torstai 18. helmikuuta 2016

Y-koru

Tiistai-illan korttelikerholaisista eräs esitti  syksyllä toiveen rukouskaulakorusta, johon tivasin tietysti lisätietoja. Vanhasta kansiosta löytyi helmikoru maltanrististä, joka vastasi kuvitelmia. Se on Y-muotoinen, joten kerroin eri tapoja toteuttaa sellainen. Onneksi otin vanhan avainkoruni mukaan. Se toimi hyvin yhdenlaisena mallina.

Kerholaisten perustaidot ovat kohentuneet ensikerrasta ja apua tarvitsevia oli huomattavasti vähemmän kun ennen. Se tarkoitti, että ehdin neuvomisen ohessa pujotella kahvin väriset helmet vaijeriin.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pyörylöitä

 

Työkaveri kertoi edellisen avainkaulakorun hajonneen ja kyseli sen korjauksesta. Totesin, että siinä käytetty tekniikka ei sovellu korjaamiseen (matkamuisto ulkomailta), mutta voisin ottaa helmet talteen ja tehdä jotain muuta tilalle. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tekisin jotain muuta tilalle kunhan olisi kevyt kantaa. Aikani ajatuksia pyöriteltyäni ja IdänHelmessä (Kirsillä oli hieman monimutkaisempi versio kaulassa) vierailtuani päädyin renkaisiin ja kolikkohelmiin, joita kotona oli jo valmiina juuri oikeissa väreissä.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Toimistotaidetta

Nyt kun pakolliset tiedotteet ovat siirtyneet pilveen, ovat ilmoitustaulut jääneet vaihtoehtoisille ilmoituksille. Niitä komistavat sarjakuvat, näyttelyjulisteet tai vapaamuotoinen toimistotaide. 

Marraskuussa bongasin eräältä tyhjältä ilmoitustaululta tärkeän ilmoituksen.


Jouluna ilmoituksessa oli jäljellä vain yksi hymy.


Helmikuun alussa kaikki hymyt oli jaettu.


Anonyymin ja vapaamuotoisen toimistotaiteen uhkana ja katoamisen syynä ovat remontit, jolloin ns. turhat ja tarpeettomat karsitaan pois. Harmillista, sillä hymyjen jakaminen ilahdutti monia, myös niitä, jotka kuitenkin ovat tekemässä korkean luokan päätöksiä. 

Valkoiset ja nykymuodossaan mukaiset harmaat toimistoseinät ahdistavat.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hyvää apinan vuotta!

Tänään olisi ollut Keskuskadulla Kiinalainen uuden vuoden juhla. Piti mennä siellä käymään, mutta ensin jätin järkkärin kotiin ja sitten vaihdoin vielä matkani suuntaa metroasemalla. Keskustan sijaan köröttelin ruokakauppaan täydennyksille. Sumu oli lähes läpitunkematon lähtiessäni ja vettä roiskuu niskaani. Saattoihan se keli olla hieman toinen keskustassa, kuten Lux Helsingin aikaan, jolloin se oli huonompi kuin idässä. Joskus on ollut parempikin. 


Gorilla Pekingin eläintarhassa 2006.