Ruuhkan välttämiseksi kimppakyydin kuljettaja ajoi takapihojen kautta Herttoniemeen. Reitti oli sama, jota netin karttaohjelma ehdotti minulle kävelymatkaksi. Hyvin sujui ja ajoissa oltiin perillä, vaikka moni muukin oli valinnut saman reitin. Rastilan asemalla odotti linja 560 Malmin sairaalan kautta Myyrymäkeen laiturissa ja kaksi muuta odotti jonossa.
Iltapäivällä valittiin kompromissireitti Itäkeskukseen, sillä työkamu asui Itäkeskuksen länsipuolella ja minä idässä. Erosimme
Iiris-keskuksen kohdalla. Hän meni kauppaan ja sen jälkeen odotteli bussia kotiin. Minä poikkesin matkan varrella kierrätyskeskukseen ja otin kännyllä kuvia epätavallisesta autojen paljoudesta. Kamera unohtui kotiin kun perkasin reppua ihmetellessäni, että miksi ihmeessä se painaa aina niin kamalasti kun sen pitäisi olla tyhjä.
Hyvin meni kävely, vaikkei kaikkia kävelyteitä ja reittejä oltu vielä aurattu. Suojateiden reunat olivat vesisohjoa, mutta ilman snorkkelia selvittiin jopa alikulkutunnelissa. Sää oli mukava. Ei tuullut eikä satanut ja lämpötilakin keikkui nollan molemmin puolin.
Ruuhkaa kertyi teiden risteyksiin ja Vuosaaren sillalle, jolla on remontti. Puotilan päässä on Juorumäenkujan kohdalla liikennevalot, johon kertyi jonoa, joka pätkitti liikennettä sillalla. Harvoin näkee niin täysiä busseja kuin poikkeusliikenteessä. Linjan 98 bussi Rastilasta Marjaniemen kautta Itäkeskukseen tuli vastaan Marjaniemen risteyksen kohdalla. Vain seisomapaikkoja oli jäljellä. Fillaristeja ja kävelijöitäkin oli liikenteessä, muttei mitenkään huomiota herättävän paljon.
Tuntuu hassulta, että reilu 5 km ei tuntunut entisessä kotikunnassani kovinkaan pitkältä matkalta. Kaupungissa laiskistuu kun joukkoliikenne toimii yleensä suhteellisen hyvin. Muutaman kerran on käynyt niin, että torstain kaltainen lumipyry on sotkenut raitiovaunu- ja bussiliikenteen aikataulut kokonaan, mutta aika harvassa ne kerrat ovat olleet kun meno jonnekin on peruuntunut kokonaan.
