Parvekepuutarha

Ystäväni ja pääpuutarhurini kävi kylässä. Hän käy vuosittain antamassa käytännön syntymäpäivälahjani. Hän esikasvattaa parvekkeelleni taimet ja istuttaa ne purkkeihin. Monena kesänä olen saanut nauttia runsaan ja makean tomaattisadon kasvihuoneestani. Tänä vuonna olen ollut erittäin saamaton parvekkeeni suhteen (lorvirus). Kalusteet olivat talviteloillaan pressuun käärittynä, purkit tyhjiä tai viime kesän kukkaset nököttivät kuivahtaneina niissä. Tyhjensin mystisen kesäkukkien siemenpussin pariin muovipurkkiin viime syksynä, joten akileijan hennot taimet lötköttivät parissa purkissa tuomassa hieman vihreää sävyä. Joka kerran parvekkeella käydessäni mietin, että lähipuutarhurilla pitäisi käydä. Käymättä jäi, mutta pääpuutarhurini laittoin parvekkeeni kesäkuntoon yhdessä hujauksessa. Kuusi siirrettiin seinän viereltä nurkkaan. Laventeli, kesäkurpitsa, tomaatti kukkivat omissa purkeissaan ja jokaisessa iloista loistetta tuo sametti- ja timanttikukat. Täytyykin olla tarkkana tuon tomaatin kanssa, ettei myöhästy mehiläisen töistä. Sarvet oikeaan asentoon viritettynä puen kuvainnollisesti musta-keltaraidallisen puvun ylleni ja surisen pumpulipuikon kanssa pölyttämässä tomaatin pienet hennon keltaiset kukat, jotta saan makoisia herkkuja palkakseni. Kiitos Pääpuutarhurille!
Tämä sudenkorento ilahduttaa minua verhoissani. Joskus auringon säteet tekevät kimallusta särmikkäisiin helmiin. Näitä olen tehnyt paljon pikku lahjoiksi ja arpajaispalkinnoiksi. Tämä roikkuu hakaneulalla, mutta pääasiassa olen kiinnittänyt niitä rintakoruiksi ja hiuspinneihin.

Mykistynyt huuto

Televisiosta meni ääni tiistaina kesken uutisten katselun. Tai syyllinen ei ollut televisio vaan se pieni toosa, joka piti hankkia viime syksynä, jos halusi jatkaa töllöttimen seuraamista viime syyskuussa. Mitään muuta siitä ei ole seurannut kuin harmia, mokomakin digiboxi.

Koko viikko on mennyt siihen, että olen yrittänyt saada erilaisilla neuvoilla toosaan ääntä. Ei pihaustakaan. Ulkomaisissa ohjelmissa on sentään teksti, mutta kotimaisten ohjelmien suhteen olen hieman hakoteillä kun huuliltalukeminen on jokseenkin alkutekijöissään. Onneksi on radio ja internet. Helmityöt ei etene kun aika menee tekstien tiirailuun sen sijaan, että sujuvasti kuuntelisi. Ei muuta kuin toosa kainaloon ja huoltoon. Onneksi kesällä ei juuri tule mitään katsottavaakaan. Viikko on osoittanut, että ilman televisiotakin tulee hyvin toimeen.

Sitä tässä on jo vuosi harjoiteltu, sillä suurin osa mukavista ohjelmista tulee joko liian aikaisin tai liian myöhään. Viime syyskuun jälkeen tv, toosa ja videonauhuri eivät ole kommunikoinneet keskenään, joten kaikki kivat ohjelmat jää katsomatta. Olen ohjekirjan väliin tallentanut nipun erilaisia ohjeita, joilla kommunikointi onnistuisi, mutta turhaan. Niin, masiinat ovat eri rotuisia, joten varmaan kielimuuri on sen mukainen.















Näitä pitäisi tehdä lisää. Jostain syystä niille löytyy kysyntää aina vaan. Nämä värit tuntuvat olevan toivotuimmat. Kakkostoiveena on musta-punainen. Muut värit sitten kunkin lempivärin mukaan. Tietysti myönnettävä on, että kaulakoru on kevyt eikä lyhkäsenä tartu minnekään kiinni. Nämä kaksi on tehty viime kesänä kaksospojille rippilahjaksi. Heitin lahjatoiveen ilmaan ja samalla utelin, että teenkö teillekin korun kuten tytöille ja eikös ne vintiöt halunneet korun.
















Leijonanainen täytti 40 vuotta, joten tiikerinsilmäsiruja ja -helmiä pujotettuna kristallihelmien väliin. Lahjansaaja on minulle puolituttu mutkan kautta. Hän on avustanut kummityttöni perhettä pieneksi jäänneillä lastenvaatteilla useamman vuoden. Jos jotain on jäänyt superkuluttajilta ehjäksi, nuoremmat serkut ovat niitä jatkossa käyttäneet. Eläköön kierrätys. Kiitos avusta.

Kiukkuinen ovi

Työhuoneeni ovi loikkasi varoittamatta takaapäin niskaani yrittäen litata minut alleen. Tiukan taiston jälkeen sain tungetuksi sen käytävän seinää vasten ovirengin avulla. Palikka lattian ja oven alalaidan väliin ja tiukka työntö seinää vasten. Siinähän seisoi. Pienen tarkastelun jälkeen kävi ilmi, että ovi seisoi alimman saranatapin varassa ja kaksi ylintä olivat hypänneet pois paikoiltaan. Yksin en sitä jaksanut asentaa paikoilleen, mutta pienen odottelun jälkeen saapui pahaa aavistamattomat miehiset lihakset avuksi. Yhdessä toinen ylös ja toinen alas tähyten sekä ohjaillen ja kannatellen saimme sen takaisin paikoilleen, vaikka ovi laittoikin ärhäkästi vastaan. Ehkä se oli kyllästynyt olemaan työhuoneemme aukon läppänä vuosikaudet samaa hyörinää tiiraten. Ihmisten muuttaminen huoneesta toiseen tuntuu olevan muotia kerroksessamme tänä kesänä. Ehkä meidän ovemme halusi vaihtaa naamoja myös, kun me emme älynneet muuttaa toiseen huoneeseen. Työhuoneen vaihtelu virkistää oveakin.

Säkenöintiä

Tein juhannukseksi kaksi tällaista kaulakorua, joista toisesessa keltainen kimmellys on korvattu hehkuvan punaisella. Molempien kanssa tuli pienoinen ongelma vastaan. Kaikki sopivan kokoiset ja väriset lukot olivat loppuneet. Lukot on sitten kummallinen korunosa ... niitä kun saa aina olla ostamassa lisää. No mittailin omien ulokkeitteni mukaan, että molempien pitäisi sujahtaa kaulaan ilman lukkojakin. Toivottavasti saajien päät ovat suunnilleen samaa kokoa. Molemmat ovat palautusoikeudella, jos ei mahdu nenää taittamatta kaulaan.

Tänään taijitunnilla luulin, että aloitamme suomalais-kiinalaisen tikanheiton kun hiekkaan ilmestyi maalitalu. Puolinukuksissa yritin ymmärtää pelin sääntöjä. Olen aikaisemminkin todennut, että pulmat eivät aukene aivoissani ennenkuin olen harjoitellut päätä seinään hakaten vuoden verran, joilloin ne jostain kumman syystä yks kaks yllättäen aivan jossain muussa tilanteessa oikein ravistettuna loksahtavat kohdalleen. Joidenkin asioiden kohdalla aivopoimuihini heiteyt ajatukset toimivat kuin kukan siemenet, jotka tarvitsevat talvikäsittelyn ennen kuin alkavat kukkia. Kukan siemeniä voi huijata jääkaappikäsittelyllä, mutta aivopatit eivät ala toimia oikopoluilla. On vain jätettävä ajatukset hautumaan ja toivoa parasta.

Sielun peili

Sain kutsun uutteen taidegalleriaan, jonka tiloissa voi nauttia taidetta, terveyttä ja hyvää oloa samassa paketissa. Paikan nimi on Sielun peili. Sain koehoitona ihanan appelsiinintuoksuisen päähieronnan: löytyi piste, joka johti vasemmasta hartiasta ristiselkään ohuen ohut pinkeä rihma (jänne, lihas vai mikä lie). Jalkahieronta: oikeasta jalkapohjasta löytyi piste, jonka kautta pohkeesta löytyi pingotusta, polvi säteili ja pingotettu narunpää päättyi reiden takaosaan. Olo oli varsin rento ja euforinen sen jälkeen. Jos olisin ennakoinnut kaatosateen, olisin mennyt kotiin jatkamaan kellumista kun kaikki kropan viulunkielet oli kadotettu.

Kadunpuolella nautin Tuula Siltasarin joutsentaiteesta. Vahinko, että seinäni ovat jokseenkin täsyisiä. Bibliomaanikkona seiniä kiertävät kirjahyllyt. Sänkyni yläpuolella on muutama taulu ihan oikeasta taiteesta pariin painokuvaan ja matkamuistoon. Tai chia (minun silmin katsottuna) harrastava joutsen maalaus oli niin iso, että ehkä sen olisi voinnut naulata kattoon sänkyni yläpuolelle kiinni.

Lähetin eilen illalla viestin, että olen taas ollut tekemässä reikiä. Kylläpä tuli kysymyksiä kaikilla viestimillä. Kyseessä ei ollut mustan aukon metsästys eikä kolojen ja kuoppien kaivaminen vaan ryhmässä tapahtuva energiahoitomuoto. Osallistuin hoitamiseen ohjauksessa ja olin itse hoidettavana. Tavalliseen tapaani nukahdin taas omalla vuorollani ja matkustin kuumalle heinäarolle.

Sieluni maisema

Testasin sieluni maiseman. Aika hyvä kuvaus pilipalitestistä ja pikkuisen rusinoita pohdittavaksi tulevaisuutta varten.

Minun maisemani on testin mukaan tällainen: Rentoutumisen, rauhan ja hyvyyden tyyssija. Pehmeä, harkitseva ja avulias. Ei pelkää haasteita, eikä pidä itsestään suurta meteliä. Viihtyy omissa oloissaan, mutta ei tunne itseään uhatuksi suuressakaan porukassa. Haluaa olla yhteydessä itseensä ja tunteisiinsa; luonnonläheinen ja raikas.Toisinaan etäinen, vetäytyvä ja liiankin hillitty. Kultaisen keskitien kulkija. Ei useinkaan anna negatiivisille tunteilleen valtaa; saattaa padota asioita sisäänsä. Kiltti ja huomioonottava.

Kuva tänään Töölönlahdelta reilu tunti ennen kuin taivaan hanat aukesivat ja kasteli kaikki puistossa tassujaan heiluttelevat tai muut liikkujat.

Lasten suusta...

Ystäväni lähetti sähköpostilla ilokseni. Ajattelin jakaa nämä vähän laajemmalle piirille. Vatsalihakseni (onko minulla sellaisetkin?) olivat nauramisesta kipeät eilen.

Kymmenen käskyä (childrens edition):
1. Älä varasta köyhiltä, jos he huomaavat. (Frida 6v.)
2. Älä anna vauvoille sipulia. Minä olen kerran kokeillut. (Thea 7v.)
3. Lyö toista vain jos on ihan pakko. (Henriette 7v.)
4. Älä puhu pahaa kenenkään selän vieressä. (Oscar 7v.)
5. Ole niin kiltti kuin pystyt, mutta muuten voit tehdä mitä haluat. (Glenn 6v.)
6. Kuuntele aina äitiä, ja sitä mitä äänensävyä hän käyttää. (Thomas 7v.)
7. Varjele itseäsi. (Kristin 8v.)
8. Jos joku lyö sinua, niin ole kuin et kuulisikaan. (Sebastian 6v.)
9. Rakasta Jumalaa tosi paljon, vaikka se on vaikeaa eikä häntä näy vaikka huutaisi "Tule esiin! " (Robin 6v.)
10. Älä himoitse aviopuolisosi asioita. Ja Äitienpäivänä pitää laulaa, muuten alkaa jumalaton meteli. (Tom 9v.)

Samoilla linjoilla jos jatkettaisiin niin:
* Nenä on oikeastaan lihas, jolla hengitetään. Mutta sitä voi myös käyttää rään kuljettamiseen. EMIL 6 V.
* Jos on metsässä ja aivot putoavat ulos, ei löydä enää kotiin koska ei voi ajatella selvästi. MÅRTEN4 V.
* Jos Jumala olisi pitänyt sen lupauksensa että kaikki lapset saavat tulla hänen luokseen, niin ei tarvittaisi päiväkoteja. NINA 9 V.
* Jos ei olisi luita, olisimme matelijoita. Ja silloin kenkäkaupoissa ei myytäisi paljon mitään. MIKAEL 6
* Aivot ovat sitä varten, että hiukset pysyisivät kiinni. NINA 5 V.
* Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka on takana. TERESA 6v
* Jos ei ole hermoja, niin tekee paremmin työtä ja ehtii tehdä enemmän asioita. HARALD 7 V.
* Minun äiti on ainakin hirveän kaunis, koska sillä on niin pitkät tissit. MIA 4 V.
* Psykologi on hullu mies, joka lyö tätejä. EMILIE 6 V.
* Isoisä oli kullankaivajana Alaskassa. Mutta hän joi kaiken. Sitten hän huuhtoi sen kurkustaan viinillä. THOMAS 5 V.
* Pappina oleminen on tylsää. Hänen täytyy kaivaa ihmisiä maahan tai paistaa niitä uunissa. JOHANNA 6 V.
* Ihmisen ja eläinten ero on siinä, että kun siat ovat lihoneet tarpeeksi, ne syödään. ARVID 6 V.
* Ne lehmät, jotka juoksevat eniten ja ravistelee utareitaan, tekevät jogurttia. ALLAN 5 V.
* Eläimen ruumis on yleensä pään takana ja tassut roikkuvat alapuolella. KETJA 6 V.
* Koiran äidin nimi on koira ja koiran isän nimi on koira ja lasten nimi on koiranpentu ja koiran nimi on koira. LAN 5 V.
* Äidin nimi on kana ja isän nimi on uros, lapset ovat kilejä ja lapsenlapset ovat munia. STEFAN 6 V.
* Jotkut lehmät ovat mustia. Ne ovat maahanmuuttajia . KARIN 5 V.
* Ei lapset tee hölmöjä asioita. Niillä on omat syynsä. ANNA 7 V.
* Lapsena oleminen on ihan hauskaa, kun on jo neljä vuotta siihen tottunut. SOHVI 4 V.
* Mummi elää yliaikaa. Mutta hän ei saa siitä lisämaksua. NINA 7 V.
* Isänäideillä ja äidinäideillä on valtavan isot rintaliivit. Ne ovat niin isot, että toiseen kuppiin mahtuu minun takapuoleni kokonaan ja molemmat polvet. Toisessa on tilaa minun veljelle. KATJA 7 V.
* Isoäiti on sellainen täti, joka lapsena oli äiti. CAROLINE 6 V.
* Isoisä makaa hautakiven alla. Taputamme häntä kivelle ja kerran kaivoimme maahan sipuleita, että hänellä olisi jotain purtavaa. SIRI 5 V.
* Anoppi on isoäiti, joka ei ole kyseisen henkilön äiti. HANNELE 6 V.
* Anoppi on rangaistus, jonka joutuu kärsimään, kun menee naimisiin tuntemattoman kanssa. PÅL 7 V.

Tuli mieleeni, että mahtaisivatko olla otteita Mark Levengoodin kirjasta Vanhat tädit eivät muni tai Ystävä sä lapsien anna villoja. Ensimmäisessä oli ainakin saman tapaisia totuuksia lasten suusta.

Sähköä ilmassa

Istuin parvekkeella ihailemassa saderintaman lähestymistä mereltä päin ja idän suunnalla salamoinnin aiheuttamaa valonäytöstä. Ensimmäinen ukkosenilma tänä kesänä. Lisää kahvia mukiin ja tilannetta seuraamaan. Nyt sitten sataa rankasti. Miten voi vesi tuoksua niin ihanalta pitkän kuivuuden jälkeen? Jyrinöitä ja kolinoita ei ole vielä kuulunut, mutta ehkä tilanne korjaantuu viimeistään siihen mennssä kun yritän saada unen hännänpäästä kiinni ; )

Lisää riipuksia ja säihkyvä kaulakoru

Tämä riipus menee eräälle mustan ystävälle. Kaikkiin paketteihin kuuluu automaattisesti liukusolmunauha, mutta sehän ei tarkoita, että sitä on käytettävä. Omistajahan sen päättää, mihin riipuksen laittaa roikkumaan.

Alla ensimmäisessä kuvassa on ne viisi riipusta, jotka tein äidilleni. Tuolimatto on oikeasti keltainen. Kuvassa se on lähes valkoinen.

Toissessa kuvassa olen koristellut joulukuuseni ; ) Tarvitsin elämääni vähän ylimääräistä aurinkoista säihkettä. Yllättäen näitä keltaisia ei tarvinnut metsästää pitkin lattiaa.Vaikein kuvattava kun lähes kaikkien taustojen kanssa koru katosi muiden värien joukkoon kunnes lipsahti sormistani kuusen oksalle. Sehän näytti hyvälle ja siinä se sitten ikuistettiin. Edessä kristallihelmiä ja sivusta taakse keltaisen kukertavia siemenhelmiä.

Viimeisenä rondelliriipukset. Niitä kuuluisia viimeisiä helmiä, jotka eivät oikein sopineet yksinään minnekään kunnes löysin viime viikolla pussillisen Idän helmen kaupasta täältä Helsingistä. Menin hakemaan ihan jotain muuta ja kukkaro keveni muutamalla muulla herätteellä. Itselläni oli eri väristä sinisiä, yksi pullea vaalean vihreä ja oudon värinen särmikäs helmi. Pussista löytyi kaikille väreille täydennystä eikä riipuksistakaan tullut hullumpia.

Riippuvaiset

Mörököllin tekele viime kesältä.

Ipanan tekele viime kesältä.

Testasin näiden helmien suosiota riipuksessani. Siitä tykättiin, joten tein korvikset. Tarvitsee vissiin käydä Askarellissa katsomassa, jos löytyisi lisää näitä helmiä.

Siniset enkelit menivät joululahjaksi.

Hedelmäsalaattia

Kukaan ei ole sanonut, ettei aamu-unisen pitäisi käytää terävää veistä heti ylösnousemuksen jälkeen. Silmät ristissä pilkoin persimon hedelmää suupalan kokoiseksi aamiaiseksi. Jostain kumman syystä olin nälkäinen heti aamulla. Outo juttu. Puoliksi ja puolikkaat puoliksi, se vielä onnistui, mutta pienempien palojen tekeminen olikin vaikeampaa. Jossain kohtaa veitsi harppasi pidemmän liikkeen ja leikkasi kauniin viillon sormeeni. Ehkä persimonin kanssa olisi pitänyt nauttia muutama kanasiivu, ettei omaa sormea tarvitsisi käyttää täydennykseen.

Aamu-unisilla aivoilla sormi löysi tiensä suuhun ennen kuin ehdin ajatella muuta. Pesin käteni ja putsasin haavan sekä pengoin viime vuotisesta Kiinan retken ensiapupakkauksesta laastarin haavan päälle. Siinä touhutessani ihmettelin miksei edes puhdistusaine kirvele haavassa. Polvi oireili koko ajan vaikka sekin on ollut suhteellisen mukavalla tuulella tässä jonkin aikaa. Ensimmäinen kipu oli viiltävä, sitten kirvelyä ja lopuksi tasaista jomotusta. Ohjaako aivoni kaiken kivun sinne, missä aina muutenkin sattuu? Jos polvi on alati kipeä, niin pienet ylimääräiset tussahdukset eivät enää aiheuta suurempia seinille hyppelyitä. Illan taiji-tunnilla sormenpää kihelmöi sydämen lyönnin tahtiin. Ehkä en kuitenkaan tietoisesti testaa kiputuntemuksiani hakkaamalla päätäni seinään ja testaamalla tuleeko patti otsaan vai kipinöikö polvinivel. Kiva kuva muistuttaa Giuseppe Arcimboldon vinkeitä maalauksia.

Repun somisteet

Tämä soma kiinalainen panda tuli taloon viime syksynä vielä somemmassa rasiassa. Kamala emäntä ihastui laatikkoon ja löysi sille käyttötarkoituksen ennen kuin tutustui laatikon asukkiin. Aluksi panda roikkui verhossa, mutta tuppasi kääntämään minulle aina selkänsä ja tuijottamaan suomalaista kerrostalon pihaelämää. Vaihdoin sille järeän nahkanauhaan ja käytin sitä kaulakoruna kunnes tarvitsin nauhaa jouluna johonkin toiseen projektiin. Nalle muutti istumaan CD-tornin päälle ja tuijotteli milloin mihinkin suuntaan musiikkimieltymysteni mukaan. Ystäväni ilmoitti viime lauantaina, että nalle kaipaa uusia ympyröitä, joten ruttasin sen ketjulla reppuni sankaan kiinni. Syksyllä se muuttuu jälleen vähemmän reissaavaksi, koska heijastava koiramaskotti pääsee omalle paikalleen sekä nallen että minun turvallisuutta ajatellen.

Pikku reppuni vetoketjun vetovehje hajosi. Aikansa siinä killui pikkuketjun varassa sydän, jonka sielu ei kuitenkaan kestänyt reippaassa menossa mukana vaan hajosi matkan varrella. Amulettien ensimmäinen koeversio aurinkoisen keltaisilla helmillä pääsi vetovehkeen sijaiseksi. Siinähän roikkuu kunnes putoaa tai hajoaa.

Lorviruksen voittaminen asteittain

Yolanda Naven kirjassa 64 tapaa alistaa alakulo, josta yo. kuva on skannattu, neuvotaan asettamaan matalat tavoitteet. Viime sunnuntaiaamuna sangen varhain sain yhden lautasen sijasta tiskattua koko vuoren likaisia astioita. Jippii! Tällä viikolla olen viikkaillut ohimennen kuivia pyykkejä kaappiin sekä järjestellyt tavaroita paikoilleen pikkuhiljaa. Kaaos siis vähenee pienin askelin. Toivottavasti naapurini sallivat yösiivouksen, sillä ennen yleistä hiljaisuutta sitä ei korkean lämpötilan vuoksi jaksa tehdä.