Kirja: Rakel Oksa ratkaisee- sarja

Eppu Nuotion uusin sarja käsittelee maallikkojen tiedon kaivelua, asuntojen remontointia ja niihin liittyviä mysteerejä. Vanhojen asioiden ja esineiden kautta aikakauden historian penkomisia. Enemmän viihdettä kuin jännitystä, mutta silti tarina kuljettaa. Isäni piti näistä myös.

Sarjassa on ilmestynyt kolmas osa nimeltä Pitkäsoitto, jota en ole vielä lukenut / Gummerus.  

Ravun helmet

Kivihelmet akaattia ja karneolia sekä punaisia särmikkäitä lasihelmiä. 

 Luotettava yhteistyökumppani töissä siirtyy muihin maisemiin. Hänen kanssaan on ollut hyvä tehdä töistä ja yhteistyö on sujunut tavallista paremmin. Lieneekö asialla jotain tekemistä, että ollaan muutaman päivän erolla saman ikäisiä ja ajattelumaailmakin samanlainen. Yhdistetty syntymäpäivä- ja läksiäislahja. 

Kortti ja koru

Vaaleanpunaista akaattia, värjättyä malesian jadea ja kristalleja. 

 Saman sävyisiä paperikukkia ja perhosia korttiin. 

Työkaveri neuloi läksi sukat läksiäislahjaan ja korttiin tuli runo:

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

Tyhy: Suomenlinna

Tänään oli retkipäivä Suomenlinnassa. Tyhy ja ihanan esihenkilön läksiäiset samassa paketissa. Sää suosi meitä. Aurinko paistoi niin, että posket hehkuu vieläkin. Vain tuuli oli ajoittain viileän sorttinen. 

Suvivirsi

 Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. 

Ihan ei vielä pääse lomalle,

vaikka enemmistö talon täytteestä ja äänistä kirmasikin jo kesälomalle.

Osallistuin kevätjuhliin piiiiiiiiiiitkästä aikaa. 

Ohjelmassa oli lyhyitä puheita, laulua, tanssia, runoja, Helsingin patsaita ja lasten iloa. 

Somat tassut

 Satavarma on, että vihreitä jälkiä ei tule vaaleanpunaisistä kengistä. 

Epäonnenpäivä, ainakin melkein

Tänään ei ollut minun aamuni ... olisi kannattanut jäädä kotiin etätöihin:

• heräsin sen tuhannelta solmulta. oikea käsi ja jalka olivat puuduksissa. suoristin itseni ja käännyin selälleen. no, ei olisi kannattanut, nukahdin uudelleen herätäkseni puoli 9 jälkeen.
• metroasemalla joku oli operoinut oven silleen, etteivät liukuovet auenneet ja sivuovi on ollut lukossa iät ajat. kävelin korttelin toiseen päähän, jossa ovet pysyvät paremmin auki, kiitos pitserian. kävelyn aikana metro meni ja tuli.
• asemalla odotellessani kaivelin työpuhelimen esiin, mutta sain siitä ulos vain whatsapp-viestit ja sitten se sammui kokonaan. Kotilataus unohtui.
• yritin avata koneen leimatakseni sisään. no ei onnistunut, kone alkoi päivittää itseään. ja kännykällä se ei onnistu, ei ollut virtaa.
• aamupöperö levisi pitkin henkilökunnan keittiön lattiaa. onni onnettomuudessa, ettei mehukeittoa ollut vielä sekoitettu. siivoaminen kävi helpommin, ei tarvinnut mennä siistijän varastolle etsimään työkaluja.
• aamunappulat jäivät kotiin. ne loppuivat jo maanantaina kotelosta, mutta olen sekoitellut muruja kahviin ja toivonut sen edistävän asiaa.
• skidit kävivät kysymässä, onko työhuoneeni kirjasto. ei ole, mutta huoneessa on kirjastotäti. en kelvannut, piti olla kirjasto. opastin heidät oikeaan paikkaan.

Mutta toisaalta päivässä oli jotain hyvääkin:

• bussi oli valmiina lähtöpysäkillä, lähti ajallaan ja matka meni muuten ihan hyvin. 
• tänään työpäivä ei sentään alkanut kävelymatkan aikana 200 metriä ennen piha-aluetta.
• kevät etenee, vaikka sää on arktinen. on tullut niin paljon vettä, että ensimmäiset lehdet alkavat poksahdella.
• Päivän pelastus: pieni poika kysyi tänään saako halata. luvan saatuaan hän halasi sitten pitkiä jalkojani. Taivuin kaksin kerroin ja ristin käteni ylhäältä hänen selälleen.

Olen kirottu!

 

Ulkona liikun nastakengillä, jotka riisun sisällä pois. Kävin hakemassa postia alakerrasta. Ala-aulassa säikytin sekä paikalla olleet aikuiset ja lapset kun sisäkenkä lähti liukuun, väänsi nilkan ja keikahdin selälleni. Ilman apulaisia kipusin tolpilleni. Jalkaan sattui, mutta oli kävelykelpoinen. Kävelin portaat ylös ilman ongelmia ja kävin hakemassa kylmähaudepussin laatikosta. Vaihdoin työtuolin ja istuin jalka ylhäällä. Koska  opastuksen aikana kävelyyn tuli uusia epämukavuuksia, varasin ajan yksityiselle lääkäriasemalle, ilmoitin asiasta esimiehelle ja kollegalle, joka joutuu minua tuuraamaan. Tosin kahden aikaan ensimmäinen vapaa aika oli vasta viiden jälkeen. 

Selvisin säikähdyksellä ja seuraavana päivänä muutaman aran paikan vähän siellä sun täällä. Vasen nilkka oli vain vähän venähtänyt. Sain kivan tukitossun, jota pitää käyttää kuukauden ajan ja uuden ilmapuntarin. Kepitkin olisin saanut, mutta kerroin juuri siirtäneeni kolmen vuoden takaiset tikut vaatekaapin takanurkkaan. Jumppaohjeetkin ovat tismalleen samat kuin pari vuotta sitten. 

Mutta mihin oikein liukastuin. Sitä ei tiedä kukaan. Vettä oli lattialla ulko-ovella, mutta ei kuperkeikka kohdalla. Muksuilla on erityinen tapa kuivata kädet ravistelemalla, joten saattoi siinä olla saippuaakin kaiken muun ohessa. Siivooja kävi hankaamassa sen käytävän osan, mutta mysteeriksi se hänellekin jäi. 

Valolla leikkiminen

 

Edelfeltin vaikutukset työmatkaan aamuauringossa.

Joku oli jättänyt lasipallopurkin auringonpaoisteeseen.

 Tikkurilan asemalla auringonvalossa heijastui vastapäisen rakennuksen muodot ja portaikon rakenteet.. 

Eläimet työssä

 

Vuosaaren Columbusksen K-marketissa pehmoapina tekee usein töitä hevi-osastolla. Hän on erikoistunut banaaneihin ja jaksaa poseerata iloisin mielin kameralle. 😉

 Myös kimalaisilla on kiire kerätä mettä talteen. Kallionauhus aloitti kukinnan viimeisenä. Iso kukka mahdollistaa työn teon rinnakkain. 

Kalasataman värejä

Kaupunkiympäristön toimitalossa on värillistä tilastointia ja julkisivussa kaarevia ikkunoita. Lainasimme isoa kokoustilaa iltapäivällä. 

Redissä on väriä ja valaistusta käytössä. Eksyin väriin palatessani kattopuutarhasta, josta on hyvät näköalat ympäri kaupungin edellyttäen ettei rakentaminen ole sulkenut osaa alueesta. Tänään en saanut taivaskuvia muhkurapilvistä.

 

Rankkasadekuuro

 

Töistä lähtö hieman venähti rajun sadekuuron vuoksi. 

Taideteoksen suu oli täynnä vettä ja vaahteran lehdet olivat litimärkiä.

 

Helsingin huvikumpu

  

Perjantaina oli kehityspäivä. Aamupäivällä Antisäätäjä Anni Perhon luento fiksusta ajankäytöstä. Iltapäivällä jakaannuimme ryhmiin ja seikkailimme Linnanmäellä. Hyvällä tuurilla sain tutustua neljään työntekijään, jotka eivät ennestään olleet minulle tuttuja. 

 

Lupasin tulla mihin laitteeseen vain, mikäli se on tiimin onni, kun olen aina ennenkin mennyt. Loppupäätelmä Taigan jälkeen on se, että siirrän tukihenkilön hommat seuraavalle sukupolvelle. Tomumajani parasta ennen päiväys on vanhentunut.

  

Tasapainoaistini meni sekaisin heti ensimmäisessä korkkiruuvissa. Sen lisäksi jalkani olivat turvapuomin alta kipeät pitkään. 

Huvikumpu jää valokuvaajan ulkoiluparatiisiksi muutamin poikkeuksin. 

Ei enää mitään rytinää tai vatkausta.

Kurnupäiset hupimaisterit vauhdissa. 

Itse en ole aikaisemmin osallistunut pelaamiseen, joten ihan mukava oli kokeilla näitäkin huveja. Hyviin tuloksiin pääsi kun sai tasaisesti keskivertopisteitä. 

Vihreää

Oikopolku lähes heinän valtaama, mutta ei vielä ihan. 

Nokkoset eivät vielä ole sulkeneet kävelypolkua.

 

Kukkakimppu palikoista

 

Töissä Agricolan päivän syntymäpäivää viettävä työtoveri taikoi herkkupöydän ja rakensi Lego-palikoista kukkakimpun. Netisä löysin kaktusruukkuja ja kukkapuskia vähän joka makuun isoille ja pienille rakentajille. 

 

Valoilmiö

Outo valoilmiö paistoi suoraan hetken suoraan silmiin. Ensin takavasemmalta heijastusten kautta ja sitten ikkunan kautta kunnes kiersi kulman taakse. Kävin laittamassa pöperön lämpiämään ja hoidin qin virtauksia samalla. 

 

Lumen koristama seinä

Uuden vuoden lumituisku on koristellut työpaikan seinät. Metsäpitsin lisäksi myös seinäpitsiä. 

 

Joulukukka äidille

Töistä saamani joulukukan vein äidin hoidettavaksi. Edellinen rehottaa ikkunalaudalla ja kukki pienin valkoisin kukkasin uudelleen. Myös viime vuoden asetelma voi hyvin. 

Hyötyliikuntaa talvella

 Noniin, tänään emme puhu samaa kieltä lataus ohjelman kanssa. Jostain syystä kuvat ovat illasta aamuun...

Korttelipihalta polut ovat syvät.

Amos Andersonin taidemuseon ikkunat toimivat hyvin liukumäkinä.  

Näkymä rautatieasemalta Mannerheimintien suuntaan 

Parvekkeen pöydät ja tuolit on pehmustettu lumella. 

Aamun hiutalebaletin jälkeen paistoi aurinko, mutta mereltä on tulossa uusi pilvilautta.

Kokouksen jälkeen mietin, odotanko pakkasessa vartin onnikkaa vai kävelenkö Pasilan asemalle. Päätin kävellä kun aurinko paistoi ja löysin uuden mukavan reitin.

Heijastinpaja

Kehityspäivän kruunasi somesta ja kässäfestareilta tuttu Duunaajamutsin heijastinkurssi. Opin uuden tavan tehdä heijastimia. Tein useamman ja kierrätin muiden hylkäämät reijät tai kuvien kehykset. Kuvia tuotoksista jahka ehdin nyppiä kaikki suojakalvot pois. Heijastinkorentoja en tällä kertaa tehnyt.