SenioriAsahi

Jälleen päiväkävelyllä sadekuurojen välissä. Kylmä tuuli oli välillä niin navakkaa, että lakki meinasi lentää sen mukana. Käveltiin yksi iso lenkki ja pari pienempää. Äidin huilatessa lämmittelin taijin merkeissä. Ennen lounaalle lähtöä notkistimme niveliä ja venyttelimme lihaksia Asahin liikkeillä. Äidin selän taakse jäi autotallin ovi ja minä toisena tukiseinänä edessä. Aurinko paistoi tallin eteen eikä tuuli osunut siihen, joten molemmille tuli lämmin.

Suikeroalpi yrittää löytää asvaltin yli uuden suunnan. Ohjasin suikeroita takaisin nurmikon ja pensaiden suuntaan. Auringon paisteeseen ne kukatkin pyrkii. 

Tasapainottelua

Hyvin on nilkka parantunut ja liikkuvuus lisääntynyt,

mutta kyllä olen sitä joka mutkassa harjoitellutkin.

Ja sama ohjelma jatkuu edelleen. 

• Kävellyt portaita töissä ja kotona aina räystäälle asti ja venytellyt pohkeita ja akillesjännettä alimmalla portaalla kaiteista kiinni pitäen. 
• Venytellyt töissä portailla heti aamutouhujen ja -kahvin jälkeen (toiset juo ämpärillä, minä juon pari sormen leveyttä eli juuri sen verran, että silmät poksahtaa auki).
• Aurinkoisina päivinä olen kävellyt lähemmälle joukkoliikenneasemalle iltapäivisin.
• Iltaisin kotipihalla harjoitellut molemmilla jaloilla ilmapallolta haisevan venykkeen kanssa tasapainoa. On tosi tehokas, jalat maitohapoilla joka kerran vielä kolmen viikon jälkeen. Siksi teen vuorotellen molemmilla jaloilla, toinen saa vähän huilata. 
• Tasapainottelun jälkeen olen kävellyt korttelin ympäri kerran tai pari oikullisen kevätsään mielialan mukaan. 
• Kävelylenkin jälkeen olen tehnyt jonkun sarjan taijia eli sen mukaan, miten mieli lähtee virtaamaan sen kummemmin valitsematta. Siinä tulee nilkalla sopivia pehmeitä liikkeitä joka suuntaan. Nilkalle sopimattomat käännökset olen vaihtanut jalan nostoon ilmaan. Käsien kanssa olen tehnyt ylimääräisiä kiertoliikkeitä, joita tavallisesti en tee. Tulee samalla huomioitua keppeihin tarrautuneet käden lihakset ohimennen. 
• Välillä teen myös Asahin tasapainoharjoituksia, koska ne tuovat vaihtelua ettei tasapainoelin pääse korvakäytävässä liian helpolla. 
• Kotiin tullessani olen suihkutellut jalat. Lattialle olen nakannut pienen pyyhkeen, jota olen rullaillut varpailla ja jalkaterällä edes takaisin ruttuun ja suoraksi niin kauan kunnes iho on kuivunut. 
• Iltalukemisen yhteydessä olen tehnyt punaisen venyvän putken harjoitteet. Joskus olen nukahtanut jalat naruissa ja herännyt joko yöllä tai aamulla siihen että koivet ovat solmussa. Kuukauden kokemuksella olen jo oppinut aamuisin tarkistamaan, onko jalat sidottu vai löytyykö naru omalta paikaltaan. 

Täytyykin kaivella ne omat qi gong muistiinpanot esiin. Siellä on lisää erilaisia tasapainoharjoituksia, joilla voisi haastaa sekä tasapainoelimen että mahdollisesti oikean jalan elämää. 

Olen muokannut treenit osaksi arkea, jolloin harjoittelu lutviutuu itsestään eikä tunnu työteliäältä. Näyttää runsaalta kun tekemiset listaa. Monet asiat on olleet ihan normaalia päivittäistä arkiliikuntaa jo ennen nilkan murtumista. Nyt ne on vain otettu asteittain käyttöön paranemisen myötä, esim. työmatkakävelyt, porraskävelyt ja iltataiji. Kävellen asemalta työpaikalle kestää suunnilleen saman verran kuin bussillakin, joten aamuinen happihyppely kirkastaa mieltä tehokkaammin kuin ämpärillinen kahvia. Kohta lisään aamukävelyt mukaan kuvioon. 

Oma tasapainoelimeni on aina ollut vähän omintakeinen ja toiminut miten sattuu. Siitä ja ikärappeumasta johtuen olen löytänyt harrastuksen, jonka eri tyylisuuntien (Taiji, Qigong, Yiquan ja Asahi) harjoitteilla ja tekniikoilla olen voinut kehittää sen toimintaa paremmaksi. Siitä on ollut apua monessa asiassa, vaikka en ehtinytkään reagoimaan tammikuun "lentomatkassa".  

Asahi sopii kaikille kunnosta ja iästä riippumatta:

Asahi perussarja tuolilla ja Asahia seisten opastuksen kera

Lisätietoa Asahista (kaikki hyviä linkkejä eri nyanssein):

• Asahi wikipediassa
  
• Avartamo 
• Asahi Health 
  
• Asahi Akatemia 

Lisätietoa Taijista (Kiinaksi Taijiquan, Englanniksi Taichi). Taijin kursseista löytyy tietoa kirjoittamalla taiji ja paikkakunnan nimen googleen. Oman seurani logo löytyy blogini etusivulta. 

Pop up qi gong

Pongasin naamiksen kalenterista pop up tapahtuman qi gongin merkeissä ja päätin käydä katsomassa, mitä on tarjolla. Aamulla olin laittanut testikengät jalkaan, mutta ajattelin käydä vaihtamassa ne parempiin ennen tuntia, mutta kuinkas kävikään kun töissä tuli yllätyksiä. Porhalsin sieltä suoraan Herttoniemen metroasemalle, josta kävelin kohti näköalakallioita. Tulostamani kartta jäi töihin ja piti luottaa vain muistikuviin. Ensimmäiseltä kalliolta ei löytynyt ketään ja se olikin liian lähellä kerrostalon pihaa, joten jatkoin matkaani. Lopulta päädyin suuren kallion laelle ihmettelemään näköaloja. Ensimmäisessä kuvassa kaukaisuudessa törröttävät Hanasaaren voimalaitoksen piiput ja toinen on otettu Viikin suuntaan.

Aikani harhailtuani löysin lupaavasti käyttäytyvän naisen. Kun sarja päättyi tuttuun liikkeeseen, kävin kysymässä, oliko hän se, jota etsin. Löysin hänet hieman myöhässä, mutta silti sain luvatun puolen tunnin venyttelytuokion, josta osa oli vanhastaan tuttua ja osa uutta. Mukava kesäinen sää ja pieni tuuli piti huolen ettei tullut kuuma. Kengät olisivat vain saaneet olla toisenlaiset kalliolla kukkulalla. 

Herttoniemen harmaat tötsät olivat saaneet omintakeisen ilmeen. Majavat koristivat Majavatietä, mutta mojovat ilmeet naurattavat muitakin kuin minua.

Kävelin eri kautta takaisin metroasemalle kuin saapuessa, mutta eksymisen vaaraa ei ollut. Selän takana kallio ja edessä metrorata. Kirkon torni kertoi, että suuntima oli oikea. Majavatien päästä löytyy näköalan lisäksi puuportaat alas, josta on mahdollisuus asteella eri suuntiin polkuja pitkin. Alhaalla en käynyt tällä kertaa, joten opastuksesta en tiedä, mutta kartasta katselin, että mäelle johtaa Herttoniemen metroasemalta polku.

Koekengät? Kenkälaatikkoni on täynnä kesäbuutseja. Olen muistaessani ottanut yhdet kerrallaan testiin ja kävellyt päivän. Jos tuntuu hyvältä, olen jättänyt laatikkoon, mutta jos jostain syystä tuntuma on jäänyt ikäväksi, olen nakannut joko poistoon tai kierrätykseen kunnon mukaan.

Löydä uusi vitalisoiva ja rentouttava palanen elämääsi kiinalaisesta terveysliikunnasta! Kiinalaiset Yang- ja Chen-tyylin taijit (tai "tai chit") sekä qigong-harjoittelu ovat tehokkaita huoltavia ja yleistä hyvinvointia edistäviä harrastuksia.

Tule mukaan! Ensimmäinen kokeilukerta on aina ilmainen.

Baji Ry:n taiji- ja qigongkursseilla pääset osaksi maailmalla laajasti tunnustetun mestarin Lü Baochunin opetusta. Mestari Lü on kymmenien vuosien urallaan opiskellut yhtenä läheisimmistä oppilaista osalle vuosisadan parhaimmista lajien mestareista.

Lue lisää seurassamme opetettavasta taijista ja qigongista täältä: Baji.info

Omalta kohdaltani voin sanoa, että migreeni on vähentynyt kun hartia- ja niskalihakset saavat hyvää liikuntaa. Myös ääreisverenkiertoni on parantunut. Nykyään sormet ja varpaat ovat vain harvoin jääkylmät. Harjoittelu ei vaadi erityisiä varusteita ja sarjan osia voi harjoitella tuntien lisäksi isolle sopivalla ajalla ja paikassa sekä käyttää töissä taukojumppana vaikkapa hissimatkalla.

Helsingin taiji- ja qigong -päivä 18.8.2012

Vuoden 2012 Helsingin Taiji & Qigong -päivä järjestetään Helsingin keskustassa Saksalaisen Koulun liikuntasalissa Kampissa Malminkatu 14. Tapahtuma toteutetaan la 18.8. klo 11.30 – 16.30.

Tapahtuman järjestää neljä helsinkiläistä taiji/qigong seuraa.

11.30 – 12.00 Yhteinen Qigong-harjoitus (Suomen Chi-Kung yhdistys)
12.00 – 12.30 Baji ry
12.30 – 13.00 Tai Chi Chuan ry
13.00 – 13.30 Guilin Taijiquan ry
13.45 – 14.15 Kauko Uusoksa: esitelmä
14.30 – 15.00 Guilin Taijiquan ry
15.00 – 15.30 Tai Chi Chuan ry
15.30 – 16.00 Baji ry
16.00 – 16.30 Yhteinen Qigong-harjoitus (Suomen Chi-Kung yhdistys)

Tällä kertaa ette näe minua paikalla riekkumassa kameran kanssa (eli uskallatte mennä sitäkin varmemmin paikalle katselemaan ;).

Lisätietoja tapahtumasta.

Asahi - suomalainen aamuvoimistelu

Kävin tänään Asahi liikunnan esittelytunnilla. Sen järjesti Pääkaupunkiseudun Seläkäyhdistykset työnantajani selkäliikuntaryhmälle, jonka vieraileva jäsen olin tänään. Kiitos ahkeran taijin harjoittelun selkäni harvemmin oikuttelee. Siksi pääsin tutustumistunnille. Minulta kysyttiin, tiedäkö mitään asahista. En oikeastaan muuta, paitsi että liikkkeiden pohjalta löytyy lainauksia vähän sieltä sun täältä, mm. itämaisista lajeista. 

Asahin taustalta löytyy suomalaisia asiantuntijoita: Timo Klemola ja Ilpo Jalamo, joilla on kamppailulaljien taustaa, urheiluvalmentaja Keijo Mikkonen ja erikoislääkäri Yrjö Mähönen, jonka ohjauksessa tänään olimme. Liikkeet olivat hyvin yksinkertaisia, mutta tehokkaita. Moni oli ennestään tuttuja qi gongista ja taijista, mutta tasapainoliikkeet olivat monialaisempia ja paljon tehokkaampia. Ohjaajalta tuli paljon kehuja kun asentomme epäonnistui ja menetimme tasapainon. Se kuulemma tekee eetvarttia tasapainoelimelle ja hermoradoille =D.

Perusasiat luntattu ohjaajan esitteestä:

• Sopii kaiken ikäisille ihmisille riippumatta liikuntatottumuksista.
• Parantaa jalkavoimia ja tasapainoa.
• Rentouttaa ja kuntouttaa niskahartiaseutua ja selkää.
• Parantaa työergonomiaa sekä lievittää stressin oireita.
• Liikkeet tehdään rauhallisen hengityksen tahdissa. Mieli rauhoittuu. Runsas hengitys hapettaa veren hyvin.
• Koko keho on mukana yksittäisissä liikkeissä - kehon liikunta koordinoituu harmoniseksi.
• Mieli on mukana harjoituksissa, esim. mielikuvien avulla eikä vaeltele töissä.
• Harjoituksen tuottama henkinen rauhallisuus ja ruumiillinen rentoutus siirtyvät arkielämään.
• Niska-hartiaseutua lähinnä rentoutetaan. Jalat vahvistuvat ja selkä kuntoutuu.
• Tasapainoa ja asentoergonomiaa harjoitetaan.
• Kehon tuntemuksiin "ankkuroitumalla " saadaa mieli rauhoitoittumaan. Tällöin stressaavat ja esiintymiskuumetta aiheuttavat ajtukset poistuvat mielestä.
• Erikoisvarusteita ei tarvita. Työvaatteet sopivat harjoitusasuksi. Lyhyt harjoitus ei hikoiluta niin paljon, että tarvitsisi käydä suihkussa.
• Menetelmää voi harjoittaa missä vain. Jopa muutamassa minuutissa saa töiden lomassa vointinsa hallintaan, kunhan menetelmän oppii.

Video sisältää Asahi Health -terveysliikuntamenetelmän ensimmäisen tason liikesarjan.  Kirjastosta voi käydä lainaamassa kirjaa ja DVD-levykettä. Lisätietoja www.asahi.fi

Viilennystä

Luin juuri Helsingin Sanomista, että helteellä jääkauppa kannattaa. Hmmm! Pingviinien katselu helpottaa sisäistä ja ulkoista hellettä yhtä paljon kuin jääpalojen ajatteleminen.

Pipanaluolassa oli eilen asteita 32.3 puoli yhdentoista aikaan illalla kun astelin kotiovesta sisään. Lääh! Viritin ovet parvekkeelle ja porraskäytävään auki ja istuin hetkeksi rappusille lukemaan, jotta kuumin ilma loikkaisi jompaan kumpaan suuntaan. Yhden aikaan tilanne oli parantunut 1.1 asteella alaspäin. Kastelin suihkussa itselleni puuvillaisen kangaskappaleen, jonka vilvoittavalla avulla nukahdin herätäkseni siihen, että tunsin oloni kylmäksi. Vaihdoin kostean puuvillaan kuivaan ja nukuin loistavasti loppuyön. Niin kauan kuin ruoto makasi vaakatasossa, olo oli pirteä. Aamupesun jälkeen olisin voinut mennä uudelleen aamupesulle ja töihin tullessani olin yhtä nahistunut kuin parvekkeen pöydälle unohtunut persikka.

Onneksi töissä on ollut vaihtelevasti erittäin tai mukavan viileää. Erittäin viileässä pitää kietoa pitkähihainen pusero ympärille ja mukavan viileässä voi viilettää puolipunttisissa ja hihattomissa vaatekerroissa käytävillä. Molemmat viilennykset mahdollistavat myös lihastyön käytön eli laatikoiden ja mappien siirron paikasta toiseen. Tällä hetkellä kerään voimaa ja energiaa osallistuakseni illan harjoituksiin: qigong (rauhallinen tapa voimailla) ja miekkaviuhtomiset (aerobicin korvike - tulee kuuma kylmälläkin ilmalla, mitä sitten tällä helteellä).

Sähköisen vio letti päivä

En tiedä, mikä läppäriäni vaivaa, mutta hidasta on kaikki verkkotoiminta. Eilen en päässyt mihinkään. Avasi nettiin blogisivua puoli tuntia ja kirjautumisesta oli ihan turha haaveilla. Sähköpostikin jäi lukematta. Heräsin neljän aikaan kirja posken alla ja läppäri pohti edelleen, onko turvallista päästää minut lukemaan sähköpostiani. Onneksi tänään onnistui paremmin. Kiinan matkan jälkeen avattuani koneen, latautui joku iso turvapäivitys, minkä jälkeen sähköpostin ja blogin hoito kotona on ollut yhtä tuskaa. Eli jos päivityksissä on taukoa, minä ja läppärini olemme eri mieltä turvallisuudesta ; )

Tänään on sää vaihdellut vartin metromatkalla äärimmäisyydestä toiseen. Aamulla kotoa lähtiessäni aurinko porotti siniseltä taivaalta hellelukemissa. Keskustassa oli tuulisen viileätä, pilvistä ja ripotteli vettä. Iltapäivällä keskustassa kostean, painostavan kuumaa ja idässä ripsi vettä ja ukkonen paukutteli kattilan kansia. Vaihdoin lämpimämpää päälle ja matkustelin vesikuurojen kanssa takaisin puistoon harjoittelemaan. Puistossa ei satanut vaikka ukkosen ääniä kuuluikin synkkien pilvien kera matkalla jonnekin lännen suuntaan.

Kiinalaista aamuvoimistelua illlalla ja puutikarilla heilumista vähän sinne sun tänne. Kuuma tuli ja liikuntaa sain, vaikken vieläkään tiedä, mitä ja missä järjestyksessä pitää tehdä. No, eihän sitä nyt niin vakavasti pidä ottaa. Pääasia, että on hauskaa :)

Violetin värisiä korvakoruja saman värisen päivän mukaan. Roikkuvat käyttäjänsä korvissa.

Kesäillat

Ihailin kukkivaa ja vienosti tuoksuvaa pensaikkoa. Meinasin astua Rudolf Rusakon hännälle. Olisin kävellyt ohitse, jos ei olisi loikannut edestäni ja juossut vähän edemmäs. Onnekseni se jäi katselemaan puuhiani valmiina kuitenkin pinkaisemaan karkuun jos tulisin toisiin ajatuksiin jänöpadan suhteen. Korvat ja nenä värähdivät jokaisesta kameran naksahduksesta.

Meriharakka kiljui lennähdellen opastimelle ja takaisin risteykseen sen mukaan miten ihmiset kävelivät, hölkkäsivät tai ajelivat sen ohitse. Ehdin jo ihmetellä sen outoa käytöstä kunnes saavuin risteykseen. Sen poikanen oli jäänyt auton alle. Siksi se lenteli edes takaisin itkien suureen ääneen.

Kesäillat eilen ja tänään ovat olleet aivan tyyniä. Maailman peilikuva näkyy meren pinnalla.

Ilta-aurinko laski keltaisena ja hohteli pensaikon lävitse kultaisena. Idän puolella männyt saivat kullatruskean hohdon.

Tietää ilmeisesti sadetta johonkin suuntaan kun taivas oli pilvessä ja henkilökohtaiset ilmapuntarini ovat olleet koko päivän aika äkäisiä. Qi gong tunnilla selkärangan venytysliikkeet vanuttivat myös polven läpi meneviä lihaksia ja hermoja, mikä taas sai miettimään miekkasarjan taivutukset ja pyörähdykset uudelleen. Ei mitään vääntöjä tai kääntöjä vaan aivan suoria askelia. Apuopettajan jalkojen korkkiruuvit satuttivat silmieni kautta omia hermoratojani. Auts! Onneksi käveleminen auttaa kummasti näihin vaivoihin.

Pätkii...

Matkalla töihin katkesi vasemmasta kengästä nauha. Loman jälkeinen työpäivä alkoi luovalla tauolla eli salasanan miettimisellä. Vanhastaan viisastuneena työpäivän kohdalta löytyi pari vihjettä sen sisällöstä. Lounaan jälkeen tietokone alkoi tökkiä - ei toiminut netti ja sähköpostikin viritteli omiaan. Kolmasti katkaisin virran tekniikan ihmeestäni ennen kuin poltin päreeni, irroitin piuhat seinästä ja lampsin edellisen viikon saldojen varassa pihalle. Ehdin silti vajuuttaa sähköpostiviestieni kekoa vaikken voinutkaan tehdä mitään suurimmalle osalle töistäni.

Tänään olen liikutellut tomumajaani paikasta toiseen pääasiassa kävellen melkein kuusi tuntia yhteen soittoon. Osan matkasta keikkui kamera näppieni varassa klikkausta vaille valmiina. Puistoon pompin vielä taiji tunnille, jonka lämmittelyksi tein muutamia hyväksi havaittuja venyttelyjä qi gongin tahtiin. Taiji tunnilla leikittiin tänään näkymättömillä palloilla.

Vielä kävely puistosta kotiin. Aurinko laski kauniisti puiden takana. Kotikoloni kuumemittari oli taas huippulukemissa. Kun ulkona oli vain 19 astetta, niin sisällä oli kymmenen astetta enemmän. Ulkona tuulessa pärjäsi villatakilla, mutta sisällä piti vetää saunatamineet ylle ;)

Jonniin joutavaa porinaa

Olin Qi gong kurssilla. En tiedä, oliko sisällä viileämpää kuin ulkona tai olisinko pitänyt puistokurssista enemmän kuin sisätilasta. Ulkona kävi tuuli, sisällä ei. Sisällä tuli muuten vain kuuma vaikken muuta tehnyt kuin seissyt paikallani. Sitäkään en oikein ole hahmottanut, opinko jotain uutta vai kertasinko vanhoja. Ainakin kroppa on onnellinen kun pääsi nostamaan jalat kattoa kohden. Sain nuhteita, että piirtelin ja kirjoittelin muistiinpanoja. Olisi kuulemma pitänyt puhua enemmän. Mitä??? Jos pää on tyhjä eikä tarjottu mitään koukkuja, jotka olisivat herättäneet kysymyksiä. Ehkä minä ensi kerralla puhun, mutta ehkä puhunkin asian vierestä, jos en keksi mitään sanottavaa aiheesta. Kotona taas on ollut yhtä lämmintä kuin ulkona ja koti kuutioni on paahtunut auringossa, joten täällä on ollut auringonlaskunkin jälkeen lämpimämpää kuin ulkona. Nukuin viime yönä ikkuna auki ja froteepyyhe peittona. Loma on sitten ohitse enkä muista salasaani. Kaipa se siitä aamulla lutviutuu. Muistaakseni kirjasin vihjeitä allakkaani lähtiessäni.

Joka sään päivä

Eilen illalla oli kaunis auringonlasku. Ilmassa hiukkasia ja kiteitä, mikä ennakoi seuraavaa aamua. Kävelin metroasemalle kaatosateessa ja kastuin. Kävelin vesisateessa Kiinan suurlähtystöön jättämään viisumihakemukseni. Ehdin siellä tunnin verran tiputella vettä lattialle ja kuivahtaa ennen kävelyä märässä nenäliinojen kokoisten hiutaleiden lumisateessa takaisin metroasemalle. Kastuin. Olin litimärkä kun tulin töihin ja perässäni valui vesipisaroiden vana. Onneksi tälläisiä tilanteita varten kaapistani löytyy vaihtovaatteet. Niinpä minä hiihtelin vanhoissa verkkareissa pitkin käytäviä työpäiväni ajan, mutta niin hiihteli moni muukin.

Työpäivän jälkeen vaatteeni olivat edelleen inhottavan kosteita ja housut märät. Ulkona tuuli oli sangen navakka ja kylmä. Sen sijaan että olisin kävellyt puistoon harjoittelemaan qi gongia ja miekkailua, kävelin metroasemalle ja kotiin. Taivas oli mielenkiintoinen eri harmaan sävyillä väritetty ja möykkyisillä pilvenlohkareilla varustettu. Melkein heti kotiin tultuani pilvien välistä pilkahteli kirkkaita auringon säikeitä. Nyt harmaan ja mustan sävyn lisäksi taivaalla näkyy sinisiä tilkkuja.

Korttelipihan pihlaja on aina ensimmäisiä puita, joka räväyttää lehtensä talvirullilta esiin. Pensasaidat ja koivut ovat melko ujoja silmuineen, mutta vähän lämpöä ja luonto poksahtaa vihreään väriin.

Viuh tsip tsip bäng

Mikähän siinä on, että silloin kun saisi oikein luvan kanssa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, uni loppuu kesken? Tänä aamuna silmät rävähtivät auki heti seitsemän jälkeen eikä millään sulkeutuneet enää uudelleen. Kroppani oli sitä mieltä, että viisi tuntia täysipainoista unta riittää mainiosti. Ei siinä muu auttanut kuin kömpiä sängystä, sukeltaa lämpöisiin vaatteisiin ja painella pihalle harjoittelemaan. Ensimmäinen sarja meni hyvin, mutta sen jälkeen ranteen lisäksi polvessakin alkoi tikka nakuttaa samaan tyyliin kuin eilenkin illalla. Reilun tunnin jälkeen takaisin sisään suihkuun ja kaurapuurolle, josta tuli kyllä velliä kun vettä lipsahti vähän liikaa. Sitten suuntasin kohti Eliaskoulua, jossa oli tänään Helsingin Taiji & Qigong -päivä, jonka ohjelma koostui neljän seuran esityksistä, qi gongin yhteisharjoituksista sekä Helena Hallenbergin qi gong -luennosta. Viihdyttävimmät osuudet koostuivat viuhkasta, miekoista ja sapelista. Vain hidas Tung tyylin liikesarja olisi sellainen, jota voisin joskus harjoitella. Bäng tulee siitä kun ryhmä pamauttaa jalkansa lattiaan taijisarjaa tehdessään.

Aluksi katselin näytöstä seisten, mutta äkäinen oikea koipeliini alkoi urputtaa paikallaan seisomisesta, joten istahdin vapaalle tuolille. Jonkun tovin meni hyvin, kunnes ammoin nyrjähtänyt nilkkani alkoi oman motkotuksensa. Hieroin ja heiluttelin eikä mikään tuntunut auttavan. Vieressäni istui qi gong tunneilta tuttu miekkonen, joka aikansa levottomuuttani katseltuaan peukaloi käsivarteni akupisteitä. Ensi sattui, sen jälkeen pienet hiiret juoksivat hermoratojani pitkin varpaisiin asti. Lopulta tunsin itseni keitetyksi ravuksi vaikka vähän aikaisemmin olin palellut. Wow, ei sattunut enää mihinkään koko loppu päivänä. Seuraavan kerran kun näen hänet harjoituksissa, pyydän ruksit painelukohtiin, jotta voin käyttää niitä itsekin tarpeen tullen vastalääkkeeksi radikaaliin säänvaihdokseen.

Sudenkorento

Ystäväni mielestä olin tänään kuin sudenkorento, täynnä levotonta paikallaan pysymätöntä energiaa qi gong tunnin jälkeen. Kaikessa oli vissiin vähän hypähtelevä rytmi. Pimpeli pom! Joku toinen saattaisi sanoa, että olet ärsyttävän hyvän tuulinen. Töissä ehkä todettaisiin, että se on ollut samanlainen koko viikon. Hyvän loman merkki kun ei töihin tullessaan muista salasanojaan tai miten ohjelmat toimivat. Pimpeli pom!

Annoin korentokorvikset lahjaksi autonkuljettajalleni, joka menestyi työhaastattelussaan niin hyvin, että pääsee kokeilemaan uutta työtä toukokuusta alkaen. Pimpeli pom! Kyllä se ohi menee kun jaksatte odottaa. Tiedättehän, että kun on hyvä mieli, ei ole paha mieli! Mahtoikohan olla Nalle Puh filosofiaa tuokin?

Leukalappu

Viime viikolla tehty pullon lämmitin ja tänään urakoitu leukalappu eli puseron taka- ja etukappale. Kappeleet on kuvattu Kreetalaisen villahuovan päällä. Toin sen tuliaiseksi ja sängynpeitteeksi itselleni parikymmentä vuotta sitten. T-paidat on ajat sitten koi syönnyt, mutta huopa on toiminut monet talvet sängynpäällisenä ja apupeittona.

Tänään oli viimeinen tunti tältä kaudelta. Muutaman kerran langat olivat solmussa ja kertaalleen teelmä tippui neuloilta. Sillä aikaa kun kiltti opettaja tuuppasi tekeleen takaisin koneeseen (nopeammin kuin minä vai kaipasiko kenties tekemistä), keitin kahvia ja kerin muutaman vyyhdin kerälle. Samaan saumaan pidin kahvitaukoni. Oma kauteni jatkuu vielä jonkin aikaa Qi gong tunneilla, joten ihan vaille ohjelmaa keskiviikkoni eivät jää. Ehkä jossakin mutkassa saan ommeltua kappaleet yhteen vaikka voisin vihjeiden perusteella tehdä sen vasta syksyllä jonkun kaula-aukon kappaleen kanssa. Pitääkö siihen vielä semmoinenkin laittaa. Ei mitään kuristuspantoja tai saan sätkyn.

Auringon pilkahduksia

Kummasti auringon kurkistus pilviverhon takaa saa mielen pirteämmäksi ja energisemmäksi. Sormeni ovat ahkerasti näpränneet koko illan. Vaikka aamulla satoi enemmän ja vähemmän vettä, sain vedettyä huonosti nukutun yön jälkeen itseni pystyasentoon ja qi gong tunnille vaikka myöhästyinkin edellisestä metrotoukasta ja saavuin paikalle alkuveryttelyn aikaan (anteeksi).

En malta olla mainostamatta hieman Nanan poistomyyntilaaria, sillä tämän korun hinnaksi tuli 2 euroa. Keskushelmeä ja nyöriä lukuun ottamatta kaikki muut ovat laatikosta, josta sai valita 20 helmeä eurolla.

Sakset takataskussa

Ystäväni helminauha oli kulunut poikki kierteisen lukkorenkaan kohdalta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että koko koru piti purkaa järjestellen helmet oikeaan järjestykseen suunnittelulaudalle, jotta pienet helmet tulisivat taakse ja isommat eteen. Suurin osa kokoamisesta meni tähän sekä langan vetämiseen pois reijistä. Osa reijistä oli niin tukossa, etten saanut millään värkillä, en edes neulalla, langanpätkiä ulos reijistä. Raaputin umpiluutani ja löysin omasta varastostani muutaman vaalean sävyisen pisarahelmen, jotka sidoin lukkoa lähimmiksi helmiksi. Purin tuotokseni vielä pariin kertaan kun en ollut tyytyväinen solmuihin ja tietysti lanka loppui kesken kaiken ja samaan säpinään sain pöpönkin enkä jaksanut vähään aikaan ajatellakaan solmujen tekemistä. Lopulta harjoittelin tavallisten lasihelmien kanssa kirjontalangalla solmimista ja kun olin suhteellisen tyytyväinen tuloksiin, aloin koota helmiä silkkilankaan. Kahdessa ja puolessa illassa kokosin lopulta helminauhan kasaan jahka aikani tappelin French wiren kanssa, että sain sen suhteellisen siististi lenksun ja lukon ympärille, ettei lanka ainakiaan siitä kohtaa rispaannu seuraavan kerran. Joku kaheli kyllä aluksi laittoi molempiin päihin lukon, mutta onneksi huomasin sen ennen kuin tein lopullisia liimauksia solmuihin. Omistaja meinasi lykätä nauhan tarkistamatta reppuun, mistä päästin aika rääkäisyn, että pitää tehdä vastaanottotarkistus. Kai se hyvä oli kun en saanut sitä uudelleen purettavaksi.

Ihmettelin tänään miksi metron istuimissa on muhkuroita. No se johtui siitä, että takataskussani oli sakset, joita käytin englanninkielisten vuosikertomuslaatikoiden avaamiseen ja unohdin ottaa ne pois lähtiessäni kotiin. Koko iltapäivän odottelin, että koska soitetaan ja sitten löydän kotiinlähtöä ennen postihuoneen odotustilasta rullakollisen laatikoita, joissa odotetut raportit ovat. Höh, niiden piti soittaa minut noutamaan ja ohjaamaan ne oikeaan paikkaan. Nyt piti itse viedä painava lasti väliaikaiseen varastoon, josta jakelen niitä eteenpäin sen lisäksi, että ilta venähti muutaman tunnin lisää kun tein pakolliset kuviot virallisena ja luvattuna päivänä pois. Ainakin voi hyvällä omalla tunnolla mennä qi gong tunnille huomen aamuna kokouksen sijasta ... jos jaksaa nousta niin aikaisin ylös.

Ilmapuntari

Posliinihelmet (Nanasta) kukkasineen kuin talventörröttäjät lumihangesta.

Henkilökohtaiset ilmapuntarini ovat olleet äkäisiä koko viikon, mutta torstaiaamuna äityivät superkiukkuiseksi. Oikeaa rannetta on jomotellut koko alkuviikon joka aamu. Tänään töissä alkoi polvessani olla sellainen tunne kuin pieni rumpali olisi muuttanut sinne asumaan. Koko päivän kipitellessäni ympäri taloa on tuntunut nakutusta kävellessä, istuessa ja seisten. Illan chi kung tunnilla polvinivel alkoi karjua istuessani lattialla hengityksen parantamisharjoituksia tehdessäni. Yleensä nivelten repiminen lakkaa sadekuuron tupsahtaessa samalle maantieteelliselle kulmalle, jolla itsekin olen. Tänään meno vain yltyi. Se tarkoittanee sitä, että keli muuttuu epävakaisempaan suuntaan ja ehkä radikaalisti. Kaikki lumisateeseen kyllästyneet voivat iloita litsis lätsis kelistä, sillä lumi todennäköisesti muuttuu vedeksi. Säätiedotuksia en ole nähnyt, kuullut tai lukenut, mutta lämpömittarin lukemat ovat kutistuneet nollan suuntaan aika vauhdilla sillä aikaa kun olen ollut kotona tänä iltana. Ilmeisesti pitää ruuvata hokit kenkien pohjiin, että pysyy seuraavan kuukauden aikana pystyasennossa. En halua lisää ilmapuntareita kroppaani. Nämä kaksi ennustajaa riittävät.

Pisto ja viilto

Kävin tänään leikkimässä kiinalaista ritaria ja huitomassa puutikarillani ilmaa sekä väistelemässä toisten miekan heilutuksia. Uusia liikkeitä tuli niin paljon, että jos pääparkani tilalla olisi ollut seula, olisin oppinut enemmän. Puolustus, hyökkäys, pisto ja viilto erilaisine sikssak korkkiruuvi askelineen vilahtelee silmieni edessä. Iltapäivällä huilasin nostamalla jalat seinälle ja nojaamalla selälläni lattiaan. Suljin silmät joksikin aikaa. Ilmeisesi verenkierto pääkopassa parani hieman koska viimeisen tunnin aikana jaksoin taas paremmin harjoitella kunhan katsoin muilta mallia.

Olin oikeassa viime syksynä kun en vielä mennyt harjoittelemaan sarjaa. Se olisi ollut ihan liian aikaista. Muutama kuukausi lisää on auttanut huimasti. Olen huomannut sen myös qi gongin tunnilla, vaikken oman seuran tunneille pääsekään kuin satunnaisesti. Nytkin, vaikka osasin varoa askeliani ja välttää yo. kuvan mukaisia vääntöjä, kuvioissa oli joitakin huomaamattomia kierteitä, jotka välillä tuntuivat ikäviltä, joten oman hyvinvointini kannalta oli pakko tehdä helpommin ja yksinkertaisemmin kuin opetettiin. Uuden oppiminen on hauskaa vaikka vähän turhauttavaa kun tuntuu ettei mitään jää päähän ja toiset osaa tosi hienosti. Onneksi olen oppinut viime aikoina, ettei kaikkea tarvitse osata. Jos opin sarjan joskus, harjoittelen sitä taas ihan omalla tavallani niin kuin kaikkea muutakin. 

X+Y tikkua laudalla

• Aloitin tiistaipäiväni peruuntuneen kokouksen ansiosta Qigongilla. Unet karisivat silmistä vauhdilla tuttujen suorien ja väärien korkkiruuvikääntöjen myötä etenkin kun operoitu polvi ei enää rutissut kuin apinoita torjuessa. JES! Huippu kivaa!!!
• Kuntoillessa tulee tietysti nälkä, jota piti torjua brunssilla: kahvi, foccaccia ja salaatti. PIM! Ei ole totta, huijausta koko annos. Kymmenen neliösenttiä pannukakkua, jonka päälle oli ennen uunia tuupattu muutama tomaatti. Salaatti koostui kahdesta vihreästä jäävuorisalaatin lehdestä, siivu kurkkua, tomaattia ja sipulirengas. Kahvi sentään oli hyvää.
• Kävin hakemassa ennen töihin menoa Tennarista leffaliput illaksi kolmen tunnin 3D satuun nimeltä Avatar. Juuri sopiva tarina tälläiselle lempeälle ja rauhaa rakastavalle ihmiselle, joka haluaisi omistaa luppakorvat, hännän ja kyvyn lentää matolla.
• Aloitin keskiviikkopäiväni hammaslääkärin vuositarkastuksessa. Omasta mielestäni kakkuhakuissani on outoja koloja, joihin voisi täytettä lykätä. Tarkistuksen jälkeen hän hioi kulmat ja ajoi hammaskiven tiehensä. Miten niin vihloo? Eihän muovissa ole hermoja.
• Päivän hauskin tapaus sattui metrossa matkalla töihin. Seisoin pitkän miehen vieressä sekä asemalla että junassa pitkän aikaa. Molemmat syvällä omissa ajatuksissaan kunnes satuin katsomaan tarkemmin lasista kuvastuvaa kuvajaista. Nauratti kun nyin serkkuni takin hihasta. Tärkeimmät kuulumiset ehdittiin vaihtaa Hakaniemestä Rautatientorille.
• Tein viime perjantai-iltana 6 tuntia hommia saadakseni kirjojen Himalajan katoamaan pöydän kulmalta. Ihan turhaan. Vajaan kahden päivän aikana siihen on kasvanut toinen samanlainen tilalle. Mikä ihme saa ihmiset palauttamaan kirjat motin kokoisessa laatikossa takaisin? Tavarakärryt on ihan kivat käytössä, mutta kun niitä vierittelee ylös ja alas 45 asteen liuskaa pitkin kymmenen kertaa päivässä alkaa hauskuus olla kaukana. Aika monta kertaa olen kirjoittanut kärrylastin päälle lapun, jossa lukee ylös tai alas sen mukaan mihin suuntaan lasti on matkalla. Parista tunnista pariin päivään kärry lasteineen on parhaimmillaan odottanut, mutta aina jossain vaiheessa joku suuremmilla lihasvoimilla varustettu hoksaa sen oikeaan suuntaan tuupata. Ulkomuodosta voi päätellä, onko lasti levinnyt matkalla tai onko pimeyden ruhtinas saanut muutamia sähkeitä. Kaikki ei ole niin helppoa kuin näyttää etenkin jos ei ole vuosien tuomaa rutiinia ja tekniikkaa ;)
• Neulekoneen ajokorttikurssilla kutistin itseni neljäsosakokoon piirtäessäni kirkkaan sinisen lempparipuseron kaavoja neuleen malliksi. Rusinamatematiikassa pitää muistaa jakaa luvut kymmenellä ettei tule paitoja jättiläiselle. Villaiset osat voisi tietysti kutistaa pesukoneessa. Sitähän kaikki tutut tuntuvat tekevät tällä hetkellä. Sivutuotteena opin virkkaustekniikassa puolipylvään ja pylvään sekä kuvin että havainnollistettuna elokuvana opettajan sormia tuijottaen. Niin no, ehkä sitä pitää koukulla ja langalla itse käytännössä testata vielä ennen kuin voi puhua oppimisesta sanan mukaisesti. Ensi kerralla pääsen koneellekin (ehkä) kun saatiin ruutupaperille pyramidiolkapään kartta piirrettyä. Samanlainen rapautunut ja muhkurainen olkapään kaarroksesta tuli kuin ne kivimöykyt siellä Egyptin aavikoilla könöttää. Saas nähdä tuleeko siitä oikeasti hiha vai ameeban ja meritursaan ristisiitos.
• Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Vuosaaren metro tuli ensimmäisenä, mutta rangaistuksena opettajan jättämisestä yksin kotimatkalle, istui vieressäni joku kalansavustaja. Ois kaivattu pyykkipoikaa ... nenään.
• Paahtoleipäpihdit toimii erinoimaisesti. Hyppyset säästyivät palovammoilta eikä tiskipöydälle tullut leivänmurukasaa imuroitavaksi.