Olen tehnyt mutterijalan jumppaa ja taiji treenejä useana iltana kaverinani rusakko. Ei välitä minun tekemisistäni ollenkaan, mutta jos koiruuksien ulkoiluttajat tai huoltoautot tulevat liian lähelle, sitten spurtataan hirmu loikalla johonkin suuntaan ja pompitaan pois. Usein hörökorva tulee takaisin pensaikon alle iltatoimia jatkamaan, jahka tilanne rauhoittuu. Minä olen sille jutellut, joten kun tulen ovesta ulos ja pitkäkarvainen istuu huolestuneen näköisenä seuraavaa liikettä pohtien, olen toivotellut hänelle lupsakkaa iltaa. Korvat tipahtaa alas ja sukiminen jatkuu. Ehkä sekin ajattelee, että toi pöhkö kietoutuu vihreään nauhaan, pyörii yhden jalan varassa ja harjoittelee lentämistä. Kovin on ohukaiset ja väärän malliset siiven korvikkeet ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti