Hellepäivä Helsingissä

Toteemipaalu Villingissä.

Joutsenperhe, vanhemmat sihisivät varoittavasti kun kävelimme ohiste. Kuuntelivat kuitenkin kun kehuin kauniita lapsia ja vakuutin, ettei meistä ole heille vaaraa.

Eilen nautin tuhdin määrän aurinkoa, ulkoilua, retkimuonaa ja happea. Illalla suihkun ja rasvauksen jälkeen olo oli kuin mummon muusilla ja simahdin heti yhdeksän jälkeen herätäkseni puolilta öin nauttimaan kesäyön leppeästä säästä kahvin ja 600 kuvan parissa. Silti nukuin kuin tukki vielä kuusi tuntia muutaman tunnin urakan jälkeen.

Chilipalo

Ruokalistalla oli eräänä päivänä sinihomejuustopihviä. Uh! Pelkkä päivän energiapakkauksen nimikin sai minut yökkäilemään enkä ollut ainoa, sillä muidenkin naamataulut näyttivät vihreiltä. Päivän vaihtoehdoksi valitsimme jotakin muuta ja kävelimme lähimpään aasialaisen. Thairuoka muistutti ja maistui lähes kiinalaiselta: kanaa, possua, nautaa ja vihanneksia. Nami nami! Itse taiteilin ruokaa puikkojen kanssa ääniaukkoon ja miten siinä johonkin kysymykseen vastatessani satuinkaan vetämään ilmaa henkeeni ja palan chiliä. Chili kimposi pian takaisin, mutta ilmatorveni oli tulessa ja palava rengas vajosi kohti keuhkoja, mutta pysähtyi sitten puoleen väliin. Seuraavana aamuna kurkussani oli kaikki nuhan oireet ilman varsinaista pöpöä. Kurkku oli kipeä ja aivastelin sekä yskin limapalloja. Snif …. trööööööööt! Mikään ei tuntunut auttavan. Lopulta älysin ostaa purkillisen suklaasoijajäätelöä. Kylmä ja makea toimivat vasta-aineina polttavalle chilille.


Nämä korvakorut ovat kulkeneet repussani koko heinäkuun odottamassa uutta omistajaa. Viime lauantaina ne viimein siirtyivät varaosiksi hankkimani kuitulasihelmirannekkeen kera uudelle omistajalle, jonka lempiväriä ette varmaan arvaa. Vaaleanpunainen ja sinihomejuusto ovat mieltymysmaailmassani lähes samaa luokkaa. Kaunis ruusukvartsi antaa värille kenties hieman lisäpisteitä, mutta muuten tämän sävyn helmet katoavat varastoistani sangen nopeasti ja niitä hankitaan vain tarkoin mietittyihin kohteisiin ja rajallisia määriä.

Sisarkorut

Sisarkorut ovat surukoruja. Molemmilla koruilla oli oma tahtonsa eikä kummastakaan tullut sellaista kuin alunperin ajattelin. Yhteistä niille on tumma savukvartsi ja muistojen kimallus. Alinna on viime syksyn koru ja ylempänä tänä iltana väsäämäni vihreään vivahtava. Molempiin on vuodatettu kaipauksen kyyneleet ja monet muistot.

Maikki in memorian

Surujen päivä tänään.

Maikki in memorian 12.9.1926 - 12.7.2008

YLEn Kiina aiheinen ohjelmistokesä

Kuva kevään 2006 Kiinan reissulta. Vapun päivänä oli hieman tunkua Kiellettyyn kaupunkiin. Alue on niin valtava että iso määrä ihmisiä katosi sinne. Ruuhkaa ja jonoa aiheuttivat vain kapeat aukot sisään ja ulos. Otsikko linkitetty Ylen Kiina kesään.

Hajuhaittoja ja vatsanväänteitä

Työyhteisöni muut jäsenet, joita on täysi tusina, ovat onnesta soikeina kun kuulun epäonnisena 13. jäsenenä tiimiimme. Miksi? Koska viime aikoina asiakkaani ovat ottaneeet tavaksi kiittää minua suklaalla, jota itse en voi syödä enkä mitään muutakaan, mikä on lehmän maidosta tehty. Tänä kesänä olen törmännyt uuteen villitykseen. Jäätelölahjakortteihin, joita voi lunastaa kaikista R-kioskeista kautta maan. Ikävä kyllä, valikoima ei kata maidottomia tuotteita. Kaiken sellaisen nauttivat työtoverini iloisella mielellä. Jaettu ilo ja jaetut kilot.

Kyse ei ole maitoallergiasta vaan laktoosi-intoleranssista, joka aiheuttaa hajuhaittoja ja vatsanväänteitä. Se, että tuote ei sisällä maitosokeria (laktoosia) tai heraa, ei takaa etten saisi oireita. Valio mainostaa laktoosittomia maitotuotteita, joita en voi käyttää. Ingmannin prosessi lienee hieman erilainen koska voin, JiBBii, juoda desin päivässä laktoositonta maitoa. Jos ylitän annoksen tai päivällä nauttimani ateria on ollut vähälaktoosinen, vatsaa vääntää, se päästää matalan oktaavin plörähdyksiä, jotka tuoksuvat vähemmän mukavalle. Tässä kohtaa jaettu ilo ei ilahduta maisemakonttorissa työtä tekevää työyhteisöäni.

Eihän kukaan ulkomaille matkustava turistikaan ehdoin tahdoin hanki bakteerikannan muutoksen aiheuttamaa vatsatautia hörppäämällä vesijohtovettä, jos sitä on kehoitettu välttämään. Minä ottaisin mieluummin vaikka konjakkipullon tai elokuvalipun. Huokaus!

Tähän asti olen nöyrästi kiittänyt ja vienyt lahjani yhteiselle pöydälle tarjottavaksi. Pitäiskö kajauttaa seuraavan kerran vähäen heleämmin: "Suklaata tarjolla, Aslak tarjoaa!"