Pongasin naamiksen kalenterista pop up tapahtuman qi gongin merkeissä ja päätin käydä katsomassa, mitä on tarjolla. Aamulla olin laittanut testikengät jalkaan, mutta ajattelin käydä vaihtamassa ne parempiin ennen tuntia, mutta kuinkas kävikään kun töissä tuli yllätyksiä. Porhalsin sieltä suoraan Herttoniemen metroasemalle, josta kävelin kohti näköalakallioita. Tulostamani kartta jäi töihin ja piti luottaa vain muistikuviin. Ensimmäiseltä kalliolta ei löytynyt ketään ja se olikin liian lähellä kerrostalon pihaa, joten jatkoin matkaani. Lopulta päädyin suuren kallion laelle ihmettelemään näköaloja. Ensimmäisessä kuvassa kaukaisuudessa törröttävät Hanasaaren voimalaitoksen piiput ja toinen on otettu Viikin suuntaan.
Aikani harhailtuani löysin lupaavasti käyttäytyvän naisen. Kun sarja päättyi tuttuun liikkeeseen, kävin kysymässä, oliko hän se, jota etsin. Löysin hänet hieman myöhässä, mutta silti sain luvatun puolen tunnin venyttelytuokion, josta osa oli vanhastaan tuttua ja osa uutta. Mukava kesäinen sää ja pieni tuuli piti huolen ettei tullut kuuma. Kengät olisivat vain saaneet olla toisenlaiset kalliolla kukkulalla.
Herttoniemen harmaat tötsät olivat saaneet omintakeisen ilmeen. Majavat koristivat Majavatietä, mutta mojovat ilmeet naurattavat muitakin kuin minua.
Kävelin eri kautta takaisin metroasemalle kuin saapuessa, mutta eksymisen vaaraa ei ollut. Selän takana kallio ja edessä metrorata. Kirkon torni kertoi, että suuntima oli oikea. Majavatien päästä löytyy näköalan lisäksi puuportaat alas, josta on mahdollisuus asteella eri suuntiin polkuja pitkin. Alhaalla en käynyt tällä kertaa, joten opastuksesta en tiedä, mutta kartasta katselin, että mäelle johtaa Herttoniemen metroasemalta polku.
Koekengät? Kenkälaatikkoni on täynnä kesäbuutseja. Olen muistaessani ottanut yhdet kerrallaan testiin ja kävellyt päivän. Jos tuntuu hyvältä, olen jättänyt laatikkoon, mutta jos jostain syystä tuntuma on jäänyt ikäväksi, olen nakannut joko poistoon tai kierrätykseen kunnon mukaan.
