Sataa kun lähden

Vesisateessa aseman suuntaan viipottaen pahimpia lammikoita väistellen. Ei mikään kevyt syyssade vaan reippaasti ja kastelevasti. Onneksi on vedenpitävät popot ja sadevehkeet kassissa. Ennuste oli, että ehkä sataa tai sitten ei. Lähtiessä ei satanut (tietenkään), joten pompin yhden rappukäytävän katoksessa itselleni sadepöksyt jalkaan sitten kun muutaman pisaran tahti muuttui kaatosateeksi. 

 

Lokakuu = lenkkikuu

 

Lupasin osallistua @hennajokion lokakuu = #lenkkikuu haasteeseen. Koska kävelen päivittäin muutenkin, lupasin olla käyttämättä bussia pikkumatkoilla ja kävellä portaat 5. kerrokseen ylös, mikäli mukana ei ole mitään painavaa eikä sada vettä räntää lunta, jos sää onkin luvannut kuivaa eikä kurahousut ole mukana. Syyskuun flunssan jälkeen kunnon kohottaminen pienin askelin on aiheellista.

Torstaina piti tehdä isompi kierros keskustassa, koska mielenosoitus pisti poikki normaalin kävelyreitin. Kaverin "tamagotchi" (askelmittari) on ollut taskussa, koska olen halunnut huvin vuoksi seurata, minkä verran päivän aikana tulee käveltyä työn ohessa. Jo viikossa on käynyt ilmi, että joinakin päivinä joutuu tallustelemaan milloin mistäkin syystä enemmän ja näkyy heti päivän askelmäärässä. Pitää vaan ottaa sellaiset housut käyttöön, jossa on taskut, sillä Ovelia-kassissa se ei ole työpäivän aikana mukana, jolloin osa askeleista jää mittaamatta. 

Pinspiraatio

Olen huomannut, että aurinkoiset illat inspiroivat koruaskarteluun valon taittuessa lasista herkullisesti. Sadepäivinä mieleni liikkuu korttien ja paperiaskartelun suunnassa. Toki on sadepäiviä, jolloin sanat vievät mennessään ja kadotan vuorokauden lukiessani kirjaa. Jossain välissä olen  yrittänyt herätellä tokkuraista muistiani taijisarjojen parissa. Ihan vielä ei ole kaikki liikesarjat hallussa, mutta oikean jalan jumppaaminen jatkuu talviliukastelujen jälkeen. 

Ankkalampi

 Äidin kanssa ankkalammella puistokävelyllä kesäisen lämpimänä syyspäivänä. 

Kesäkukat

 Kuumaa ja kuivaa, mutta vielä muutamat luonnonkukat sinnittelevät. 

Lux Helsinki 2

 

Toinen pikakierros arktisessa kylmyydessä. Tällä kertaa kävelin Taidehallin kautta ihaillen Kaija Aarikan elämäntyötä. Paljon oli tuttua tavaraa, mutta myös ihan uusia asioita. Matka jatkui Töölönlahdella ja Postitalon kaupan kautta kotiin. 

Lux Helsinki 1

 

Pikainen kierros valon valtakunnassa. Kireä pakkanen ja arktinen tuuli söi puhelimen akun ja kävelijän energian. Kasvot oli kuin neuloilla tikattuna ja nenä jäässä puhumattakaan käsistä, vaikka valokuvausta ei juurikaan voinut muutamas räpsäystä lukuun ottamatta harrastaa. Töistä junalla Ateneumin kautta Senaatintorille Espan puiston kautta Akateemiseen kirjakauppaan lämmittelemään. Taisi olla palaisin kierto koskaan, sillä olin kotona jo seitsemältä, vaikka Lähdin töistä viideltä. 

 

Keltainen ulkoilu

Kaunis ja aurinkoinen sää houkutteli kävelylle ihastelemaan lokakuun ruskaa Hyvinkäällä. Taivas oli pilvetön ja kirkkaan sininen. Kirkas valo hehkutti värikkäitä lehtiä. 

 

Syksyn merkkejä

 

Tuulenpuuskat ovat riipuneet vashteroiden lehdet, vaikka vielä on jokunen puussakin.

Maassa keltaisen oranssin kukertava ja kuhiseva syysmatto.

 

Tässä pensaassa lehdet olivat värin vaihdossa kun taasvieressä samanlainen vielä kukki. Kukkaterttu oli harvanlainen, joten en tunkenut itseäni keskelle pensaikkoa kuvaamaan.

Parantolan puistossa kirsikkapuut hehkuvat punaisena. Aurinkokin näyttäytyi värejä kirkastamassa. 

Ulos aurinkoon

 

Minut komennettiin kotiin ja ulos aurinkoon. No, menin ensin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan kävelykierrokselle. Iltapäivä oli kesäisen lämmin. Auringon laskiessa tottelin hihkuvaa suolistoani ja suuntasin banaanikaupan kautta kotiin.

 

Kalasataman värejä

Kaupunkiympäristön toimitalossa on värillistä tilastointia ja julkisivussa kaarevia ikkunoita. Lainasimme isoa kokoustilaa iltapäivällä. 

Redissä on väriä ja valaistusta käytössä. Eksyin väriin palatessani kattopuutarhasta, josta on hyvät näköalat ympäri kaupungin edellyttäen ettei rakentaminen ole sulkenut osaa alueesta. Tänään en saanut taivaskuvia muhkurapilvistä.

 

Puutarhan kukkia ja öttiäisiä

 

Valo, vesi ja lämpö sopivissa määrissä tuottavat kotipuutarhaan iloa, liikettä ja värejä sekä kaiken maailman öttiäisiä.

  

Viherlude ei oikein tykännyt kun kielsin sitä kipuamasta tulin jalkaa pitkin ylös. Kukkapurkin kohdalla vetäydyin sivulle kuvan oton jälkeen. Auringossa oli kuuma, varjoahan sekin vain halusi.

 

Kävelyllä Hyvinkäällä

 

Yksi kylmä yö värittää satunnaisesti lehtiä kirsikkapuistossa.

 

Villiviinit sentään ovat vielä vihreät.

 

Aseman koulun lapset ovat taitavia. 

Tämä sammakko loikkii rautatieaseman kävelysillalla. 

 

Puiston satoa

 

Pensaiden satoa

 

Kukat ovat muuttuneet värikkäiksi marjoiksi puistossa.

Silmäniloa niistäkin on vaikkei suurin osa olekaan syötäviä. 

 

Pisaroita

 

Lähdin ulos sadetta manaamaan (ainahan se on satanut kun olen puistoon mennyt) samalla kun kuvasin edellisen kuuron vesipisaroita. 

 

Ehdin kävellä puistossa pari kierrosta ennen kuin tuuli alkoi ravistella vettä puiden oksistosta maahan ja polulla talloviin kulkeviin. Juttelin tovin naapureiden kanssa ennen kuin tein kukkakuvausreissun Parantolan puiston ympäri. 

Sade alkoi reippaanlaisesti vasta iltakahvin jälkeen ja nyt aurinko paistaa taas.

Jasmiini kukkii

 

Jasmiini pensaat ovat aloittaneet kukintansa Hyvinkäällä. Vielä viikon alkupuolella oli vain lukemattomia nuppuja. Lisää vettä ja pensaat ovat täynnä valkoisia kukkia. Tuoksu on yksi parhaimpia luonnon luomuksia.