Kortti ja koru

Vaaleanpunaista akaattia, värjättyä malesian jadea ja kristalleja. 

 Saman sävyisiä paperikukkia ja perhosia korttiin. 

Työkaveri neuloi läksi sukat läksiäislahjaan ja korttiin tuli runo:

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

Simpukkapisarat

Violetteja helmiä korentoihin kaivellessani, tuli yhdestä pussista vastaan valmis suunnitelma kaulakorusta. Joskus suunnitelmia tehdessä aika kuluu huomaamatta, jolloin on kirjattava ajatukset piirroksin ja harakanvarpain paperille, jotta muistaa myöhemmin, mitä on ajatellut. Nyt ei tarvinnut kuin pujotella helmet vaijeriin ja arkistoida valmiiden helmitöiden laatikkoon odottamaan käyttöä. 

Torstai

Lomien ja muiden poissaolojen vuoksi keskiviikkona ja torstaina on ollut täyskattaus päivän töille siten ettei millekään ylimääräiselle jäännyt aikaa. Koska eilen tein melkein kolme ylimääräistä tuntia, lyhensin tämän päivän töistä puolitoista tuntia ja karkasin stressin poistoon Kalasataman Rediin käsityökauppa Figulukseen, jossa on paljon ihasteltavaa.

Ikävä kyllä nukahdin torstaina ja perjantaina kesken mietiskelyn, joten helmien viikkotarjoukset jäävät nyt lauantain varaan.

268. Redi

Poikkesin työpäivän jälkeen Kalasatamassa Redin kaarevilla käytävillä. 

Katselin ympärilleni kerroksissa K1 (K-ruokakauppa, Lidl, Alko ja kausitorikauppias) ja 1-3. Traktori seisoi K-kaupan edessä. Vielä jäi joksikin sateiseksi päiväksi yläkerta katsottavaksi.

Mutta ei se talo minua noin muuten olisi kiinnostanut, mutta Figuluksen naiset olivat rakentaneet 2. kerrokseen Skönen puolelle uuden tavarataivaan, jossa oli esillä paljon muutakin kuin koru- ja helmitarvikkeita. 

Figuluksella on kauppa myös Hakaniemen hallissa, jossa vierailu on ollut minuuttipeliä, sillä hallin kaupat sulkeutuvat usein jo 18.00. Aina kuitenkin olen onnistunut jostain repimään sen verran aikaa, että ehdin käydä hakemassa tarvikkeita projekteihin (mm. kaksipuolista heijastinnauhaa korentoihin). Figuluksen erikoisuus on mm. erilaiset luonnonpuiden ja pensaiden siemenistä tehdyt helmet.

Redin kauppa on auki 21.00 asti arkisin. Iltapäivystyksestäkin ehtii ilman tulipalokiirettä käymään. Rediin on luvassa myös kursseja. Jännä nähdä, mitä kaikkea on tulossa. Figuluksen verkkosivulla hyvä opaskartta putiikkiin. Sen avulla minäkin marssin metroasemalta (3. krs) suoraan kaupalle, jota vastapäätä on Pentikin putiikki.

68. Käsityömessut

Viime viikonloppuna reippailin metrolta Katajanokalle ja illalla sama reitti takaisin.
Onni suosi jälleen messusunnuntaita ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kaivelin aurinkolasit nenälle. Olinkin työmatkoilla kaivannut niitä, mutta olivat toisessa repussa. Aamuisin pakkasen raikastama aamuaurinko nousi suoraan silmille. Iltaisin se laski usein houkuttelevasti punertaen ja hyppyset jäädyttäen taivaanrantaan silmiä siristelevän kirkkaasti.

Messut olivat viimeistä kertaa Wanhan sataman makasiinissa. Rakennuksen omistaja on vaihtunut eikä omistaja jatka messutoimintaa. Syksyn messuille ei ole vielä tiedossa korvaavaa paikkaa. Toivottavasti seuraava vuokratila on edullisempi, jotta tarjonta monipuolistuisi sellaiseksi kuin se oli alkujaan. Paljon on kiinni myös messujen järjestäjästä. Viimeiset vuodet ovat supistaneet valikoimaa eikä pienillä käsityöläisillä ole varaa tuoda toimintaansa näytille kun viikonloppu jää reilusti miinuksen puolelle ja kuukauden palkka tehdystä työstä saamatta.

Tänä vuonna vanhojen tuttujen toimijoiden lisäksi mukana oli uusia kiinnostavia käsintekijöitä ja kauppoja.

Iloyarn

Vanha tuttu Titityy

Rykkeri

Forssalaista käsityötä 

Maanantiri

Valokuvat tekstiilipainatteina 

Wanhan sataman blogikirjoituksia asioista, jotka itse jo unohdin 😉

• Neuletiede

39. Kässävinkit

Helsingin Taito shop Helskyssä Espalla kauppatorin kupeessa on meneillään vuoden käsityötekniikaksi valittuun kirjontaan liittyvä näyttely 24.2.2018 asti. Kuvia näyttelystä mm. Instagrammissa.

Tekniikkaa oli monenlaista. Ryhmäni suunnitteli jo kirjontagraffitin tekemistä. Kun sopiva yhteinen värimaailma löytyy, tehdään pienistä palasista isompi työ ja vallataan sille työpaikalta hyvä paikka.  Ehdotin rumimman taideteoksen peittämistä, mutta jos se on hyvin kätketty, myös käsityögraffitti jää piiloon. Yhtenä ehdotuksena oli valita näyttelystä mieluisin tekniikka, mutta jos kaikkilla on eri tekniikka, saattaa lopputulos olla levoton. 

Viime viikolla löysin kierrätyskeskuksesta laadukkaita helmiä (puuta, luuta, lasia, kiviä, helmiäistä, siemeniä ja siemenhelmiä sekä tietysti metallia ja muovia) ja korun osia eri materiaaleista sangen huokealla hinnalla. Materiaali vaihtelee ja muuttuu, mutta siellä kannattaa käydä useammin etenkin jos sattuu kotimatkalle pidemmän kaavan kautta (Itäkeskus). Myös työvälineitä, lankoja ja kankaita näytti olevan reilusti tarjolla. Tällä kertaa en bongannut käsityökirjoja, mutta luulen, että ne liikkuvat vikkelästi kun ovat hinnaltaan varsin edullisia. 

Kädentaitopalvelu Näprä

 - Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus

Kaulakoru: pinkki variaati

 

 

Vaaleanpunainen kuuluu samaan sarjaan mustan ja valkoisen kanssa, mutta sen työstäminen alkaa sujua. Kiitos siitä sinnikkäälle vipeltäjälle, joka vuodesta toiseen aina antaa saman vastauksen. Väriä on tarttunut jopa käteen, joten enää ei tarvitse porhaltaa ensimmäiseksi helmikauppaan. Kaulakoru on poikkeuksellisesti koottu venykkeeseen, jotta sen voi halutessaan kietoa käteen tai nilkkaan.

Kaulakoru MV

 

Syntymäpäivän aattona havahduin etten tiedä, millä sävyllä tehdään vuosikertakoru. Kyselyyn tuli vastaus kikertävän hymiön kera. Vastaaja tiesi, että kummatäti suurin piirtein pyörtyy kauhusta. Muistelin jonkun boksin pohjalla lojuvan mustavalkopilkullisia lamppuhelmiä. Samasta pussista löytyivät nuo läpinäkyvät valkoraidallisetkin. Sävytys ja kontrasti aiheuttivatkin päänvaivaa kunnes käsi osui noihin harmaan ja läpikuultavan sävyisiin kasimillisten pussiin. Pienellä pyörittelyllä hyvä rytmi löytyi ja kammoväreistä syntyi tasapainoinen kaulakoru.

Simppeli koru

 

Ostin muinoin Wanhan Sataman käsityömessuilta tämän ihanan shamballa-helmen. Helmessä on iso reikä, joten sen voi pujottaa paksumpaanikin nauhaan tai tällaiseen vaijeriin, jossa on lukko valmiina. Tummassa puserossa musta vaijeri hukkuu ja punainen helmi leijuu esiin.

Jellonakoru

 

Kiitokseksi monista neuvoista ja vastauksista tyhmiin kysymyksiin, kokosin pitkälle vapaalle lähtevälle toimiston tuhattaiturille jellonan merkkeihin sopivan punahehkuisen tiikerinsilmä kivikaulakorun vuorikristalli ja kupariosa somistein.

Leijafestivaali

Tänään niin helteinen Helsinki on kummallinen kaupunki. Koko kesän on tuullut niin, että olemme pyörineet hyrrinä pitkin katuja. Tänään olisi tarvittu hieman rivakampaa ilmavirtaa, jotta leijat olisivat lennelleet paremmin. Mutta tuuli oli tyyntynyt ja henkäisi vain silloin tällöin lempeän lämpimästi. Kiinalaiset saivat omat leijansa pitkien narujen kanssa korkealle, mutta aloittelijoilla oli turhan vaikeaa. 

Ihailin leijamestareiden näytöksessä petolintujen muotoisten leijojen kaarroksia lennätysalueella sekä syöksyjä kohti maassa olevaa kuvitteellista saalista nokka avoinna ja kynnet harallaan. Ylös korkealle siniselle taivaalle lensivät hämähäkit, mittarimadot ja korennot. 

Nuoret kiinalaiset opastivat Kaivopuistoon rientäneille lennättäjille niksejä perinteisen itse tuunatun ruutuleijan tai Finlaysonin kojusta ostetun sudenkorennon käsittelyyn. Molempiin telttoihin jonotettiin sitkeästi ja sinnikkäästi.

Lisätietoja ja leijanteko-ohjeet: Helsingin juhlaviikot: Leijafestivaali. 

Kaupungissa oli tänään lämmintä. Jouduin ostamaan lisää vettä kotimatkalla, mutta eväitä oli onneksi tarpeeksi. Istuin rantamuurilla, söin eväitä ja ihailin taivaalle kerääntyviä korentoja ja muita olentoja. Hääpari kuvautti itsensä leijojen ja meren kanssa sekä seilasi vanhalla purjepaatilla Harakan saaren edustalta Uuninsuun kautta merelle. Ohi kulkevat turistit kävellen, moottoripyörillä ja turistibusseilla pysähtyivät hetkeksi kuvaamaan Kaivopuiston kuhinaa. Moni perhe oli tullut paikalle eväskorin kanssa. 

Muksut juoksivat ympäri ruohokenttää ja leijat viipottivat perässä. Pysyivät paremmin ilmassa kun liikkuivat. Kahdella ulkomaalaisella turistipojalla oli pieni valkoinen tuunattu leija pitkällä hännällä. Se kiikkui pienenä täplänä korkealla kilpaa kiinalaisen oopperamaskeilla koristellun narun leijan kanssa. Naru oli monen värin kirjavaa ja sitä oli helppo seurata taivaalta ankkuriin, vaikka kohde siellä ylhäällä oli pieni.

  

Kaivopuistossa oli mahdollisuus ajella kärryillä tai ratsastaa ponilla. Hevoset siirtyivät lähemmäksi Kaivohuoneen ravintolaa kun lapset juoksivat leijojensa kanssa liian läheltä hevosia. Poni vähän vilkuili ympärilleen, mutta suomipolle ei korvaansa loksauttanut vaan jatkoi heinien ja nurmikon imuroimista vatsaansa. 

Ajattelin levähtää hieman ja mennä ratikalla Kamppiin Narinkkatorin Käsityökorttelia katsomaan ja jutustelemaan lamppuhelmimestari Piaeliinan kanssa. Eipä raitiovaunut kulkeneetkaan normaalisti. Vartin odotettuani lähdin kävelemään pitkin Venäjän Federaation Suurlähetystön massiivista aitaa pitkin länttä kohti. Vasta Bulevardin kohdalla meni ensimmäinen raitiovaunu ohitseni. Kotona uutisia katsoessani sain tietää, että Hakaniemessä oli osoitettu mieltä ja siksi ratikat olivat hieman aikatauluista sekaisin. En enää halunnut ajella kiskokiemuroita vaan talsin suoraan ja lyhintä tietä Kamppiin syömään eväitäni. Sitten jaksoikin taas katsella käsitöitä. 

Siniset korvikset

 Äidille tehty silmien väriin sovittaen.

 Kevään sinisiä kukkasia ...

ja talven arktisia puhalluksia.

Kameleonttivärit

Violetti on hauska väri kuvata. Nämä kaksi helmeä ovat muodoltaan hieman erilaiset (soikea ja pyöreä), mutta väriltään tismalleen samaa sävyä. Ylemmässä auringon valaisemana helmi näyttää tumman siniseltä ja alemmassa salamavalon avustamana enemmänkin violetilta. Totuus on jossakin välimaastossa.

Aleksandriitti on korukivi, joka vaihtaa väriä valon mukaan.  Samaa sävyä esiintyy myös lasissa. Helmi näyttää lähes läpikuultavalta tai siniharmaalta sen mukaan, minkä väriselle pinnalle sen on lampun valossa asettanut. Aurinko ja salamavalo tuovat esiin sen violetin sävyn.

Nyt kun tietää valon aiheuttaman muuntautumisen, tulee tarkistettua helmen sävyt eri valaistuksessa ennen kokoamista, ettei tule yllätyksiä. Muistan kuitenkin ensimmäisen ihanan hailakan sinisen sävyisen foliosydämen hankinnan. Kotona se ei ollutkaan enää sininen vaan aurinko muutti sen hailakan violetiksi. Onneksi unohdin sen pöydälle, sillä väri vaihtui auringon laskiessa takaisin siniseksi. Kadonneen helmen arvoitus ratkesi. 

 

 Näitä linkki-ketju kaulakoruille tuntuu olevan tarvetta enemmän kuin ehdin tehdä. Vaikka kaulakorut ovat pitkiä, ne eivät ole liian painavia kevyiden linkki-ketju ja hopeisten muovihelmien vuoksi. Vielä löysin yhden tumman violetin pussin kätköistäni, mutta sitten vaihtuu värit ja helmet.  

Onnenkivet

Jousimiehen onnenkivet suojaamaan ja parantamaan sekä henkeä ja fysiikkaa että voimistamaan luovia kykyjä. Kivet valittu ominaisuukaien ja värien mukaan: mm. ametistia, kvartseja, howliittia, magnesiittia, jaspista, akaatteja, kristallea ja hematiiittirengas.

Esihistorian korut

Kansallismuseossa kuvaaminen oli sallittua, joten sieltä kertyikin ihan kiitettävästi kuvia eikä vähiten perusnäyttelyn esihistoriasta, jossa oli kiva kokoelma erilaisia koruja, joista nämä jostain syystä kiinnostivat tälle kertaa eniten.

Korukilpailu

Noh, menin sitten osallistumaan korukilpailuun, vaikka inhoankin vapaa-ajan ylimääräistä aikatauluttamista. 

Perinne menee niin, että omistaja laittaa näytille helmiä tai korun osia ja ilmoittautuneista arvotaan kolme osallistujaa. Tällä kertaa perinne rikottiin eikä osallistujilla ollut tietoa, mitä joutuvat rakentamaan. Olen jostakin syystä ollut hidas tai unohtanut koko kisan, mutta sika säkissä tilanteeseen ehdin mukaan. Yllä osat (kuva lainattu Idän Helmen kotisivuilta), joista sai valita joko kuparin väriset tai hopeoidut osat. 

Idän Helmen syyskuun korukilpailu on siinä pisteessä, että kolmesta korusta pitäisi valita yksi paras. Äänestää voi tykkäämällä Facebookissa tai lähettämällä mielipiteen sähköpostitse (osoite hopeapolku(a)hotmail.com). Koruja saa vapaasti kommentoida, mutta äänensä voi antaa ilman arvosteluakin. Rohkeasti vain valitsemaan mielestänne paras koru. Lupaan etten suutu, vaikka ette tykkäisikään minun tekeleestäni. 

Viikonloppu käsitöiden solmussa

Riipus on isohko lamppuhelmi Helmiliinan kaupasta, jonne yleensä suunnistan silloin kun kaipaan kivihelmiä. Joskus löytyy muutakin herkkua, kuten tämä uniikki helmi, jonka värit ovat aivan fantastiset eli miun maun mukaiset.

Lauantaina kiertelin Tieteiden talossa, jossa oli tapahtuma Silmä, pisto, tikki, takki – Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinat. Myynissä oli lankaa, kankaita, kortteja, koruja, pannunalustoja, neuleita ym. Siellä ehdin jutella lähes jokaisen myyjän kanssa ennen kuin ystäväni saapui ja kutsui kahville.

Iltapäivän puolella kävelin auringon paistaessa ja tuulen tuivertaessa Wanhaan Satamaan, jossa oli vuosittaiset syyskauden Helsingin Kädentaitomessut. Siellä oli lisää samanlaista satoa sekä valmista että tarvikkeita, vähän isommalla vaihteella tosin. Aikani kierrettyäni ihmettelin nälkääni ja kävin hakemassa eväsleipieni kyydittäjäksi kahvia. Samaan pöytään suunnisti istumaan kolme yksin kulkevaa naisihmistä, joista yksi oli tuttu minulle ennestään ja toiset taas olivat tuttuja keskenään. Nyt on tunnustettava, että en muista nimeä enkä sitäkään, missä olemme tavanneet. Olisiko ollut jossain käsityökurssilla? Hyvin tulimme toimeen ja juttua riitti kunnes kuuluttaja ilmoitti väliajan tiedottamalla, että messuaikaa on tunti jäljellä. Tulipas meille kaikille kiire kun yli puolet alueesta oli vielä katsomatta. Onneksi olin tehnyt kotiläksyt huolella ja tutustunut kauppojen antimiin etukäteen. Tiesin, mitä mistäkin halusin ja jäi vielä vartti ylimääräistä aikaa tutustua ihan johonkin muuhun.

Työpäivän mittainen kävelyretki käsityön maailmassa oli tehokas unilääke, jonka voimalla tuhisin pitkät unet. Lauantain kuljin asiakkaana, mutta sunnuntaina seisoin avustajan paikalla myyntikojussa. Neuvoin, esittelin, rahastin ja opettelin lisää uutta kuuntelemalla. Tällä kertaa en tiputellut helmiä, vaikka kannoinkin laatikoita ulos autoon ja autosta myymälään. Kyllä harrastemateriaalin kantaminenkin urheilusta käy. 

Intohimona askartelu

Kaula- ja rannekoru mustikkakvartsista, joka on lasihelmi-imitaatio, mutta ah niin nätti.

Intohimoinen askartelija kävi tänään Suvilahden kattilahallissa tutustumassa paperi- ja helmitarvikkeiden uusiin virtauksiin sekä on jutellut ystäviensä kanssa. Olipa kiva tavata mm. "iso kanalintu" pitkästä aikaa ja jutella. Sekin tuli selväksi, että minä olen niin hiljainen enkä puhu mitään vai oliko se niin, että osaan istua hiljaa paikallani tarvittaessa.

Juu, helmiä tuli mukaani ... kuinkas muuten, mutta budjetti alittui (pankkikorttia ei käytetty). Paperiaskartelun puolella osallistuin enempi takapiruna kun pöytä oli joko täynnä tai varsinainen opetustuokio oli jo alkanut aina sattuessani paikalle. Kierrätyskeskuksesta sain hauskoja vinkkejä ruukun somistamisesta ja ketovetjusydämistä. Japanilainen kirjansidontakin vaikutti mielenkiintoiselta, mutta sitäkään en opetellut, luin vain ohjeen. Ei se niin paljon tavallisesta kirjansidonnasta eronnut, että olisi pitänyt taidot uudelleen opetella.

Helmiliinan putiikista jäi sen verran rahaa tähteeksi, että sain uteliaisuuteni tyydytettyä ja ostin kolme vyyhteä banaanilankaa. Koska helmiostokset oli tiukasti raamitettu niihin väreihin, joita ei varastossani juurikaan ole, sain rauhassa toteuttaa mielihalujani banaanilankojen kanssa. Sähäkkää lankaa, mutta tuskin kannatta kokeilla kuinka nopeasti neulurin saa piiputtamaan. Neiti P myi myös helmiä kierrätyslasista.