Kevätkiva

Kesäkuun kokouksen jälkeen lähdimme Harjun Moriin. Söimme siellä lounaan (tomaattikeitto ja salaatti), johon kuului jälkiruoaksi kahti/tee ja kasvisjäätelö. Ruoka oli hyvää! Morilla on tarjolla myös musiikkia, kuvataidetta, käsitöitä sisällä tai ulkona. 

Harjun Mori: 

•  Harjun vanhasta ruumishuoneesta uudenlainen kulttuurikeidas kesäksi 
  
• Stadissa.fi/Harjun Mori
• Harjun Moria voi seurata Facebookissa, Instagramissa tai Tiktokissa.

Elokuva: Mandalorian ja Grogu

 
 Tähtien sodan jatko-osa, jossa tutun oloinen kypärä ja mini-yoda. Alkuperäisen leffan liki 50 vuotta sitten nähneenä, piti tämäkin käydä katsastamassa. Parin tunnin aivot narikkaan elokuva, joka sopi toukokuun lopun työkiireisiin kuin nakutettu. Työasiat unohtui, mutta eipä jäänyt tarina mieleen. 

Elokuva: Calle Malaga

 Pirteä elokuva Marokon espanjalaisista, Calle malaga - muistojeni katu. 

Kuvailu Finnkinon sivuilta: María Ángeles on aina asunut Tangerin kaupungissa Pohjois-Marokossa. Eläkkeellä olevan naisen aviomies on kuollut jo vuosia sitten ja tytär asuu Madridissa lastensa kanssa. Hän nauttii päivittäisistä rutiineistaan rakkaan kotikaupunkinsa monikulttuurisessa ympäristössä. Kun hänen tyttärensä yllättäen ilmoittaa aikovansa myydä hänen Málaga-kadulla sijaitsevan asuntonsa, María Ángelesin koko elämä uhkaa muuttua. Edessä on muutto joko Madridiin tai vanhainkotiin. Yrittäessään pitää kiinni kodistaan ja muistoistaan hän joutuu kohtaamaan vaikeuksia, mutta tilanne tuo mukanaan myös iloa ja uuden rakkauden. Elokuva vie katsojan elämänmyönteiselle matkalle pitkin Marokon katuja

IMDb

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

Yhden kevätlauantain hyväntuulen jouluromaani: Maija Kajannon Talvikaupungin valot. Tutut sääilmiöt, kulttuuri- ja huvittelukohteet junantuoman näkökulmasta. Hintalapusta huolimatta en maksanut kirjasta mitään. Sain vain komennon mennä junaa vastaan ja kertoa, millaiset vaatteet on päällä. Minulle tuntematon lähetti jutteli kuin tuntisimme todella hyvin, mutta olen edelleen ymmälläni enkä muista tavanneeni häntä ennen. Paketti tuli perille ja luin sen saman tien. 

 

Mujin taidenäyttely

Kampinkeskuksessa Mujin liikkeessä on vaihtuva taidenäyttely. Tällä kertaa Pilve Toivosen Saunarauhan herkullisen osuvia maalauksia. 

 

Aurinkoinen syyspäivä joulun alla

Kävin viemässä kynttilän ja havuseppeleen haudalle.

Kotoa lähtiessä taivas oli pilvessä ja Hakaniemen torilla mereltä päin purjehti synkkä pilvimassa. Honkanummella alkoi aurinko paistaa. Hyvä ulkoilusää, aurinkoinen ja lämmin. Ensi kesänä on käytävä pesuvälineiden kera hinkkaamassa hautakivi puhtaaksi. Syksyn kaatosateet ovat sotkeneet kiven alaosan mutaiseksi. 

 Näkymä Hakaniemestä merelle. 

Hyvinkään taikametsä

Pimeän vuodenajan valotaidetapahtuma Hyvikään Willatehtaan korttelipihalla ja kammokuja luurankoineen. Hurrrrjan näköiset pellet olivat niin ystävällisiä, että pienimmätkin taaperot uskalsivat käydä läpsäyttämässä kämmenet niiden käsiin hetken mietittyään. Saippuakuplakone savupalloineen sai aikuisetkin hyppimään palloja poksautellen (muutkin kuin minut ;).

 

Samalla tuli käveltyä huomaamattaan monta kilometriä ylimääräistä. 

Kalevala törmää aasialaiseen kulttuuriin

 

Viime perjantaina kävin katsomassa ystäväni taidetta ja Kalevan uudelleen tulkintaa. Kansalliseepos on törmännyt aasialaiseen kulttuuriin ja saanut uudenlaista pirteää energiaa, iloa ja valoa väreistä sekä pienistä yksityiskohdista. Tarinat ovat silti tunnistettavissa ja tuttuja. 

Hong Liu-Sertin töitä on nähtävissä 19.11.25 asti Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleriassa Vaiveronkatu 10 ti-pe 10-18, la 10-15, su 13-18.

KivaPäivä

Tiistaina olimme työpoppoon kanssa viettämässä KevätKivaa. Sää oli hyytävän kylmä, joten pääosin söimme ja juttelimme keskenämme. Ehdottelin omalle lounaspöydän syöjille lounaan ja kahvittelun väliin lämmintä visiittiä Sinebrychoffin kotimuseoon, jonne ei tarvitse maksaa sisäänpääsyä. Ilme oli sama kuin tässä Athenan sylissä olevassa Medusan päässä. Kävin sitten yksin museossa kun muut menivät kotiin. Antiikin sankareiden herkullinen kattaus. 

Sinebrychoffin kotimuseossa kliivia kukkii usein siellä käydessäni. Nyt edellisestä käynnistä on hieman vierähtänyt, sillä uuden työn opettelu on vienyt mennessään.

 Kerrostalon kokoinen paatti Hernesaaressa.

Satu Rämö: Rakel

 Satu Rämön uusin mysteerikirja Rakel Hildur-sarjasta on luettu reppukirjana. Reilu viikko työ- ja junamatkoilla, mutta taktinen valinta yhden yön haukkauksen sijaan. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä, ajatusten harhapolkuja ja yllätyksiä täynnä. Seuraavaa osaa odotellessa 😉.

Minulla on voimakas näkömuisti ja kun luen, en näe kärpäsenkakkoja ja harakanvarpaita valkoisella paperilla vaan teksti muuttuu kuviksi ympärilläni. Itse pidän Rämön ympäristökuvailusta, joka selkeytti myös muiden islantilaisten kirjailijoiden tuotosten ymmärtämistä. Kuten Rämö itsekin on sanonut, moni asia on islantilaisille itsestään selvää, ei sitä tarvitse korostaa. Sama ilmiö löytynee myös suomalaisista kirjoista, joita käännetään muille kielille. Olen lukenut myös Rämön aikaisempia omakohtaisia Islanti-kirjoja, jotka yllättäen löytyvät yleisen kymmenluokituksen mukaan kohdasta 43 maantiede, matkat, kansantiede, pohjoismaat.

Toisekseen pidän kirjoista, joissa ei veri ja suolenpätkät lentele eikä sisällä puuduttavia ja tarkkoja raadonavauksia. Rämön kirjoissa ei tarvitse hyppiä ikävien sivujen ylitse. Teksti on rikasta ja sujuvaa.
Ei tarvitse miettiä, että mitähän tässä sanotaan, kun lauserakenteet on kohdillaan. Se on ylellistä ja tuntuu kuin olisi lomalla lukiessaan.

30 vuotta luin ammattivelvoitteena kaikki kirjat, joihin oli sanomalehtimustetta tuhlattu. Viimeiset 10 vuotta olen opetellut ammatillisesti kaksi uutta työtä ja olen höllännyt lukuvelvoitetta (enkä vaadi sitä muiltakaan) ja siirtynyt valtaosin paheksuttuun viihdekirjallisuuteen, joihin dekkarit sijoitetaan. 

Isäni mielestä Jakob oli paras koko sarjasta. Rakelia hän ei ehtinyt lukea. 

Aurinkomaalia

 Kotimatkalla ihailin puistometsässä puiden ja auringonvalon yhteistyötä valon ja varjon taideteoksia. Elokuun iltojen pehmeydessä siirryn aina 1800 luvun suomalaisten taidemaalareiden kuvanäyttelyihin ihmetellen silmän ja käden tarkkaa luontokuvausta, johon edes kamera ei aina pysty. 

Kuvataide: ilmatar

 Suippokorvainen Ilmatar maalattuna Hyvinkään jalankulkusillan kaiteeseen. Asialla ovat olleet Aseman koulun kuvataideoppilaat. Omaa silmää ja sielua miellyttävät kuvat kannattaa ottaa talteen, sillä vuoden päästä niiden päälle ilmestyvät uudet kuvat. 

Lux Helsinki 2

 

Toinen pikakierros arktisessa kylmyydessä. Tällä kertaa kävelin Taidehallin kautta ihaillen Kaija Aarikan elämäntyötä. Paljon oli tuttua tavaraa, mutta myös ihan uusia asioita. Matka jatkui Töölönlahdella ja Postitalon kaupan kautta kotiin. 

31.

Gerda 1988

 

30.

 

 

N2 joulukortti 2019

29.

 

 

Paletin joulukortti, Raija Riihimäki 2023 pikkutonttuja joulukuusessa

28.

 

 

Talviset ystävykset, nro F811 Shane Lynch, Taidetta ilman käsiä

27.

 

Ennen yötä, nro F813, Josef Habeler, Taidetta ilman käsiä

26.

 Paperitaide 1997/5

25.

 

Tiimari 1991