Sain lahjaksi kaurasuklaata, jota olen pantannut viimeisiin päiviin. Niinpä loman kunniaksi syötin suurimman osan vanhemmilleni ja maistoin pari palaa itsekin. Isä kehui, ettei ole liian makeaa ja sitä voisi ostaa uudelleenkin jos tekee mieli suklaata. Äiti syö mitä vaan kunhan siinä on sokeria. Maistui suklaalle, pähkinöillä ja sokerilla. Minulle tuli mieleen pähkinöistä entinen vihreä Royal-suklaa. Sehän sopii kun sitä makua ei enää ole saatavissa. Lempisuklaani silloin kun suklaata söin.
Kehä kolmosen ulkopuolella kuu tupsahti taas näkyviin peltoaukeaman yläpuolelle. Se oli kutistunut ilman pakastuessa ja kiillottanut pintansa hehkuvan hopeiseksi hymyileväksi naamaksi. Hengitysilma huurtui pakkasessa. Metrosillalla meren päällä hohtava hopeanappi paukutteli pakkashenkseleitään, vaikka ranteeni ilmoitteli pilvipeiton kohta peittävän sen tyytyväisen naaman.
Jostain syystä mieleni teki minttusuklaata. Soijamaitokaakaota olisi ollut kotona tarjolla, mutta nyt etsin minttusuklaata kaupasta. Monta pakettia sai tylyn tuomion ja kieräytin takaisin hyllyyn, mutta viimein löysin etsimäni: Pandan minttusuklaalevyn. Nam! Kotona lämmintä kahvia ja suklaata. Ikä tuo kummallisia asioita eteen. Ennen vanhaan olisin pistänyt koko paketin kerralla napaani, mutta nykyään puolet jäi seuraavaan kertaan. Ehkä huomenna tai ehkä jouluna tai ensi vuonna, kuka tietää, milloin minttusuklaa saa aivoni sekaisin.
Miksi ihmiset väittävät, että kahvi on piriste? Jostakin kumman syystä olen poikkeus säännöstä. Kahvi ei piristä aivoja eikä kroppaani vaan toimii lämmittäjänä ja unettajana. Eikä ole mitään väliä mihin aikaan vuorokaudesta juon kahvia tai kuinka paljon. Usein iltaisin juon mukillisen lämmintä kahvia ennen kuin ryhdyn katselemaan unikuvia. Näin tapahtui eilen illlalla ja tänään aamupäivällä junassa. Tosin en kärsi unettomuudestakaan, jos iltakahvi jää juomatta. Jos haluan valvoa enemmän, syön suklaata, joka laittaa aivot hyrisemään. Sen avulla on valvottu ylimääräisiä tunteja usein.
Työyhteisöni muut jäsenet, joita on täysi tusina, ovat onnesta soikeina kun kuulun epäonnisena 13. jäsenenä tiimiimme. Miksi? Koska viime aikoina asiakkaani ovat ottaneeet tavaksi kiittää minua suklaalla, jota itse en voi syödä enkä mitään muutakaan, mikä on lehmän maidosta tehty. Tänä kesänä olen törmännyt uuteen villitykseen. Jäätelölahjakortteihin, joita voi lunastaa kaikista R-kioskeista kautta maan. Ikävä kyllä, valikoima ei kata maidottomia tuotteita. Kaiken sellaisen nauttivat työtoverini iloisella mielellä. Jaettu ilo ja jaetut kilot.
Kyse ei ole maitoallergiasta vaan laktoosi-intoleranssista, joka aiheuttaa hajuhaittoja ja vatsanväänteitä. Se, että tuote ei sisällä maitosokeria (laktoosia) tai heraa, ei takaa etten saisi oireita. Valio mainostaa laktoosittomia maitotuotteita, joita en voi käyttää. Ingmannin prosessi lienee hieman erilainen koska voin, JiBBii, juoda desin päivässä laktoositonta maitoa. Jos ylitän annoksen tai päivällä nauttimani ateria on ollut vähälaktoosinen, vatsaa vääntää, se päästää matalan oktaavin plörähdyksiä, jotka tuoksuvat vähemmän mukavalle. Tässä kohtaa jaettu ilo ei ilahduta maisemakonttorissa työtä tekevää työyhteisöäni.
Eihän kukaan ulkomaille matkustava turistikaan ehdoin tahdoin hanki bakteerikannan muutoksen aiheuttamaa vatsatautia hörppäämällä vesijohtovettä, jos sitä on kehoitettu välttämään. Minä ottaisin mieluummin vaikka konjakkipullon tai elokuvalipun. Huokaus!
Tähän asti olen nöyrästi kiittänyt ja vienyt lahjani yhteiselle pöydälle tarjottavaksi. Pitäiskö kajauttaa seuraavan kerran vähäen heleämmin: "Suklaata tarjolla, Aslak tarjoaa!"
