251. Liimaa ja korupohjia

Ostin uteliaisuudesta korukirpparilta pieniä pyöreitä suomulaattoja, joita liimailin varastosta löytyviin korun osiin. Kuivumisen jälkeen pitää miettiä testikäyttöä, jotta saa selville, miten kestävä miehen kengistään kattoon kiinnittävä liima on pienten liikkeessä ja mahdollisesti kosteuden kanssa joutuvien käyttökorujen kanssa. Vapaaehtoisia ei yleensä ole ollut vaikea löytää.

68. Käsityömessut

Viime viikonloppuna reippailin metrolta Katajanokalle ja illalla sama reitti takaisin.
Onni suosi jälleen messusunnuntaita ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kaivelin aurinkolasit nenälle. Olinkin työmatkoilla kaivannut niitä, mutta olivat toisessa repussa. Aamuisin pakkasen raikastama aamuaurinko nousi suoraan silmille. Iltaisin se laski usein houkuttelevasti punertaen ja hyppyset jäädyttäen taivaanrantaan silmiä siristelevän kirkkaasti.

Messut olivat viimeistä kertaa Wanhan sataman makasiinissa. Rakennuksen omistaja on vaihtunut eikä omistaja jatka messutoimintaa. Syksyn messuille ei ole vielä tiedossa korvaavaa paikkaa. Toivottavasti seuraava vuokratila on edullisempi, jotta tarjonta monipuolistuisi sellaiseksi kuin se oli alkujaan. Paljon on kiinni myös messujen järjestäjästä. Viimeiset vuodet ovat supistaneet valikoimaa eikä pienillä käsityöläisillä ole varaa tuoda toimintaansa näytille kun viikonloppu jää reilusti miinuksen puolelle ja kuukauden palkka tehdystä työstä saamatta.

Tänä vuonna vanhojen tuttujen toimijoiden lisäksi mukana oli uusia kiinnostavia käsintekijöitä ja kauppoja.

Iloyarn

Vanha tuttu Titityy

Rykkeri

Forssalaista käsityötä 

Maanantiri

Valokuvat tekstiilipainatteina 

Wanhan sataman blogikirjoituksia asioista, jotka itse jo unohdin 😉

• Neuletiede

39. Kässävinkit

Helsingin Taito shop Helskyssä Espalla kauppatorin kupeessa on meneillään vuoden käsityötekniikaksi valittuun kirjontaan liittyvä näyttely 24.2.2018 asti. Kuvia näyttelystä mm. Instagrammissa.

Tekniikkaa oli monenlaista. Ryhmäni suunnitteli jo kirjontagraffitin tekemistä. Kun sopiva yhteinen värimaailma löytyy, tehdään pienistä palasista isompi työ ja vallataan sille työpaikalta hyvä paikka.  Ehdotin rumimman taideteoksen peittämistä, mutta jos se on hyvin kätketty, myös käsityögraffitti jää piiloon. Yhtenä ehdotuksena oli valita näyttelystä mieluisin tekniikka, mutta jos kaikkilla on eri tekniikka, saattaa lopputulos olla levoton. 

Viime viikolla löysin kierrätyskeskuksesta laadukkaita helmiä (puuta, luuta, lasia, kiviä, helmiäistä, siemeniä ja siemenhelmiä sekä tietysti metallia ja muovia) ja korun osia eri materiaaleista sangen huokealla hinnalla. Materiaali vaihtelee ja muuttuu, mutta siellä kannattaa käydä useammin etenkin jos sattuu kotimatkalle pidemmän kaavan kautta (Itäkeskus). Myös työvälineitä, lankoja ja kankaita näytti olevan reilusti tarjolla. Tällä kertaa en bongannut käsityökirjoja, mutta luulen, että ne liikkuvat vikkelästi kun ovat hinnaltaan varsin edullisia. 

Kädentaitopalvelu Näprä

 - Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus

Hartsikorukurssi

Jälleen Kässäkammarin käsityökurssilla. 

Tällä kertaa opeteltiin hartsin käyttöä saman tapaisissa töissä kuin edellisellä viikolla. Pohja oli sama ja kynsilakkakorukurssin oppeja pystyi hyödyntämään.

Pohjat on putsattu ja lakattu samoilla aineilla kuin viikko sitten. Toin mukanani pieniä helmiä ja korunoisia. 

Käytin paperia, harsoa sekä kimalteita. Kun ne kuivuivat, lisättiin hartsi peittämään ja kiinnittämään pieni "amme", johon kollaasi oli soviteltu. Sitten metsästettiin ilmakuplia ja odoteltiin kuivumista pari päivää.

Taisin innostaa korttelikerholaiset, koska sitä toivottiin myös kevään korukurssiksi. 

Kynsilakkataide

Kävin Kässäkammarin  (Itäkeskuksen käsityökauppa) järjestämällä kynsilakkakorukurssilla. Koska itse en ole saanut Van Goghin tai modernin taiteen luoja vaan ihailija, piti harjoitustyöt tehdä sen mukaan mitä purkeista sattui tippumaan ulos tai pensselin kärjestä roiskumaan. Niihin sitten sulavasti lisäisitkin kiillettä ja kuvauksia. Hienoja silti tuli kokeilevan minitaiteen väriläiskistäni. Sitten vaan läpinäkyvät kuvut liimalla päälle kun alusta oli kuivunut.

Testikoru ranteeseen

Sattui luova hetki hirviöiden juostessa töllöttimessä. Korutarvikepussista sattui käteen vaijerikela, johon en ollut kirjoittanut mitään selventäviä tekstiä, mistä se on ostettu ja miksi. Yleensä suttaan kelaan tiedot. Se on hieman ohuempaa kuin normaalisti käyttämäni eikä sovi hankintapaikkojeni valikoimiin. Työnsin käteni helmilootaan ja vedin ekaksi käteen osuvat helmet sekä siihen sopivat lisäkkeet työlaudalle ja kokosin testikorun ranteeseen. Testaan ensi viikon töissä sen kestävyyttä. Tosin olen huomannut, että kaulakoru olisi parempi testaukselle, sillä se joutuu enempi alttiiksi liikkeelle. 

Jellonakoru

 

Kiitokseksi monista neuvoista ja vastauksista tyhmiin kysymyksiin, kokosin pitkälle vapaalle lähtevälle toimiston tuhattaiturille jellonan merkkeihin sopivan punahehkuisen tiikerinsilmä kivikaulakorun vuorikristalli ja kupariosa somistein.

Pyörylöitä

 

Työkaveri kertoi edellisen avainkaulakorun hajonneen ja kyseli sen korjauksesta. Totesin, että siinä käytetty tekniikka ei sovellu korjaamiseen (matkamuisto ulkomailta), mutta voisin ottaa helmet talteen ja tehdä jotain muuta tilalle. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tekisin jotain muuta tilalle kunhan olisi kevyt kantaa. Aikani ajatuksia pyöriteltyäni ja IdänHelmessä (Kirsillä oli hieman monimutkaisempi versio kaulassa) vierailtuani päädyin renkaisiin ja kolikkohelmiin, joita kotona oli jo valmiina juuri oikeissa väreissä.

Taiteiden ilta

 Taiteiden yöstä tuli kohdallani ilta koska olin kotona kun aurinko laski ja yö alkoi.   

Tutustuin musiikkitaloon samalla kun kävin hakemassa liput konserttiin: the secret of songs of women. Modernia kiinalaista musiikkia perinteisiin sekoitettuna. Kiertelin talossa tutkimassa paikkoja. Onneksi kirjasto oli mennyt kiinni, muuten en olisi enää muualle ehtinytkään ;)   Tovin kiertelin Fuugassa katselemassa levyhyllyjen antimia ja kuuntelemassa mielenkiintoisia musiikki-ilmiöitä.

Musiikkitalolta taapersin Sibeliuspuistoon Karoliinan ja Johannan Pop up valokuvanäyttelyyn. Molempien kuvia voi ihailla heidän verkkosivuillaan: Karoliina ja Johanna. Siinä jutustellessa ja katsellessa sain useamman sortin pinspiraatioita. Huomasin myös, että kaikkien valokuvaajien ajatukset kiertävät suurin piirtein samaa rataa. Rusinan kummalliset taidekuvat lakkaavat olemasta outoja kun sattumalta kaikki kolme kuvasimme samoja asioita vähän eri kuvakulmasta. Taiteilijoiden esitellessä tuotoksiaan turisteille, muistelin miekkasarjaa ilman miekkaa. 

Kotimatkalla kukkakaupan ikkunoissa oli taidenäyttely eri ikäisten ihmisten tulkintoina. Ihailin piirroksia ja joukossa oli tosi upeita taitureitakin. Koska tikku-ukko luokkaa oleva piirrustustaitoani vastaava tuotos oli jo ikkunassa, en osallistunut toisella samanlaisella tekeleellä näyttelyyn. Otin muutaman kuvan esille laitetuista kukkasista. 

Kävelin huputetun Temppeliaukion kirkon kautta metroasemalle. Lännen puolella ihalin ikkunoista vastapäätä sijaitsevien talojen heijastuksia. Rakennuksen omat muodot toivat kuvaan lisämausteita. 

Otan kulkiessani paljon "pinspiraatiokuvia", joissa usein pääosissa ovat vallitsevat värit, joita sitten hyödynnän helmitöissäni. Joskus saattaa joku muotokin viehättää, joka aiheuttaa kutinaa luovuuden aivomutkassa. 

Menneen ajan käsityötaitoja - taidetta kai sekin. Tämäkin voisi olla pinspiraatiokuva. Noita samoja kiemuroita olen harjoitellut kuparilangalla korunosien kurssilla. 

Oranssia kiiltomatoa odotellessani, lueskelin sanataidetta - runoja raiteilla.

Vaijeritesti

Korukursseilla käytetty vaijeri osoittautui petolliseksi. Lupauduin koekäyttäjäksi ja sain omaan käyttööni pätkän koevaijeria. Kokosin ja säilytin valmista korua varovaisesti. Tein avainkaulakorun, johon en kuitenkaan uskaltanut ripustaa mitään tarpeellista, jonka hukkuminen olisi aiheuttanut päänahan kiristymistä.

Etsin ylijäämävarastosta ruskeita särölasihelmiä ja vihreitä tähtiä. Kannoin sitä koko lomani ajan kaulassani, mutta vilpoisen sään vuoksi, se ei joutunut tavalliseen kulutusta vastaavaan liikkeeseen, koska joutui olemaan takin ja puseron välissä. Ensimmäisenä työpäivänä lomani jälkeen ripustin avainrenkaaseen kynän, joka heilui kaulassa yhden päivän. Testaus päättyi työpäivän aikana, sillä vaijeri kului poikki ja hajosi juuri silloin kun ei olisi pitänyt. Jouduin siivoamaan palleroita pois keskeltä kulkureittiä ennen kuin lähdin testaamaan kirjakaupan uutta verkkokauppaa.

Vein vaijerin näytille seuraavana päivänä. Jos joku muu olisi tuonut sellaisessa kunnossa olevan vaijerikorun korjattavaksi, olisin todennäköisesti väittänyt, että vaijeria olisi rutattu solmuun kassin tai taskun pohjalle ja siksi hajonnut. Toisaalta testi helpotti kurssinpitäjän tilannetta. Vaijerissa on jotain vikaa. Ei sen pitäisi ihan noin herkästi hajota. Minullakin on yhä käytössä samanlaisesta vaijerista tehty koru, jonka olen tehnyt useita vuosia sitten ja se on kestänyt samanlaista käyttöä moitteetta.

 

Vaijerista jäi vielä reilu pätkä tähteeksi. Kokosin sen tähän rannekoruun, johon laitoin vaaleansinisiä kaksireikäisiä kolikoita siemenhelmmien kera. Koska vaijerin kestävyys oli epäselvää, en halunnut hukata lukkoa minnekään vaan korvasin sen isolla helmellä ja silikonivenykkeellä, jonka sidoin kirurginsolmuilla vaijerin kaarisuojiin (hevosenkenkiin) kiinni. Koru on mukava kädessä ja toistaiseksi vielä ehjänä.

S-linkit

S-linkkejä koekäytössä.

 

 

8 mm fasetetit - kaunis koru joustolangassa, mutta kulumistestaukseen ne eivät sopineet, sillä linkit upposivat helmien väliin eivätkä päässeet kosketukseen ihon kanssa. Purkutuomio.

 

Hieman kaiveltuani löysin soikeat littanat karamellihelmet. Uusi pätkä joustolankaa ja pujottelua kunnes melkein valmis koru lipsahti käsistä. Konttailua lattialla ja osien keräilyä sekä uusi pujottelu. Nyt olen toista viikkoa käyttänyt normi työpäivän ja vapaa-ajan tekemisissä eikä pinnoite ole kärsineen näköinen. Jos suinkin ehdin, käyn ensi viikon tiistaina näyttämässä linkkejä näytteen antajalle eli Idän helmen omistajalle.