Omalle äidilleni tein vihreästä jadesta sekä sinisen kirjavasta kivihelmistä (värjättyä jadea, akaattia ja howliittia, turkoosia) kaulanauhan, rannekorun sekä niihin sopivat korvikset.
Parvekkeellani omenapuu on aukaissut ensimmäiset nuppunsa eilen illalla sateen jälkeen.
Jossain vaiheessa sain varoituksen: saattaa vähän nipistää. Painoi leukaluut rutisten haitarille ja ikenen rullalle. Siinä kaulaa pituussuunnassa venyttäen tuskaa minimoidakseni, kysyi hämmästyneenä, sattuiko. Ja niin maan perusteellisesti. Tulos: uskomattoman kipeä mustelma molemmin puolin hammasta. Kaiken kukkuraksi vasen hammas ei ollut sopiva. Sama käsittely jatkuu ensi viikolla. Kääks! 
Hassuinta käsittelyssä oli se, että kun leukaluuta kropeloidaan, niin polveen sattuu. Ilmeisesti minulla on suora piuha nenän alta polveen. Kävellessäni asioilla ja harjoitellessani puistossa taijia, pystyin kuuntelemaan sydämeni lyöntejä tai askelten tahtia hammaskaluston kautta. Kotiin päästessäni nappasin yhden buranan. Heti helpotti.
Lämpimät päivät tekevät luonnolle ihmeitä. Koristehedelmäpuussa oli nuppujen runsaus ja muutama kukkakin oli auennut. Pihlajan tunnistaa jo omaksi lajikseen ja lehmus on auringossa upeimmillaan. Kun katsoin illalla peiliin, oli naamakin saanut väriä. Näytän ihan pesukarhulta kun rillien alta olen valkoinen.
Törmäsin puistokierroksellani outoon perhoseen. Se nökötti korkean puoleisessa timoteissä. En muista nähneeni sitä aikaisemmin, joten lienee tämän kevään ilmestyksiä. 
Se nököttää tolpan jatkona Auroran kentän, junaradan ja Töölönlahden väliin jäävässä kolmiomaisessa puistossa. Edellisenä kesänä siellä oli taidetta, viime kesänä kukkia. Olisiko jälleen taiteen vuoro? Muoks. Valistettiin, että perhonen on jäänyt edellisestä taidepläjäyksestä jäljelle. Olin ilmeisesti sokea muille kuin kukkasille viime vuonna...
Aurinko paistoi koivunlehtien takaa. Vielä koivujen vihreä verho on aika harva. Joka päivä lehdet aukeavat enemmän. Lopullinen poksahdus on vielä kulman takana.
Savukvartsikuutioita ja makeanveden helmiä
Punaisia lasihelmiä kumilangassa
Hopeafoliovälihelmiä kumilangassa
Huhtikuun härälle särölasia ja kissakorvikset
Vappuaaton nimipäivälahja puuhelmistä
Puistossa silmut ovat pulpahdelleet auki sateen jälkeen. Osasta tulee kukkia ja osasta kääriytyy rullallinen lehtiä.
Osa on vielä kauniin punaista, vaikka vanhemmat lehdet ovat jo muuttuneet vihreiksi.
Ja pienet kasvit tunkevat maasta minikokoisina kasvaakseen isoiksi ja peittääkseen maan. Kastepisarat kerääntyvät lehdille illalla. 
Osa puista on täynnä vaaleanvihreitä lehtiä, mutta joissakin puissa ja pensaita lehdet ovat vielä ujosti koteloissaan. Seuraava lämpöaalto saa nekin heittämään takkinsa pois.
Pääsiäisenä teimme isokokoista palapeliä ystäväni luona. Hänellä on jo pitkään ollut varastossa kangaspuut osina. 
Ensin raivasimme puille tilan. Sitten kiikutimme osaset vapaaseen tilaan ja pohdimme, missä kannattaisi kutojan istua, jotta tilaa jäisi myös loimen syöttämiseen tukille.
Mallipiirustuksen ja ohjeen avulla kokosimme vipukangaspuut. 
Tietysti työ piti dokumentoida valokuvin. Suurimmaksi osaksi puut osineen olivat tehdasvalmisteiset, mutta joitakin osia oli korvattu käsityönä. Niiden kiinnittäminen ilman ohjetta olikin sitten jo pulmallisempaa. Vipuset oli korvattu väkipyörän näköisillä vimpailmilla.
Jätimme loput asiantuntijoiden huomaan. Emme rakentaneet omaa versiota, jonka pahimmassa tapauksessa olisimme joutuneet purkamaan. Loimea en olisi osannut tehdä, joten kutomaan emme olisi kuitenkaan heti päässeet. 
Huhtikuu oli pääasiassa aurinkoinen ja vappu kesäisen lämmin. Tänään on sitten paistanut ja pilveillyt vuoron perään. Meren rannalla puut ovat lehtien osalta yllä olevassa mytty vaiheessa. Ne pohtivat työntääkö lehdet koteloistaan esiin vai ei. Lisää lämpöä kaivattaisiin. Hyvinkäällä monet puut olivat jo luppakorva asteella.
Oitis puistoharjoituksiin siirryttäessä kylmä pohjoistuuli loikkasi niskaan ja satoi. Sadekuuro oli länsipaikallistuma, koska kotona itäisessä Helsingissä oli rutikuivaa, mutta kylmä tuuli oli jo sinnekin ehtinyt puistoharjoitusten aikana puuskuttamaan.