Tämä soma kiinalainen panda tuli taloon viime syksynä vielä somemmassa rasiassa. Kamala emäntä ihastui laatikkoon ja löysi sille käyttötarkoituksen ennen kuin tutustui laatikon asukkiin. Aluksi panda roikkui verhossa, mutta tuppasi kääntämään minulle aina selkänsä ja tuijottamaan suomalaista kerrostalon pihaelämää. Vaihdoin sille järeän nahkanauhaan ja käytin sitä kaulakoruna kunnes tarvitsin nauhaa jouluna johonkin toiseen projektiin. Nalle muutti istumaan CD-tornin päälle ja tuijotteli milloin mihinkin suuntaan musiikkimieltymysteni mukaan. Ystäväni ilmoitti viime lauantaina, että nalle kaipaa uusia ympyröitä, joten ruttasin sen ketjulla reppuni sankaan kiinni. Syksyllä se muuttuu jälleen vähemmän reissaavaksi, koska heijastava koiramaskotti pääsee omalle paikalleen sekä nallen että minun turvallisuutta ajatellen.
Pikku reppuni vetoketjun vetovehje hajosi. Aikansa siinä killui pikkuketjun varassa sydän, jonka sielu ei kuitenkaan kestänyt reippaassa menossa mukana vaan hajosi matkan varrella. Amulettien ensimmäinen koeversio aurinkoisen keltaisilla helmillä pääsi vetovehkeen sijaiseksi. Siinähän roikkuu kunnes putoaa tai hajoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti