Keskiviikon teemalla pitäisi kai esitellä omia neuletöitä, mutta kun tilkkutäkki on vasta kahdessa osassa. Jos ihmeitä tapahtuu, niin ehkä saan ne jossain vaihessaa ommeltua kasaankin. Tällä viikolla tapahtui vain kaksi "IIIIK apua" tilannetta. Viime viikosta opin katselemaan rivin päätyneuloja sillä seurauksella, että unohdin pitää silmällä lankakerän loppua. Vain opettajallamme on ihmelankakerä, jonka lanka jatkuu ikuisuuksiin. Minun langanloppuni kestävät muutamasta rivistä kymmeneen ja muutamin poikkeuksin vähän enemmän. Tekniikka ehkä on joissakin asioissa vielä hitaamman puoleista, mutta ilmeisesti aivoissa tapahtuu järjestelyajoa, koska päätteleminen sujui ilman kommervenkkejä, mutta hitaammin kuin kellon minuuttiviisarin nakutus. Ulosheitto vaani kulman takana ja opettaja taisteli onnistuneemmin kelloa vastaan kuin minä.
Tämän tyynyt värit eivät sovi kotini värityksiin, mutta ei sen tarvitsekaan, sillä suurimman osan aikaa se könöttää peiton alla. Alkukesästä se vietti enemmän aikaa oikean polveni alla kun nukuin selälläni. Pohjaväri on ihastuttava ja tyynyyn kirjotut kuviot huippukauniita. Kun on tarpeeksi kirjavaa ympäristössä, ei pieni lisäkirjavuus enää haittaa yhtään mitään. Sohvallani nököttää samaan tarkoitukseen hankittu vihreäraitainen pötkylä riitelemässä punaisen peiton kanssa.