Yhden kevätlauantain hyväntuulen jouluromaani: Maija Kajannon Talvikaupungin valot. Tutut sääilmiöt, kulttuuri- ja huvittelukohteet junantuoman näkökulmasta. Hintalapusta huolimatta en maksanut kirjasta mitään. Sain vain komennon mennä junaa vastaan ja kertoa, millaiset vaatteet on päällä. Minulle tuntematon lähetti jutteli kuin tuntisimme todella hyvin, mutta olen edelleen ymmälläni enkä muista tavanneeni häntä ennen. Paketti tuli perille ja luin sen saman tien.
No jos vaikka siksi, että nykyään ne eivät kestä enää mitään. Olen lyhyen ajan sisällä hajottanut salaattia sekoittaessa jo kaksi. Ei se mitään. Siirrän nämä omien käsityötavaroitteni jatkoksi, jos kuuppa säilyy ehjänä kuten tässä.
Mitä lie vaatekaapista metsästettiin, mutta samalla laskettiin päähineet ja todettiin, että jos Radtilassa ei ole, niin Hyvinkäältä löytyy eikä uutta tarvitse ostaa.
Kävin katsomassa Paikan kirjatarjontaa, sillä metro kulki hetken pelkästään Mellunmäkeen ja keskustan suuntaan. Vietin vajaan tunnin ympärilleni katselemalla ja äidin kanssa puhelimessa jutellessa kunnes näin metron keulassa kotikaupunginosani nimen. Ja toki pari kirjaa lähti mukaani.
