lauantai 7. heinäkuuta 2018

190. Maanpeitekasvit


Kukkapenkin saa ilmettä kun valitsee samaa kasvia erivärisin lehdin. En tiedä, mitä tuo on enkä sitäkään, kukkiiko se joskus. Seuraan tilannetta ohi kulkiessani. 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

189. Rymistyiree


Hetken vilahtaa auringonsäde
Peittyäkseen pilviverhoon
Sadepisaroiden tanssia
Ryminällä ja ilman
Olo kuin kasvihuoneessa 

torstai 5. heinäkuuta 2018

188. Perunapeltopilvet


Keskiviikkoaamu alkoi aurinkoisena ja taivas oli kirkkaan sininen. Linnut lauloivat kilpaa sadepisaratimanttien kimmeltäessä auringonvalossa.

Huolestuneena seurasin töissä muhkurapilvien muodostumista ikkunasta. Seuraaminen oli hyvää ajanvietettä kaatuilevien verkkoyhteyksien ja ohjelmien vuoksi.

Pari tuntia perunapeltopilvien jälkeen, aurinko paistoi jälleen pilvien raosta.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

187. Sataa


Herttoniemessä kuivaa... 
Mutta 10 min metrolla itään ...


Vuosaaressa olisi todennäköisesti ollut mukavaa,
Mutta Rastilassa litsis lätsis...


Näkymä tulosuuntaan.


Korttelin pallokenttä oli muuttunut uima-altaaksi.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

185. Korvat surisee


Jos lomalle lähtö onnistui ensi kertaa 15 vuoteen liukuman alkuminuuteilla, niin ensimmäinen työpäivä meni pitkäksi. Kun 8lta tuijotti mustaan ruutuun ja pohdiskeli, miten ruudun sai auki, niin illalla erehdyin varttia vaille viisi avaamaan vielä yhden sähköpostin, jonka käsittelyyn menikin sitten tunti. Olipas kimurantti juttu ja selvittely jatkuu huomenna. 

Huomasin jo keväällä, että työt kasautuu, jos olen lomalla. Sama tilanne näytti olevan nytkin. Tosin viime viikolla oli töissä vain kaksi viidestä tiimiin kuuluvasta työntekijästä. Ei ihme, että kaikki ylimääräinen jää tekemättä kun kaksistaan ovat urakoinneet päivittäiset pakolliset työt. En minäkään ehtinyt tänään tehdä yhtään ylimääräistä kun purin viime viikon sähköpostikaaosta (omaan sähköpostiin en ehtinyt edes vilkaista).  

Murphyn laki näytti toimivan tänään. 
  • Aina kun ehdin pitää minuutin tauon, jonka aikana kävin vessassa ja täytin mukini joko kahvilla tai teellä, alkoi puhelin soida. Kyll maar musta ny tulee nätti, kun oon niin paljon kylmää kahvia hörppinyt. 
  • Tietysti Rastilassa satoi kaatamalla vettä ja hieman kastuin loikkiessani kotiin. Söin banaanin, oikaisin itseni filtin alle toviksi (14 minuuttia) lepuuttamaan aivoja ja sen aistimia.  
  • Sanoin jo puoli neljältä, että aivoni ovat valuneet lattialle kun en osannut vastata yksinkertaiseen kysymykseen, johon entisessä elämässäni olisin vastannut nanosekunnissa. 
Lounaan jälkeen olisin halunnut oikaista päiväunille, mutta työtilanne ei sitä sallinut. Saapas nähdä, miten loppuviikko sujuu.

(Juliste metroasemalta sopi niin hyvin päivän teemaan. Tunsin itseni eksyneeksi zombiksi koko päivän. Stadin ammattiopisto: Vähennä tuskaa. Hae nyt uusi suunta elämälle). 


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

184. Kesähäät


Olin hankkinut kesähäihin 2008 pitsimekon ja siihen sopivan intianpuuvillaisen ohuen, mutta pitkähihaisen paidan. Asu on ollut Hyvinkäällä vaatekaapissa ja päälläni joka toisessa juhlassa sen jälkeen. Äidin samaa sävyä oleva liivi on lämmittellyt vilpoisempina päivinä juhlimista. 

Eilen morsiamen isä epäili, että olen saanut ennakkotietoa häiden teemaväreistä kun olin pukeutunut samaan väriin kaasojen viittojen kanssa ja sulauduin salin koristeluun. Kameran kantajalle se oli vain hyväksi. 

Häissä oli virallinen kuvaaja, mutta pyörin mukana kuvaten oman tyylini mukaisesti. Samalla pidin silmällä kuvaajaa etten vahingossa pyörähtänyt hänen eteensä. Toki hän otti kuvia minusta siinä kuin muustakin hääväestä. Ainakin kerran siirsin silmäni katsomaan ohjelmaa sen sijaan, että olisin "irvistellyt" kuvaajalle. Naama kuvaajan suuntaan.