Ihailin kukkivaa ja vienosti tuoksuvaa pensaikkoa. Meinasin astua Rudolf Rusakon hännälle. Olisin kävellyt ohitse, jos ei olisi loikannut edestäni ja juossut vähän edemmäs. Onnekseni se jäi katselemaan puuhiani valmiina kuitenkin pinkaisemaan karkuun jos tulisin toisiin ajatuksiin jänöpadan suhteen. Korvat ja nenä värähdivät jokaisesta kameran naksahduksesta. 
Meriharakka kiljui lennähdellen opastimelle ja takaisin risteykseen sen mukaan miten ihmiset kävelivät, hölkkäsivät tai ajelivat sen ohitse. Ehdin jo ihmetellä sen outoa käytöstä kunnes saavuin risteykseen. Sen poikanen oli jäänyt auton alle. Siksi se lenteli edes takaisin itkien suureen ääneen.
Kesäillat eilen ja tänään ovat olleet aivan tyyniä. Maailman peilikuva näkyy meren pinnalla.
Ilta-aurinko laski keltaisena ja hohteli pensaikon lävitse kultaisena. Idän puolella männyt saivat kullatruskean hohdon.
Tietää ilmeisesti sadetta johonkin suuntaan kun taivas oli pilvessä ja henkilökohtaiset ilmapuntarini ovat olleet koko päivän aika äkäisiä. Qi gong tunnilla selkärangan venytysliikkeet vanuttivat myös polven läpi meneviä lihaksia ja hermoja, mikä taas sai miettimään miekkasarjan taivutukset ja pyörähdykset uudelleen. Ei mitään vääntöjä tai kääntöjä vaan aivan suoria askelia. Apuopettajan jalkojen korkkiruuvit satuttivat silmieni kautta omia hermoratojani. Auts! Onneksi käveleminen auttaa kummasti näihin vaivoihin.
En oo ikuna nähnyt meriharakkaa, hauska kuva :-D
VastaaPoistaMuutenkin hienoja kuvia sulla yllin kyllin, aina käyn katsomassa vaikka harvemmin kommentoin :-)
Hauskoja kuvia ja kivoja tilanteita. Ihailtavaa, miten silmät auki sinä kuljet ja osut aina oikeaan paikkaan oikeaan aikaan :)
VastaaPoistaNiin, digikameran hyvä puoli onkin siinä, että ei tarvitse kehittää ja voi napsia niin paljon kuvia kun haluaa, minkään kuitenkaan menettämättä pysyvästi vikaan :)
Kiitos kiitos...
VastaaPoistaMags: Meriharakasta on tullut kaupunkilintu, vaikka aikaisemmin se ei juurikaan rantoja sisemmäs tullut. Ennen sitä näki tosi harvoin, mutta parin kesän aikana olen sen bongannut monasti kaupunkimaisemissa. Minäkin käyn sinun blogissasi vaikken aina kommentoikaan ja viime aikoina en ole ehtinyt ihan kamalasti käydä blogeissa ollenakaan. Nytkin on jo taas huominen ... IIIK!
Rauni: Kävelen aika paljon, autoton kun olen, ja kamera hyppysissä kulkiessani ristiin rastiin sinne sun tänne. Kevät on sellaista aikaa ettei koruja ehdi tehdä kun pitää kulkea nenä jokaisessa kasvissa kameran linssin läpi ja ihan muuten vaan ; )
Voi surevaa äitiä pikkuinen juuri elämänsä alussa. Aikamoinen pitkäkorva sinua tarkkailee.
VastaaPoista