Murphyn laki

Ihana kehuttu ja palvottu digitalisaatio, 

joka helpottaa ja keventää työntekijöiden taakkaa. 

Edellyttää, että kaikki toimii. 

Domino tehoste, monta stiplua. 

Paljon hämmentyneitä ja äkäisiä ihmisiä.

RÄYH-viikko!

Ihan väsy eilen. 

Piti mennä Hyvinkäälle, 

tulin kotiin ja nukuin kellon ympäri.

(Ressun sanoin: En ole laiska, olen vain energiansäästötilassa.)

208. Kuumempi

Aina vaan tukalammaksi käy. Töissä sentään on niin viileää, että sormet on kylmät. Tänään oli ulkona siedettävää pienen tuulen vuoksi. Vuosaaren ja Rastilan asemahallien lasikuutiot olivat kuin pätsit. Kotonakin on lämmintä, muttei vielä ihan yhtä kamalat. Sisällä 32,9 astetta ja 5. kerroksen ulkoseinällä 44,3 astetta. Näen öisin unta lentomatkailusta kun viilennyskone surraa.

Hesarin (25.7.) sääkartassa luvatut ukkoskuuro huomiselle ovat kovin paikallisia ja useamman säätoimiston mallinnuksia tiiraillessani Rastilan osalta peruttu. 

Katselin eilen Herttoniemestä idän suuntaan synkkiin pilviin. Tuulen pyöriessä oikealta suunnalta tuoksui vesi. Rastilassa katselin Vartikylänlahdella seilaavaa pilvimassaa, joka oli uhkaavan näköinen, muttei luovuttanut vettä ainakaan tähän kohtaan. 

185. Korvat surisee

Jos lomalle lähtö onnistui ensi kertaa 15 vuoteen liukuman alkuminuuteilla, niin ensimmäinen työpäivä meni pitkäksi. Kun 8lta tuijotti mustaan ruutuun ja pohdiskeli, miten ruudun sai auki, niin illalla erehdyin varttia vaille viisi avaamaan vielä yhden sähköpostin, jonka käsittelyyn menikin sitten tunti. Olipas kimurantti juttu ja selvittely jatkuu huomenna. 

Huomasin jo keväällä, että työt kasautuu, jos olen lomalla. Sama tilanne näytti olevan nytkin. Tosin viime viikolla oli töissä vain kaksi viidestä tiimiin kuuluvasta työntekijästä. Ei ihme, että kaikki ylimääräinen jää tekemättä kun kaksistaan ovat urakoinneet päivittäiset pakolliset työt. En minäkään ehtinyt tänään tehdä yhtään ylimääräistä kun purin viime viikon sähköpostikaaosta (omaan sähköpostiin en ehtinyt edes vilkaista).  

Murphyn laki näytti toimivan tänään. 

• Aina kun ehdin pitää minuutin tauon, jonka aikana kävin vessassa ja täytin mukini joko kahvilla tai teellä, alkoi puhelin soida. Kyll maar musta ny tulee nätti, kun oon niin paljon kylmää kahvia hörppinyt. 
• Tietysti Rastilassa satoi kaatamalla vettä ja hieman kastuin loikkiessani kotiin. Söin banaanin, oikaisin itseni filtin alle toviksi (14 minuuttia) lepuuttamaan aivoja ja sen aistimia.  
• Sanoin jo puoli neljältä, että aivoni ovat valuneet lattialle kun en osannut vastata yksinkertaiseen kysymykseen, johon entisessä elämässäni olisin vastannut nanosekunnissa. 

Lounaan jälkeen olisin halunnut oikaista päiväunille, mutta työtilanne ei sitä sallinut. Saapas nähdä, miten loppuviikko sujuu.

(Juliste metroasemalta sopi niin hyvin päivän teemaan. Tunsin itseni eksyneeksi zombiksi koko päivän. Stadin ammattiopisto: Vähennä tuskaa. Hae nyt uusi suunta elämälle). 

107. Hullu sunnuntai

Päivä valkeni harmaana ja käänsin aamupuuron jälkeen kylkenäni. 

Hyppelin Itikseen keltaisen kummituksen päiville ja kävin noukkimassa paketin elokuvalippuja, joita olen osin käyttänyt itse ja osin antanut lahjaksi isoiksi venähtäneille entisille muksuille.

Koska lauantaina uutisten lukeminen ja kuuntelu jäi vähäiseksi, pärähti sunnuntaina lähi-idän sotatoimet verkkokalvoille. En hyväksy kummankaan osapuolen sodankäyntiä tai turhaa energian- ja luonnonvarojen tuhlaamista. Kaiken maailman turhuuteen sitä aina riittää varoja, muttei ihmisten auttamiseen siellä, missä siihen on tarvetta. 

54. Kielen rikkaruohoja

Jostain kumman syystä lappusen ymmärtämiseen meni jokunen tovi enkä vissiin ollut ainoa, koska leipähyllyllä moni luki tekstin useampaan kertaan. Minä otin kolmannella kerralla ohi mennessäni kuvan. Teksti oli sellainen, että jäin pohtimaan, paloiko leipomo vai putosiko leipuri tiinuun?

Miksei lapissa voi lukea esim. "Tuotantohäiriön (tai teknisen vian) vuoksi Fazerin tuotteissa puutteita tänään"? Kannattaisiko Fasun satsata ulkoiseen viestintään niin, että jokaisen korin mukana lähtisi yhtenäinen viesti kauppoihin? Kiireessä sattuu ja tapahtuu, mutta valmiit pohjat on keksitty. 🍞

Teksti kaupassa hintalappujonojen vieressä: "Suoritamme liiketilassa kameravalvontaa". Mitä ihmettä ne smurffaa? Miksei voi sanoa esim. Liiketilassa on kameravalvonta tai liiketilassa käytetään kameravalvontaa, jos lauseeseen tarvitaan teonsana? Ilmoituksessa riittää hyvin teksti "liikkeessä kameravalvonta".

Suorittaa on varmaankin yleisimmin käytetty smurffisana. Nimisanasta suoritus on tehty teonsana ja sen tehtävänä on kertoa tekemisestä. Suomen kieli on täynnä tekemistä kuvaavia teonsanoja. Miksi ne pitää korvata teknisellä kapulakielellä. Siksikö, ettei oikeasti haluta kertoa, mitä tehdään? Hei, me vakoillaan sua! 🍭

Ei ole isoja asioita eikä maailma kaadu, mutta aina ei tiedä itkisikö vai nauraisiko kun näitä kompastustekstejä näkee. Kirjoitusvirheitä sattuu kaikille ja nykylaitteiden oikoluku hoitaa loput, jolloin lauseista tulee päättömiä. Yritän kuitenkin korjailla omat tekstini ennen ja jälkeen tallennuksen eli käydä muokkaamassa jälkikäteen omat ja koneen tekemät mokat. 🐾

Muoks 25.2! Tässä tekstissä oli oikolukuohjelman tekemä virhe, joka on korjattu. Oikoluku muokkaa tekstiä, vaikka omassa tarkastuksessa olet sen korjannut lauseeseen sopivaksi sanaksi.

52. Tekniikka pätkii

Heräsin aamulla ennen kukkuvaa kelloa kännykän pillastumiseen. Siellä ensimmäiset töihin pyrkivät ilmoittelivat, että metro jumittaa ja vuoroväli on noin vartin verran. Minä sitten hoppuutin itseäni ja olin ennen aikojani pällistelemässä metroasemalla. Ihan sama, vaikka olisin hidastellut. Näin metrosillalta edellisen vuoron takavalot. Seuraava oli niin täynnä, ettei kukaan mahtunut sisään ja kuski pyysi odottamaan seuraavaa junaa. Lännestä tuli kolme junaa viidessä minuutissa. Viittä vaille kahdeksan pääsin matkaan. Itiksen ja Puotilan välissä istuttiin tovi odotellen ruuhkan purkua. Varttia yli olin töissä. 👀

Seuraavaksi takkuilivat verkkoyhteydet. Käynnistettiin uudelleen modeemi. Levyasemat hukassa. Käynnistin läppärin uudelleen. Etäyhteydessä toimi sähköposti ja Skype, muttei kontaktien hallinta. Virtuaalissa toimi yksi tietokanta, muttei juuri mikään muu. Hyppypalvelimella toimi pääohjelma, muttei juuri mikään muu. Käynnistin läppärin jälleen kerran uudelleen. Nyt löytyivät levyasemat ja suurin osa ohjelmista, mutta virtuaaliasemalla ne eivät toimineet. Pääohjelmat eivät toimi etäyhteydessä. Liikaa massaa. Kontaktien hallinta ei toimi hypyssä. Liikaa linkitettäviä ohjelman osia. Lisäksi kontaktien hallinta pitää käynnistää vähintään neljä kertaa, koska ensimmäisellä kerralla tulee virheilmoitus ja latauksen keskytys, toisella ja kolmannella kerralla tulee osaohjelmien virheilmoitukset, mutta avaa ohjelman, mutta mykistää puhelut kun vastaan luuriin. Menee kuulemma luuppiin, muttei tiedetä miksi. 👀

Työkamu tuli vartin myöhemmin töihin ja pääsi suoraan koneelle ilman mitään ongelmia tuuraamaan minun päivystystäni kun itse en onnistunut. Paikallinen IT-guru sattui paikalle kun tuskailin yhteyksien kanssa. Samalla testattiin virtuaalitilan toimivuutta eri ohjelmilla ja kerättiin kaikki virheilmoituset sekä ontuvat ohjelmat talteen. Tästä vielä tein yhteenvedon, lähetin sen esimiehille ja projektipäälliköille sekä työtiimille tiedoksi. Tähän kaikkeen meni pari tuntia ennen kuin pääsin päivän ohjelmaan siten, että kaikki tarvitsemani ohjelmat toimivat. 👀

Metro ajeli koko päivän harvennetulla intervallilla koska iltapäivällä tekninen vika keskeytti liikenteen Ruoholahden suunnalla. Tätä on tiedossa lisää, mikäli pakkasukko kiristää otettaan lämpötilamittarin kanssa. 👀

Ja kotona kaikki akuilla toimivat piti ladata edes puoliksi täyteen, että toimivat jollain tavalla päivityksiä tehdessä. Eikä ollut edes 13. päivä. 👀

Outo torstai

Silmät rävähtivät auki varttia vaille seitsemän eivätkä suostuneet sulkeutumaan unten maille enää ollenkaan. Minä hyperaamu-uninen, joka yleensä esitän vastalauseeni kun herätyskello keittiössä aloittaa ulvontansa kahdksalta. Hyvin epätavallisen rauhallinen aamu hitaalla aamiaisella ja kaiken maailman puuhalla.

Yhdeksältä katselin huolestuneena metroasemaa. Junan piti tulla ja mennä jo ajat sitten, mutta näyttö kertoi sen tulevan aina vaan yhden minuutin kuluttua. Ruuhkajuna "ei matkustajille" paineli varikolle, tuli takaisin ja kolisteli uudelleen varikolle. Puoli kymmeneltä laitoin viestiä töihin, että hyppelehdin edelleen itäisessä Helsingissä metroa odotellen. Vartin yli kymmenen olin viimein Kampissa. Matkaan meni enemmän aikaa kun Herttoniemestä lähtien kuulutettiin, että oviongelmien vuoksi olemme myöhässä. Juna on täynnä, mutta seuraava tulee ihan heti perässä. Jääpuikkona tutisin kahvikupillisen, fleecen ja villapaidan kanssa reilun tunnin ennen kuin aloin tuntea itseni lämpimäksi.

Kello yhden tilaisuuteen odotettiin uunituoreita vuosikertomuksia painosta. Lounaallekaan ei voinut mennä kun Mr.Murphyn lain mukaan kuljetus on noudettava juuri kun saat lämpimän aterian nenäsi eteen. Näin sattui juuri edellisellä viikolla kun arkistopalvelun kuljetus saapui. Nälkäisen oli kannettava ateriansa työpöydälleen ja kiiruhdettava opastamaan. Tunnin päästä kylmentynyt lounas lämmitettiin uudelleen mikroaaltouunissa. Varttia vaille yksi työtoveri tuli ilmoittamaan, että painotuotteiden kuljettaja on käynyt jo ajat sitten, mutta unohtanut ilmoittaa, että rullakko on tuotu kellarin laiturille. ARG! Kahden ihmisen voimin ryntäsimme kellariin. Toinen kantoi laatikon tilaisuuteen ja minä urakoin rullakon postituskeskukseen, josta sitten jakaisin sisältöä tarvitsijoille ympäri maailman.

Lounas, juu, painelin yläkertaan. Ei mitään minulle sopivaa, painelin ulos ja aiheutin Picnicin asiakaspalvelijalle paineita sekä jonon kasvua takanani. Kana oli päässyt loppumaan, patonkimenu oli vaihtunut ja jouduin kuulustelemaan sisältöä tarkasti. Onko maitoa, onko mitä mausteita, onko suolaa? Kaikkeen oli tungettu maitoa ja aasialaisia mausteita. Ei siis sopinut minulle. Mitähän sitä söisi? Päädyin kasvissämpylään ja vihersalaattiin. Olisi pitänyt syödä kaurapuuroa, mutta ei sitäkään jaksa kolmea kertaa päivässä ahmia.

Siinä se päivä sitten hurahtikin vuosikertomusten kanssa sinkoillessa julkisten tilojen esittelytelineitä päivittäessä. Iltasella olimme juuri päässeet Asahin alkuveryttelyihin kun koulun vahtimestari ponkaisi ovesta sisään ja ajoi meidät liikuntatilasta ulos väittäen Venäjän murteisella Suomen kielellä, että meidän tunnit on peruttu jo ajat sitten tältä viikolta koska varsinaisessa jumppasalissa on joku kaupungin järjestämä tapahtuma. Kaikki jumppasalin tilaisuudet oli siirretty B-liikuntatilaan. Mielenkiintoista ... taas on viestinnässä ollut katkoksia. Ei ollut Selkäyhdistyksellä tietoja, ei ollut opettajalla tietoja eikä meillä oppilaillakaan. Peräsimme vaihtoehtoista tilaa. Ei ole, menkää ulos! Voimistelijaryhmän vetäjä ehdotti jumppasalia meille ja sinnehän me taapersimme rekkien, tankojen ja hevosten sekaan. Tosi kummallinen päivä. Kotona kömmin suihkun jälkeen suoraan nukkumaan.

Jääpuikot on kuvattu viime sunnuntaina Käpylän asemalla.

Piuha poikki?

Kaapelien pitäisi olla maan alla, mutta mahtavat olla ihan yhtä kummallisesti sijoitettu, sillä yhteys valokaapeliin koneeltani on poikki. Oletan, että vika on verkossa vaikkei palvelun tarjoajan sivuilla mitään asiasta olekaan, mutta myös töllöttimen inforuutu on tyhjää täynnä. Testaan illalla jälleen, onko tuubissa kipinää. Siihen asti bittimaailmani hieman takkuaa.

Aurinko laskee länteen

Kolme värikästä auringonlaskua viime viikolta ja kaikki napattu klasin lävitse. Maanantaina bussin ikkunasta upea vaalean punertavan kellertävä pilvilautta. 

 Torstaina metronikkunasta kurkisteli suoraan silmiin upea keltainen polla, joka kirjoi pilvet jännän keltaisiksi.

Eilen illalla koti-ikkunasta sälekaihtimien raosta napattu auringonlasku. Aamu olikin sangen pimeä ja pilvinen. Nyt siellä näyttää aurinko porottavan, mutta männyt tanssivat sambaa tuulen tuivertaessa, joten vielä en ole saanut aikaiseksi lähteä ulos happihyppelylle. Olen tapellut tietsikkani kanssa. Tein koko päivän töitä, että sain haalittua asetukset sellaisiksi, että google antoi minun kirjautua blogiin, webbialbumiin ja sähköpostiin. Voi voi tätä bittielämää!

Vyöryjä

Siivosin viime torstaina saapuneiden lehtien kasaa ja pinosin ne kahdeksi korkeaksi torniksi. Toinen kierrätyslaatikon päälle ja toinen CD-tornin viereen muualle lähetettäväksi. Perjantai aamuna miekkaa tonkiessani hipaisin kyynärpäälläni toista tornia, joka levisi pitkin lattiaa. Illalla viuhahdin toisen ohi vauhdilla ja niinhän sekin kalteva torni levisi toiseen päähän huonetta. Ärräpäitä!

 

Tänään toin saunasta sylillisen puhtaita paitoja ja viikkasin ne kauniisti tuupaten kaappiin. Kun tulin takaisin sukkien kanssa, löytyi paita pino pitkin makkarin lattiaa. Manaillen tuuppasin sylillisen sänkyyn ja aloin viikkailla niitä uudelleen. Samalla siirsin kesäisimmät paidat talviteloille ja kaivelin lämpöisempiä vaatteita esille. 

 

Lehdet kasaan uudestaan vähän pienemmiksi pinoiksi, mutta tänään en enää niitä lähde mihinkään kiikuttamaan. Keitän minttuteetä ja siirryn löhöasentoon ennen unimaailmaan siirtymistä.  

Riipukset ja korvakorut olen lahjoittanut äidilleni kevään ja kesän merkkipäivinä.

Identtiset?

Samana päivänä ihailin kaupn kahvilasta keltaisia muovilintuja ja puistoon kävellessäni pörheää melko tuoretta hanhenpoikasta. Vanhemmat vahtivat ja paapoivat tuoreinta jälkeläistään paljon tarkemmin kuin isompia ja ulkoasultaan kulahtaneempia sisarruksiaan ja serkkujaan. Minäkin sain sähinästä oman osuuteni kun uskalsin jäädä kävelytielle tähtäilemään heidän vauvaansa vaikken mennyt kolmea metriä lähemmäs. Jos se pysyisikin tuollaisena, mutta kun siitä kasvaa uskomattoman ruma isompi harmaa höyhenkasa ja kamalan sottainen isompi lintu. Uh! 

 

Vaihdoin selaimeksi uupperan. Ainakin tänään bittiavaruudessa seikkailu sujuu lutvikkaammin. Myös blogin päivittäminen. Toivottavasti jatkuu samalla viisiin. Koruja olen tehnyt vähän ja nekin pitäisi kuvata, mutta en ole saanut aikaiseksi. Pitänee vähän odotellakin, että vastaanottajat saavat omansa käyttöön, mistä tulikin mieleeni, että olen unohtanut kokonaan yhden tärkeän syntymäpäivän ja se on tänään: IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK !!! Sitä se kuumuus teettää: pehmentää aivot!

Viilennystä

Luin juuri Helsingin Sanomista, että helteellä jääkauppa kannattaa. Hmmm! Pingviinien katselu helpottaa sisäistä ja ulkoista hellettä yhtä paljon kuin jääpalojen ajatteleminen.

Pipanaluolassa oli eilen asteita 32.3 puoli yhdentoista aikaan illalla kun astelin kotiovesta sisään. Lääh! Viritin ovet parvekkeelle ja porraskäytävään auki ja istuin hetkeksi rappusille lukemaan, jotta kuumin ilma loikkaisi jompaan kumpaan suuntaan. Yhden aikaan tilanne oli parantunut 1.1 asteella alaspäin. Kastelin suihkussa itselleni puuvillaisen kangaskappaleen, jonka vilvoittavalla avulla nukahdin herätäkseni siihen, että tunsin oloni kylmäksi. Vaihdoin kostean puuvillaan kuivaan ja nukuin loistavasti loppuyön. Niin kauan kuin ruoto makasi vaakatasossa, olo oli pirteä. Aamupesun jälkeen olisin voinut mennä uudelleen aamupesulle ja töihin tullessani olin yhtä nahistunut kuin parvekkeen pöydälle unohtunut persikka.

Onneksi töissä on ollut vaihtelevasti erittäin tai mukavan viileää. Erittäin viileässä pitää kietoa pitkähihainen pusero ympärille ja mukavan viileässä voi viilettää puolipunttisissa ja hihattomissa vaatekerroissa käytävillä. Molemmat viilennykset mahdollistavat myös lihastyön käytön eli laatikoiden ja mappien siirron paikasta toiseen. Tällä hetkellä kerään voimaa ja energiaa osallistuakseni illan harjoituksiin: qigong (rauhallinen tapa voimailla) ja miekkaviuhtomiset (aerobicin korvike - tulee kuuma kylmälläkin ilmalla, mitä sitten tällä helteellä).

Sähköisen vio letti päivä

En tiedä, mikä läppäriäni vaivaa, mutta hidasta on kaikki verkkotoiminta. Eilen en päässyt mihinkään. Avasi nettiin blogisivua puoli tuntia ja kirjautumisesta oli ihan turha haaveilla. Sähköpostikin jäi lukematta. Heräsin neljän aikaan kirja posken alla ja läppäri pohti edelleen, onko turvallista päästää minut lukemaan sähköpostiani. Onneksi tänään onnistui paremmin. Kiinan matkan jälkeen avattuani koneen, latautui joku iso turvapäivitys, minkä jälkeen sähköpostin ja blogin hoito kotona on ollut yhtä tuskaa. Eli jos päivityksissä on taukoa, minä ja läppärini olemme eri mieltä turvallisuudesta ; )

Tänään on sää vaihdellut vartin metromatkalla äärimmäisyydestä toiseen. Aamulla kotoa lähtiessäni aurinko porotti siniseltä taivaalta hellelukemissa. Keskustassa oli tuulisen viileätä, pilvistä ja ripotteli vettä. Iltapäivällä keskustassa kostean, painostavan kuumaa ja idässä ripsi vettä ja ukkonen paukutteli kattilan kansia. Vaihdoin lämpimämpää päälle ja matkustelin vesikuurojen kanssa takaisin puistoon harjoittelemaan. Puistossa ei satanut vaikka ukkosen ääniä kuuluikin synkkien pilvien kera matkalla jonnekin lännen suuntaan.

Kiinalaista aamuvoimistelua illlalla ja puutikarilla heilumista vähän sinne sun tänne. Kuuma tuli ja liikuntaa sain, vaikken vieläkään tiedä, mitä ja missä järjestyksessä pitää tehdä. No, eihän sitä nyt niin vakavasti pidä ottaa. Pääasia, että on hauskaa :)

Violetin värisiä korvakoruja saman värisen päivän mukaan. Roikkuvat käyttäjänsä korvissa.

Tupajumi

Elävä ilmapuntarini, murtunut ranne, kapinoi voimakkaasti monipuolista keliä vastaan. Myös polveni oli vastenmielisen yksimielinen ranteen kanssa, joten kevensin illan ohjelmaa jättäen yang tyylin taijin väliin. Koikkelehdin puutikarini kanssa miekkailijoiden keskellä. Edistystä sekin etten kertaakaan katsonut silmät kierossa muiden miekan kärkiä, vaikken vieläkään muista sarjasta muuta kuin aloitus- ja lopetusliikkeet. Sama meno jatkui chen taijin tunnilla, vaikka muina päivinä olisin nauttinut napa rutisten tunnin sisällöstä.

Töissä vilkaisin mielenkiintoista opusta: Kirjaskorpioni ei aiheuta mitään haittaa, mutta sen esiintyminen on osoitus muista tuhohyönteisistä (ei kuvaa). No, joka tapauksessa, jos näette sellaisen, löytyy lähistöltä todennäköisesti muutakin mielenkiintoista, joista osasta on ollut mainintaa suomalaisessa vanhemmassa kirjallisuudessa: riisihärö, rohmukuoriainen, russakka, museokuoriainen, vyöihrakuoriainen, tupajumi, kuolemankello, papintappaja, tahrasiira ja riesakuoriainen. Lähde: Asumisterveysopas 2009.

X+Y tikkua laudalla

• Aloitin tiistaipäiväni peruuntuneen kokouksen ansiosta Qigongilla. Unet karisivat silmistä vauhdilla tuttujen suorien ja väärien korkkiruuvikääntöjen myötä etenkin kun operoitu polvi ei enää rutissut kuin apinoita torjuessa. JES! Huippu kivaa!!!
• Kuntoillessa tulee tietysti nälkä, jota piti torjua brunssilla: kahvi, foccaccia ja salaatti. PIM! Ei ole totta, huijausta koko annos. Kymmenen neliösenttiä pannukakkua, jonka päälle oli ennen uunia tuupattu muutama tomaatti. Salaatti koostui kahdesta vihreästä jäävuorisalaatin lehdestä, siivu kurkkua, tomaattia ja sipulirengas. Kahvi sentään oli hyvää.
• Kävin hakemassa ennen töihin menoa Tennarista leffaliput illaksi kolmen tunnin 3D satuun nimeltä Avatar. Juuri sopiva tarina tälläiselle lempeälle ja rauhaa rakastavalle ihmiselle, joka haluaisi omistaa luppakorvat, hännän ja kyvyn lentää matolla.
• Aloitin keskiviikkopäiväni hammaslääkärin vuositarkastuksessa. Omasta mielestäni kakkuhakuissani on outoja koloja, joihin voisi täytettä lykätä. Tarkistuksen jälkeen hän hioi kulmat ja ajoi hammaskiven tiehensä. Miten niin vihloo? Eihän muovissa ole hermoja.
• Päivän hauskin tapaus sattui metrossa matkalla töihin. Seisoin pitkän miehen vieressä sekä asemalla että junassa pitkän aikaa. Molemmat syvällä omissa ajatuksissaan kunnes satuin katsomaan tarkemmin lasista kuvastuvaa kuvajaista. Nauratti kun nyin serkkuni takin hihasta. Tärkeimmät kuulumiset ehdittiin vaihtaa Hakaniemestä Rautatientorille.
• Tein viime perjantai-iltana 6 tuntia hommia saadakseni kirjojen Himalajan katoamaan pöydän kulmalta. Ihan turhaan. Vajaan kahden päivän aikana siihen on kasvanut toinen samanlainen tilalle. Mikä ihme saa ihmiset palauttamaan kirjat motin kokoisessa laatikossa takaisin? Tavarakärryt on ihan kivat käytössä, mutta kun niitä vierittelee ylös ja alas 45 asteen liuskaa pitkin kymmenen kertaa päivässä alkaa hauskuus olla kaukana. Aika monta kertaa olen kirjoittanut kärrylastin päälle lapun, jossa lukee ylös tai alas sen mukaan mihin suuntaan lasti on matkalla. Parista tunnista pariin päivään kärry lasteineen on parhaimmillaan odottanut, mutta aina jossain vaiheessa joku suuremmilla lihasvoimilla varustettu hoksaa sen oikeaan suuntaan tuupata. Ulkomuodosta voi päätellä, onko lasti levinnyt matkalla tai onko pimeyden ruhtinas saanut muutamia sähkeitä. Kaikki ei ole niin helppoa kuin näyttää etenkin jos ei ole vuosien tuomaa rutiinia ja tekniikkaa ;)
• Neulekoneen ajokorttikurssilla kutistin itseni neljäsosakokoon piirtäessäni kirkkaan sinisen lempparipuseron kaavoja neuleen malliksi. Rusinamatematiikassa pitää muistaa jakaa luvut kymmenellä ettei tule paitoja jättiläiselle. Villaiset osat voisi tietysti kutistaa pesukoneessa. Sitähän kaikki tutut tuntuvat tekevät tällä hetkellä. Sivutuotteena opin virkkaustekniikassa puolipylvään ja pylvään sekä kuvin että havainnollistettuna elokuvana opettajan sormia tuijottaen. Niin no, ehkä sitä pitää koukulla ja langalla itse käytännössä testata vielä ennen kuin voi puhua oppimisesta sanan mukaisesti. Ensi kerralla pääsen koneellekin (ehkä) kun saatiin ruutupaperille pyramidiolkapään kartta piirrettyä. Samanlainen rapautunut ja muhkurainen olkapään kaarroksesta tuli kuin ne kivimöykyt siellä Egyptin aavikoilla könöttää. Saas nähdä tuleeko siitä oikeasti hiha vai ameeban ja meritursaan ristisiitos.
• Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Vuosaaren metro tuli ensimmäisenä, mutta rangaistuksena opettajan jättämisestä yksin kotimatkalle, istui vieressäni joku kalansavustaja. Ois kaivattu pyykkipoikaa ... nenään.
• Paahtoleipäpihdit toimii erinoimaisesti. Hyppyset säästyivät palovammoilta eikä tiskipöydälle tullut leivänmurukasaa imuroitavaksi.

Vain pala kaarnaa?

Joku fiksu on joskus sanonut, että kauneus on katsojan silmissä. Niin varmasti onkin, sillä olen ahkerasti ihaillut pari vuotta näiden isojen puiden karheaa ihoa. Auringossa valo ja varjo tuovat esiin niiden kauneuden.


Ja kyllä minulle on ennenkin sanottu eksoottisimpien kuvien kohdalla, että aha, nää on taas Rusinan taidekuvia. Tarkoittaa käytännössä sitä ettei muut ymmärrä miksi ihmeessä filmiä on tuhlattu turhuuteen. Nykyään sitä varmaankin sanotaan bittiavaruuden väärinkäytöksi.


Puistosta löytyy jos minkälaista puiden tönijää ja halaajaa, mutta minä en malta olla ihailematta puun kuoria lähemmin. Niillä kasvaa paksua sammalta tai ohutta jäkälää ja jopa sieniä lakki muodikkaasti vinossa.



Risto Rasan sanoin:

Puut sirisevät.
Istun tässä ja kuuntelen,
mitä maisema puhuu
puuta, heinää.


Taas yksi päivitys virheilmoitusten keskellä. Kuvien saaminen oli tänään työvoitto. Joskus mietin, että miten selvät Suomen kieliset ohjeet voivatkin olla ihan Hepreaa tai Kiinaa. Ohjeet pitää tehdä niin, että maallikkokin ymmärtää hauen olevan kala.

Aurinkoista pääsiäistä !

Pakkailen tässä pääsiäistä varten. Vielä viimeiset kurkistukset virtuaalimaailmaan ennenkuin irroitan koneeni verkosta ja pakkaan sen matkakassiin tyhjien romppujen ja matkakuvien seuraksi. Pitää varmaankin tarkistaa, että kotelossa on oikea romppu.

Kymppiuutisten aikana kasasin viimeinkin synttärilahjankin kokoon (kuva tulee sitten joskus pyhien jälkeen). Joskus tuntuu, että jos viimehetkiä ei olisi olemassa, ei mitään tulisi tehtyä. Vaaransa on silläkin, että lahjat on hyvissä ajoin valmiina. Ne ehtii hukata moneen kertaan ennen määräpäivää.

Tänään ei määritellä fonttia. Ohjelma ei anna siihen mahdollisuutta. Kuvakkeita näyttää olevan muutenkin suht vähän tämän ikkunan yläpuolella.

Minne valkoinen menee kun lumi sulaa?

Tällainen kysymys oli jossakin englannin kielisessä romaanissa joskus. En muista siitä mitään muuta kuin tuon lauseen. Kysymys on sangen aiheellinen ainakin täällä Helsingin suunnalla. Lauantaina satoi nenäliinan kappaleita eikä lumesta ollut sunnuntaina tietoakaan. Tänään nenäliinoja putoili useampaankin otteeseen. Siitä huolimatta Kiinan tunnilta kävellessäni, missään ei näkynyt yhtään valkoista. Ainoa merkki lumesta oli navakka ja kylmä pohjoinen tuuli. Lounastauon leppeä keväisen lämmin ja aurinkoinen päivä oli vain kimaltava muisto.


Ei tarvitse mennä kuin muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen ja maa oli luminen. Koko lauantain satoi ja vielä illallakin katulyhdyn valossa kieppui hiutaleita pikku pakkasessa. Sunnuntaina maa oli jonkun aikaa ihan valkoinen, vaikka kadut mustuivatkin nopeasti lämpötilan hypätessä nollan yläpuolelle.
Memoryvaijeriin tehty kaksi rannekorua muksuille. Toiseen on kerätty keltaisen ja punaisen sävyiset lasihelmet ja toinen on koottu sinisävyiseksi. Alunperin oli tarkoitus, että keltaisen punaisen kukertava ja kirjava olisi jäänyt omaan ranteeseeni, mutta kuinkas kävikään. Ei tainnut ehtiä olla siinä kertaakaan käytössä ennen kuin uusi onnellinen omistaja löytyi sillekin.

Mustelma ylähuulessa

... ihan nenän alla ... onnekseni suun sisäpuolella. Ulospäin näkyy pieni kohouma ikään kuin oikea puoli päästäni olisi edellen tunnottomasti puuduksissa. Hymy on jäykässä ja nauraminen sattuu. Tikit ikenessä kiristävät nenäkin vinoon. Ainakin se on käyttäytynyt omituisesti eilisen hampaan poiston jälkeen. Leevin mallin mukaan en uskalla kurkistella sisään, sillä näky on rääkkääjäni mukaan himuinen. Mietiskelen vain (oooohmmh!) ja syön ruuan muiden hampaattomien mallin mukaan: liemenä ja soseena. Ikävä kyllä antibioottikuurin vuoksi suosikki nukutuslääkkeeni on kiellettyjen aineiden luettelossa, vaikka se olisikin helppo nauttia pureskelematta.


Maailman yksikertaisin koru: hopeoituun ketjuun pujotettu läpikuultava lamppuhelmi. Vaihtelua sen olemukseen saa vaihtamalla toisen helmen tilalle. Lisäväriänä helmi saattaa roikkua myös sopivan värisessä puuvilla- tai nahkanauhassa.

Jonkun ostokseni liitteenä sain likusolmunauhan ohjeen. Yhteen riipukseen sitä jo testasin. Pitkään olen ohjetta siihen hakenut ja kertaalleen sen hukannutkin, mutta nyt saan toisen kummityttöni synttärilahjan vihdoinkin valmiiksi.

Helsingin talvi

Helsingin talvi on lyhyt ja ytimekäs. Lunta ja pakkasta viikon verran ja sitten taas sataa vettä ja on niin lämmintä, että muuttolinnut tulevat kokeilemaan, että jokos tänne voisi taas pesän rakentaa ja uuden sukupolven kasvattaa. Huomiseksi taidettiin luvata taas vesisadetta muutaman aurinkoisen päivän jälkeen ja sitten jos vähän pakastaa, luistellaan töihin.

Tämä muotitietoinen lumiukko löytyi kotipihakorttelistani maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina lumisateen jälkeen. Sen kohtalo tosin oli hurja. Ensin siltä anastettiin vaatteet, sitten se potkittiin nurin ja kasan päälle kävi vielä koira kakkimassa. Uh! Ei käy kateeksi.


Pulut värjöttelivät patsaan suojassa viikko sitten. Helsinkiläiseen olomuotoon sopimaton pakkanen pörhisti linnut höyhenpalloiksi. Tämä koru on saanut innoituksensa tammikuun 2007 lauantaiaamun puistosta. Silloin kun oli oikea talvi: lunta ja pakkasta. Aamun kajo oli sininen ennen auringon kurkistusta.