Jälleen päiväkävelyllä sadekuurojen välissä. Kylmä tuuli oli välillä niin navakkaa, että lakki meinasi lentää sen mukana. Käveltiin yksi iso lenkki ja pari pienempää. Äidin huilatessa lämmittelin taijin merkeissä. Ennen lounaalle lähtöä notkistimme niveliä ja venyttelimme lihaksia Asahin liikkeillä. Äidin selän taakse jäi autotallin ovi ja minä toisena tukiseinänä edessä. Aurinko paistoi tallin eteen eikä tuuli osunut siihen, joten molemmille tuli lämmin.
Äidin lepotauolla, muistelin Chen sarjan taijia. Nilkan vuoksi treenit ovat jääneet työmatkakävelyjen varjoon, mutta eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa vetristy kun muuttaa ohjelmaa.
Lainattu teksti verkkokaupasta:
Kymmenen päivän loma hyvinvointihotellissa, neuroottiset kanssavieraat ja henkilökohtaisten ongelmien koko kirjo.
Francesillä on takanaan epäonnistunut suhde, huolenaan monta ylimääräistä kiloa ja meneillään elämänsä pahin ammatillinen kriisi. Kun hän varaa loman ensiluokkaisesta hyvinvointihotellista, hän näkee jo sielunsa silmin astuvansa hotellin ovesta ulos parempana versiona itsestään.
Samaan aikaan hotelliin majoittuu kahdeksan muutakin uuden elämän etsijää. Joukkoon mahtuu pieni perhe, jonka surun kaikki aistivat, väsynyt kotiäiti, jonka ajatukset kiertävät kehää, ja asianajaja jonka harrastuksena on erilaiset hyvinvointiretriitit.
Kenelläkään vieraista ei ole aavistusta mitä tuleman pitää. Sen tietää vain salaperäinen hotellin johtaja Masha, joka ohjailee taitavasti kunkin vieraan päivittäistä rytmiä. Harmi kyllä, Masha ei tyydy vain asiakkaiden pieneen painonpudotukseen tai aurinkotervehdyksen opetteluun, hän haluaa antaa heille jotain paljon enemmän.
Liane Moriarty on mustan huumorin ja terävän itseironian taituri ja kirjaa lukiessa virtaavat sekä nauru että kyyneleet: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista on älykästä viihdettä parhaimmillaan.
Edellisen viikon sade ja tuuli karkoittivat meidät puistosta, mutta tänään käytimme yhteismuistiamme ja saimme haltuumme melkein koko sarjan. Aamun kylmyys ja tuulisuus vaihtui tyyneksi illaksi.
Tämä päivä oli toistoa eiliselle muutamin poikkeuksin. Puisto kierrettiin kahdesti. Roskapussikeikalla tein vihreän venykkeen tasapainotreenit samalla kaavalla kuin eilenkin. Ulkona oli niin hautovan kuuma, että taiji/asahisarjat jäivät tänään väliin, samoin steppilautatreenit. Seurataan tilannetta illalla...jos viilensi. Löysin netistä sohvaperunan jalkajumpan, josta olen osan liikkeistä jo homminut kun sopivat nilkkavaivaisellekin 😥
Olen tehnyt mutterijalan jumppaa ja taiji treenejä useana iltana kaverinani rusakko. Ei välitä minun tekemisistäni ollenkaan, mutta jos koiruuksien ulkoiluttajat tai huoltoautot tulevat liian lähelle, sitten spurtataan hirmu loikalla johonkin suuntaan ja pompitaan pois. Usein hörökorva tulee takaisin pensaikon alle iltatoimia jatkamaan, jahka tilanne rauhoittuu. Minä olen sille jutellut, joten kun tulen ovesta ulos ja pitkäkarvainen istuu huolestuneen näköisenä seuraavaa liikettä pohtien, olen toivotellut hänelle lupsakkaa iltaa. Korvat tipahtaa alas ja sukiminen jatkuu. Ehkä sekin ajattelee, että toi pöhkö kietoutuu vihreään nauhaan, pyörii yhden jalan varassa ja harjoittelee lentämistä. Kovin on ohukaiset ja väärän malliset siiven korvikkeet ....
Viimeksi kun tein steppilautatreenejä kotona purin saunasta sen lauteen osan, joka oli irroitettavissa ja lisäsin korkeutta puhelinluetteloilla. Viimeksi mainitut on historiaa, joten valtakunta saman paksuisista kirjoista ... 😄 No, ehkä käytän kotiportaita sen sijaan. Viidenteen kerrokseen kävellessä ehtii jokusen harjoitelman tehdä.
Työmatkaliikunta, kotipihatreenit Asahin tasapainoliikkeiden ja Taijin merkeissä jatkuvat. Huomasin eilen, että olisi hyvä kaivella videoromppu esiin, jotta löytäisi kadonneet muuvit miekkasarjaan.
Taas on tämän kuvan aika. Kävin ensimmäisen kerran fysioterapiassa, johon varasin ajan Itikseen, jotta en rasittaisi muuta henkilökuntaa kovin rankasti kahden kuukauden poissaolon jälkeen.
Ensin kävelin käytävää edestakaisin ja sain saman diagnoosin, jonka itse olin tehnyt koulun käytävillä eli varvastyöntö puuttui, koska nilkka oli jäykkä. No ei ollut enää taivutusten ja venytysten jälkeen. Ennen kotiin lähtöä kävely sujui myös varpaiden kanssa.
Läksyjäkin tuli ja huomautus, että kaikkea saa tehdä paitsi kaatua. Jäykältä saa tuntua ja vähän sattua, mutta rikki ei saa mennä uudelleen. Tunnen eron ... juu. Tärkeintä oli saada Taijin treenilupa seisaaltaan. Siinä tulee lempeästi juuri niitä nilkan liikkeitä, joita harjoittelen muutenkin muilla tavoilla. Lisäksi myös muu torso saa liikettä.
1. Tasapainolaudalla pyöritys joka suuntaan ja pyöritys niin ettei polvi ole mukana. Mihin piilotin sen tasapainolaudan tammikuussa kun pyöri aina tiellä. Onneksi töistä löytyy jokunen 😊.
2. Porraskävely ylös ja alas sekä pohkeiden ja nilkkojen venytys alimmalla askelmalla. Tätä teen sekä töissä päivisin että kotona iltaisin.
3. Terve jalka lattialla ja leikattu ylempänä, josta polven ja nilkan taivutus eteenpäin niin pitkälle kuin menee. Tätä olen tehnyt koulun portaissa aamuisin ja sukkalaatikolla iltaisin.
Porraskävelyjä saa tehdä maltilla. Olen sitten soveltanut siten, että aamulla menen hissillä työhuoneeseen tsekkaamaan, onko sähköpostissa akuuttia asiaa aamulle. Lopun päivää olen käyttänyt portaita. Illalla vien painavan repun kotiin hissillä, syön banaanin ja menen kotiportaisiin kävelemään.
Toisen kepin saisi jättää pois. En kuitenkaan ole siihen suostunut koska sekä kotikortteli että työpaikan piha on jäinen ja lumisen liukas.
