikeskustelu tuotti nämä korut. Sain perjantaina tietää, että vaaleanpunainen unelma on mieluinen. Vaijeriin on pujotettu kivihelmiä (nimi hukassa), kristallirondelleja ja lasihelmiä.

Askartelua kattilahallissa

Kuvassa Kalasataman metroaseman paperikukkaset.

Suvilahden voimalaitoksen sisällä kokoontui taas Intohimoiset askartelijat uusiin tekniikoihin tutustuen. Minäkin siellä päivystin Idän helmen osastolla ja hiljaisina aikoina pohdin parin viehkeän värisen helmen sijoittamista koruihin. Vaikka paljon olen oppinut helmien tekemisestä, niin silti tuntui siltä, että kysyttiin aina sellaista, johon en tiennyt vastausta, puhumattakaan hinnoista, joista näin unia pari yötä jälkeenpäin. Aamupäivä oli turkasen kuuma kun aurinko paahtoi hallin ikkunoista sisään. Aina välillä taivas onneksi meni pilveen ja ovilta kävi vilpoinen tuulahdus. Eipä kunnanisät tienneet, että sadan vuoden päästä tilossa tehdään ihan joitain muuta kuin sähköä helsinkiläisille ja että lämpimien seinien sisällä kaivattaisiin raitista ilmaa ja viilennystä. Talvella en tiloissa ole koskaan käynnytkään, joten onko silloin paksujen seinien sisällä viileämpää? 

Taivaan tulet

Viime lauantaina seurasin mielenkiinnolla metron ikkunasta iltataivaan värisävyjä samalla kun pohdin, ehdinkö saada siitä kuvaa. Metron ikkuna oli niin likainen, ettei sen läpi kannattanut ottaa kuvaa. Vähän ennen pimeyttä, sain napattua taivaan tulet talteen. Olipa erikoisen punaisen oranssi väri. Pihalla oli jo pimeää. Reissusta rähjääntyneenä ja sangen nälkäisenä en jäänyt heti pihalle päivän harjoituksia tekemään vaan kävin kotona ensin suihkussa ja syömässä.