Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu

 Mielenkiintoinen aloitus Enni Mustosen uudelle sarjalle Kytösavun tarinoita, joka kertoo pohjalaisista naisista 1800-luvun lopusta 1900-luvulle. Jouluinen tarina keväällä, mutta viime talven pakkaset, viima ja lumituiskut elävänä mielessä. 

Välipaloja

 Unohdin tänään ostoskassin kotiin ja kassissa iltapäivän hedelmät sekä vesipullon. Tietysti juuri tänään matka kävi kierrätyskeskuksen kautta. Ostin eurolla itselleni ämpärin, johon sain pakattua lasipurkit ja uunivuoan sekä muutaman pokkarin.

 

Dekkari: Anu Ojala, Kuolinsoitto

Kirjojen vaihtohyllystä löytyi pokkaridekkari, jonka tekijän nimi kutitteli hevoshullun aivonystyröitä. Nappasin kirjan reppuun ja luin sen viikonlopun aikana. Tarina kaappasi mukaansa ja eteni sujuvan joutuisasti.

Tutkin kirjoittajan bio.- ja bibliografiaa. Tuttuja nuorten kirjoja löytyi useampikin. Ronja Jentzschen -sarjaan on enemmänkin opuksia. Pitää vain kulkea silmät auki kirjojen maailmassa. 

Kirjanmerkit

Tiedätkö, kun on väärän opuksen välissä tai tipahtanut jonnekin matkalle? Silloin tulee napattua jotain, mikä on käden ulottuvilla. Nämä ovat siis kuljeksineet ympäri maakuntaa ja osa alkoi olla aika rispaantunutta. Tänne tullessani vedin repusta kaksi kirjaa ja levitin koko arsenaalin lattialle. Mehiläinen oli tipahtanut työpöydän alle kirjekuoresta sen revetessä. Nyt löytyi lattialta muiden joukosta, joten ei muuta kuin joulupahvi alle, sakset ja liima kouraan. Yhdistin kesäkuun kirjanmerkit samaan pahviin ja testasin kynien näkyvyyttä kirjavalta pinnalta. Oman kuvan tuloste, perhonen jostain ohimennen napattu, ötökkä ja paperijämä @fanoshop. Elämä jatkuu kirjanmerkkinä sidottujen kirjojen välissä. 

Pinspiraatio

Olen huomannut, että aurinkoiset illat inspiroivat koruaskarteluun valon taittuessa lasista herkullisesti. Sadepäivinä mieleni liikkuu korttien ja paperiaskartelun suunnassa. Toki on sadepäiviä, jolloin sanat vievät mennessään ja kadotan vuorokauden lukiessani kirjaa. Jossain välissä olen  yrittänyt herätellä tokkuraista muistiani taijisarjojen parissa. Ihan vielä ei ole kaikki liikesarjat hallussa, mutta oikean jalan jumppaaminen jatkuu talviliukastelujen jälkeen. 

Satu Rämö: Rakel

 Satu Rämön uusin mysteerikirja Rakel Hildur-sarjasta on luettu reppukirjana. Reilu viikko työ- ja junamatkoilla, mutta taktinen valinta yhden yön haukkauksen sijaan. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä, ajatusten harhapolkuja ja yllätyksiä täynnä. Seuraavaa osaa odotellessa 😉.

Minulla on voimakas näkömuisti ja kun luen, en näe kärpäsenkakkoja ja harakanvarpaita valkoisella paperilla vaan teksti muuttuu kuviksi ympärilläni. Itse pidän Rämön ympäristökuvailusta, joka selkeytti myös muiden islantilaisten kirjailijoiden tuotosten ymmärtämistä. Kuten Rämö itsekin on sanonut, moni asia on islantilaisille itsestään selvää, ei sitä tarvitse korostaa. Sama ilmiö löytynee myös suomalaisista kirjoista, joita käännetään muille kielille. Olen lukenut myös Rämön aikaisempia omakohtaisia Islanti-kirjoja, jotka yllättäen löytyvät yleisen kymmenluokituksen mukaan kohdasta 43 maantiede, matkat, kansantiede, pohjoismaat.

Toisekseen pidän kirjoista, joissa ei veri ja suolenpätkät lentele eikä sisällä puuduttavia ja tarkkoja raadonavauksia. Rämön kirjoissa ei tarvitse hyppiä ikävien sivujen ylitse. Teksti on rikasta ja sujuvaa.
Ei tarvitse miettiä, että mitähän tässä sanotaan, kun lauserakenteet on kohdillaan. Se on ylellistä ja tuntuu kuin olisi lomalla lukiessaan.

30 vuotta luin ammattivelvoitteena kaikki kirjat, joihin oli sanomalehtimustetta tuhlattu. Viimeiset 10 vuotta olen opetellut ammatillisesti kaksi uutta työtä ja olen höllännyt lukuvelvoitetta (enkä vaadi sitä muiltakaan) ja siirtynyt valtaosin paheksuttuun viihdekirjallisuuteen, joihin dekkarit sijoitetaan. 

Isäni mielestä Jakob oli paras koko sarjasta. Rakelia hän ei ehtinyt lukea. 

Satu Rämö: Jakob

 

Osallistuin Instagramissa WSOY:n järjestämään Satu Rämön dekkaritrilogian kolmannen osan julkaisutilaisuuteen ja miten kävikään, sain ilokseni kutsun osallistua tilaisuuteen. 

Kaikki alkoi siitä kun jossain otin käteen pöydällä olleen kirjan (Talo maailman reunalla), jonka kannessa punaiseen hameeseen pukeutunut nainen kävelee rannalla. Luin siitä pätkiä satunnaisotannalla ystävän luona, kahvilassa, kirjakaupassa ja kirjastossa. Lopulta käytin siihen kirjalahjakortin ja ostin omaksi. Se sopii välipalalukemiseksi ja on yhä edelleen yöpöydälläni keskeneräisenä. 

Sitä kautta huomasin sosiaalisen median tilit ja aloin seurata Instagramissa hänen tarinointiaan, josta sain tietää, että tulossa on dekkari. Hildur, Rosa ja Björk sekä Jakob muodostavat trilogian, jossa toisessa linjassa ovat Hildurin kadonneet pikkusiskot ja toisessa muut mysteerit. Toivon mukaan trilogia saa jatkoa. 

Ja kaikkeen liittyy Forssan seutu, josta Satu on kotoisin ja jossa minä olen pyörinyt kakarasta alkaen. 

Viikon teemana on olleet entisen elämän työtoverit. Niin tälläkin kertaa. Sadun dekkariystävänä on toimittaja-kirjailija Marja Aarnipuro, jonka kanssa olemme olleet samassa sanomalehtitalossa töissä. Ostin viimeisim,än dekkarin ja pyysin Marjalta nimmarin siihen. Joululomaksi on ainakin kaksi dekkaria lukujonossa. 

Mitä jos ...?

 

 

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen yhteydessä kauppakeskus Redissä on kierrätyskirpparimyymälä. Siellä bongasin katosta roikkuvan lasivalaisimen ja mielenkiintoisen seinämaalauksen.

Kävin katsomassa Paikan kirjatarjontaa, sillä metro kulki hetken pelkästään Mellunmäkeen ja keskustan suuntaan. Vietin vajaan tunnin ympärilleni katselemalla ja äidin kanssa puhelimessa jutellessa kunnes näin metron keulassa kotikaupunginosani nimen. Ja toki pari kirjaa lähti mukaani. 

Kirja: Windsorin solmu

Kustantajan esittelyteksti kertoo sen, mitä ajattelin tätä lukiessani: Hurmaavan hauska ja hämmästyttävän tarkkanäköinen kuvaus maailman kenties kuuluisimmasta ihmisestä - ja mitä yllättävimmästä yksityisetsivästä.

Windsorin linna, 2016. Illalliskutsujen jälkeen yksi vieraista löytyy huoneestaan kuolleena. Asian arkaluonteisuuden vuoksi tutkimukset yritetään hoitaa vähin äänin häiritsemättä hänen majesteettiaan.

Sophia Bennett (s. 1966) on aiemmin kirjoittanut lastenkirjoja ja yhden tietokirjan. Windsorin solmua kirjoittaessaan hän pääsi puheille kuningatar Elisabetia pisimpään palvelleen henkilökohtaisen avustajan kanssa, joka kiitteli käsikirjoituksen autenttisuuden tuntua. 

Syntyi Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan ensimmäinen osa, jonka kautta lukija astuu kuninkaalliseen sisäpiiriin Buckinghamin palatsin käytäville ja Windsorin linnan puutarhaan ja tutustuu ihmisiin julkisivun takana, fiktion keinoin.

Sarjan seuraava osa on ilmestynyt: Kolme koiraa haudattuna. Odottelen pokkarin julkaisua. Erinomaista luettavaa työmatkoilla kun kaipaa kiireisen työpäivän jälkeen aivot narikkaan fiilistä. 

Murre dna

Tein uteliaana jossain murretestin kun olen asunut pääkaupunkiseudulla koko elämäni. Vanhempani ovat molemmat maalta muuttajia ja arkikielessäni on vaikutuksia useilta murrealueilta. Huomaan itse käyttäväni arkikielessä sujuvasti kaikkia sanontoja sen mukaan miten mukavammalta tuntuvat. Myös Pohjanmaan alueen kirjallisuuden lukeminen on tarttunut sanavarastooni. 

Päämurre onkin Uudenmaan alueen puhekielessä yleisessä käytössä olevat sanat.

Sen lisäksi sanavarastooni koostuu seuraavista alueista:

20 prosenttia kaakkoismurteita.

20 prosenttia savolaismurteita.

13 prosenttia hämäläismurteita.

13 prosenttia Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteita.

13 prosenttia lounaismurteita.

Dekkari: Perinnönjakaja

Olen lukenut ja tykännyt tämän kirjailijan vanhemmista dekkareista, mutta tämä jostain syystä tökki vastaan heti alusta alkaen, vaikka henkilöt olivat mielenkiintoisia ja tarinakin eteni ajoittain vauhdikkaasti. Se on pitkään ollut keskeneräisten kirjojen pinossa, mutta sopi luettavaksi pois rytmillä 3 tuntia unta, 1 valveilla ja ravintoa kesänuhan keskeyttäessä normaalin päivärytmin. 

 

Kirja: Mies, joka kuoli

Hersyvän hauska tutkimus siitä kun saa kuulla kuolevansa myrkkyyn jonakin päivänä lähitulevaisuudessa.  

 

Kirja: Putinin trollit

Oma työhistoriani on ollut sellainen, että olen nähnyt uutistiedon muuttumisen artikkeliksi ja  taloudellisen ohjauksen työkaluksi. Olen nähnyt koko kirjon ja olen valmiiksi epäluuloinen kansalaisille jaettujen uutisten suhteen. 

Olen sekä työkseni että omaksi ilokseni seurannut tietoa painetusta materiaalista elektronisiin ja sosiaalisen median lähteisiin. Vanha kansa on luottanut painettuun sanaan, mutta oman työhistoriani aikana olen huomannut muutoksen myös niiden sisällössä ja tiedonhankinta tavoissa. Ne ovat lähentyneet toisiaan ja molempien lähteet voivat olla epäluotettavia. 

Elektroniset tiedonlähteet ovat tehneet vaikuttamisen helpoksi eivätkä kaikki kirjoittajat mainitse lähteitä vaan lainaavat sopiviksi katsomaan tekstejä mielivaltaisesti. 

Kaikki, mitä on kirjoitettu tai painettu ei ole totta, vaikka lähdettä on totuttu pitämään luotettavana. Sanat on väritetty tekijänsä tai teettäjänsä tehtävän annon mukaisesti. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja kuvia voi muokata tai käyttää väärin. Kuva ei välttämättä liity kirjoitukseen, sattuu vain sopimaan tekstiin. Pikku peikot tekevät tikku-ukkokuvituksia oman sanomansa liitteeksi, mutta ammattimaista muokkauksista ei huomaa eroa tavalliseen valokuvaan. 

Halusin ehdottomasti lukea tämän kirjan, koska olen itse seurannut sosiaalisen median kanavia ja törmännyt niiden negatiivisiin ilmiöihin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vaikka kirjan sisältö ei yllättänyt, on raivostuttavat, mihin ja millä keinoin  informaation manipulointia kohdennetaan vain siksi että oma agenda ei kestä päivänvaloa. 

Kirja osoittaa että informaatio lukutaidon opetusta pitäisi tehostaa ja opettaa joko omana aineenaan tai äidinkielen lisäosana. 

Lisätietoja

Juhannuskirja: Hildur

 Voiko paremmin Juhannuspäivää viettää kuin paljon kehutun ja hyviä arvosteluja saaneen Satu Rämön dekkarin Hildurin kanssa?

Ei ole turhaan kehuttu. Se kertoo mielenkiintoisesti islantilaisesta luonnosta, elämäntavasta, henkilöistä ja heidän taustoista. 

Päähenkilönä on poliisi Hildur, joka tutkii murhaa ja juonen rinnalla kulkee Hildurin perheen tarina arvoituksineen. Pienelle poliisiasemalle saapuu harjoittelemaan suomalainen poliisi Jakob. 

Islannissa asuvan Sadun teksti on sujuvaa kerrontaa ja hersyvän kuvailevaa kieltä. Ruumiinavauksen yksityiskohdilla ei mässäillä, kuolema todetaan ja johtolangat saadaan eli ei tarvitse hyppiä verentahrimien sivujen ylitse, jos oma pää ei niitä kestä (luen mitä vaan, mutta otan oikeuden kääntää sivua, jos teksti menee yli sietokyvyn eikä sitä mielestäni tarvitse muuten selitellä!).

Tarina jatkuu ensi vuonna uudessa dekkarissa. Hildur on Sadun ensimmäinen fiktiivinen tarina. Hän on kirjoittanut mm. Islantiin tietokirjoja, joista tiedot kustantajan kotisivuilla. 

Tyynylukemisena minulla on nyt Sadun omaelämäkerrallinen teos Talo maailman reunalla. Kirja on kesken, mutta jo nyt olen valmis suosittelemaan sitäkin kaikille. 

Satu Rämön somemaailma:

• Satu Rämön blogi, jossa sivutaan aihetta ja paljon muuta mielenkiintoista luettavaa. 
• Instagram tili, jonka tarinoissa hän kertoo päivän tapahtumista: @satu_ramo.
• Twitterissä Islannin Satu 
  

Ruusuja

 

Ruusuja myös tekijöille.

Sain kukkia, jotka toin Hyvinkäälle äidin hoitoon.

Sain ruusuihin käärityn kirjan ja pehmeän pannulapun.

Meduusat

 

Kävin katsomassa Kalasataman kattopuutarhassa vilkaisemassa kukinta tilannetta.  Nuppusia joka nurkassa, mutta vähänlaisesti kukkia. Vuosi sitten kävin liian myöhään. Tänä vuonna liian aikaisin. 

Kalasataman olohuoneessa nakkasin muutaman kirjan kierrätyslaatikkoon. Tällä kertaa yhtään kirjaa ei lähtenyt mukaan.

  Tilassa oli valokuvanäyttely ja virkattuja meduusoja roikkui katosta. 

Dekkarit: Manni ja Milo

Facebookin dekkari ryhmässä on kehuttu Kale Puonnin Pasilan myrkky -dekkarisarjaa. Kun kierrätyskeskuksen pokkarihyllystä löytyi sarjan kaksi ensimmäistä osaa, nappasin ne mukaani. 

Kirjojen juoni kulkee sekä rikollisten että poliisien puolella ja jossain kohtaa ne kohtaavat. Huomasin jännittäväni Mannin puolesta, että miten mahtaa poikaparan käydä. Milossa käy ilmi, että huumekauppa on kuin sisilisko häntä. Poikki menneen tilalle kasvaa uusi. 

Kirjoittaja on entinen poliisi, joka tuntee kirjojensa maailman. Kirjat ovat sujuvaa luettavaa ja juonet veivät mennessään. 

Lisätietoja kustantajan verkkosivuilta. 

 

Uusi Wilbur

Kävin ohimennen muilla asioilla kirjakaupassa ja kuvasin uuden osan uudesta Wilbur Smithin kirjasta. Olen unohtanut siitä mainita asiasta kiinnostuneille, joten tulkoon tätä kautta. 

Lisätietoja sisällöstä: WSOY
 

Kirja: 9 hyvää 10 kaunista

Löysin kierrätyskeskus en hyllystä toisen romaanin "Nainen, joka unohti" tekijältä. Pidin tästäkin. Juoni oli etukäteen arvaamaton, mutta ihan yhtä kutkuttava se ei käänteiltään ollut kuin unohtavat nainen.

Lainattu teksti verkkokaupasta:

Kymmenen päivän loma hyvinvointihotellissa, neuroottiset kanssavieraat ja henkilökohtaisten ongelmien koko kirjo.

Francesillä on takanaan epäonnistunut suhde, huolenaan monta ylimääräistä kiloa ja meneillään elämänsä pahin ammatillinen kriisi. Kun hän varaa loman ensiluokkaisesta hyvinvointihotellista, hän näkee jo sielunsa silmin astuvansa hotellin ovesta ulos parempana versiona itsestään.

Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muutakin uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää, ja asianajaja jonka harrastuksena on erilaiset hyvinvointiretriitit.

Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain salaperäinen hotellin johtaja Masha, joka ohjailee taitavasti kunkin vieraan päivittäistä rytmiä. Harmi kyllä, Masha ei tyydy vain asiakkaiden pieneen painonpudotukseen tai aurinkotervehdyksen opetteluun, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän.

Liane Moriarty on mustan huumorin ja terävän itseironian taituri ja kirjaa lukiessa virtaavat sekä nauru että kyyneleet: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on älykästä viihdettä parhaimmillaan.

Kirja: Eläimellinen unelma

Instagramin ja Facebookin ryhmissä eläimet puhuvat ja osallistuvat tilan hoitoon kukin omalla tavallaan. Esim. Ilona Sika on onnellinen Spa-yrittäjä. 

Kirja on muistelmateos kaupunkilaistytöstä, joka hyppää poliisin uralta tilanhoitajaksi. 

Simepäivitykset ovat hyväntuulisia ja tuottavat iloa seuraajilleen. Kaikki päivät tuskin ovat täynnä iloa, mutta arkipäivän rutiinit ja tavallusuus ovat onnea tuottavia tilan emännällä. 

Ajatuksella kotimaisia tuotteita vaikkapa lahjoiksi: Tiluksilla - verkkokauppa.