maanantai 29. maaliskuuta 2010

Sakset takataskussa

Ystäväni helminauha oli kulunut poikki kierteisen lukkorenkaan kohdalta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että koko koru piti purkaa järjestellen helmet oikeaan järjestykseen suunnittelulaudalle, jotta pienet helmet tulisivat taakse ja isommat eteen. Suurin osa kokoamisesta meni tähän sekä langan vetämiseen pois reijistä. Osa reijistä oli niin tukossa, etten saanut millään värkillä, en edes neulalla, langanpätkiä ulos reijistä. Raaputin umpiluutani ja löysin omasta varastostani muutaman vaalean sävyisen pisarahelmen, jotka sidoin lukkoa lähimmiksi helmiksi. Purin tuotokseni vielä pariin kertaan kun en ollut tyytyväinen solmuihin ja tietysti lanka loppui kesken kaiken ja samaan säpinään sain pöpönkin enkä jaksanut vähään aikaan ajatellakaan solmujen tekemistä. Lopulta harjoittelin tavallisten lasihelmien kanssa kirjontalangalla solmimista ja kun olin suhteellisen tyytyväinen tuloksiin, aloin koota helmiä silkkilankaan. Kahdessa ja puolessa illassa kokosin lopulta helminauhan kasaan jahka aikani tappelin French wiren kanssa, että sain sen suhteellisen siististi lenksun ja lukon ympärille, ettei lanka ainakiaan siitä kohtaa rispaannu seuraavan kerran. Joku kaheli kyllä aluksi laittoi molempiin päihin lukon, mutta onneksi huomasin sen ennen kuin tein lopullisia liimauksia solmuihin. Omistaja meinasi lykätä nauhan tarkistamatta reppuun, mistä päästin aika rääkäisyn, että pitää tehdä vastaanottotarkistus. Kai se hyvä oli kun en saanut sitä uudelleen purettavaksi.


Ihmettelin tänään miksi metron istuimissa on muhkuroita. No se johtui siitä, että takataskussani oli sakset, joita käytin englanninkielisten vuosikertomuslaatikoiden avaamiseen ja unohdin ottaa ne pois lähtiessäni kotiin. Koko iltapäivän odottelin, että koska soitetaan ja sitten löydän kotiinlähtöä ennen postihuoneen odotustilasta rullakollisen laatikoita, joissa odotetut raportit ovat. Höh, niiden piti soittaa minut noutamaan ja ohjaamaan ne oikeaan paikkaan. Nyt piti itse viedä painava lasti väliaikaiseen varastoon, josta jakelen niitä eteenpäin sen lisäksi, että ilta venähti muutaman tunnin lisää kun tein pakolliset kuviot virallisena ja luvattuna päivänä pois. Ainakin voi hyvällä omalla tunnolla mennä qi gong tunnille huomen aamuna kokouksen sijasta ... jos jaksaa nousta niin aikaisin ylös.

2 kommenttia:

  1. kylläpä oli työ, itse en ole edes jaksanut ajatella helminauhan solmimista.. oikeastaan pelottaa koko homma ! joten hattua nosta sinulle ;) ! hienosti klaarattu homma !

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kieltämättä helminauhaa ei solmita ohimennen vaan keskittyen ja rauhoittuen että tulee tasaista ja kaunista. Siksi työn tekeminen kesti luvattua kauemmin kun tiesin ettei ajatusten poukkoillessa kuin villihevonen kannata edes aloittaa. Kun viilipytty olotila löytyi, oli sen tekeminen helppoa ;)

    VastaaPoista