Tänään on päivä kun ei huvita siivota, ulkona paistaa aurinko, joten miksi pitäisi huvittaa? Lomallahan voi muuttaa suunnitelmiaan ihan mielialan mukaan. Menen ulos ihan kohta kunhan syön jotain ensiksi. Niin, mitähän se mahtaisi olla? Varmaan annos ruisleipää ja kahvia kun ei mulla mitään muutakaan ole, ei edes pakasteessa. Ehkä pitäisi kävellä kauppaan hankkimaan jotain täydennystä kaappiin. Mihin kauppaan sitä sitten menisi? Äh, liian monta vaihtoehtoa, mutta kävely tekisi varmaan ihan hyvää kolhiintuneelle kropalle. Aurinko siirtyi juuri sille hollille, että lämpötila kämpässä nousi juuri viisi astetta. Petollista, yöllä satoi lunta ja männyt tanssii aukion toisella laidalla.
Kun yhtään kivaa korukuvaakaan ei varastosta löydy ... siis tähän olotilaan ... niin jatketaan harmaalla mitään sanomattomalla linjalla. Testi, jonka löysin jostain ja tallensin ylös näitä päiviä varten. Ehkä sen lukeminen ja ajatteleminen saa mielialankin pohjamudista sinitaivasta kohden.
Älykäs, elämästänsä nauttiva, oma itsensä oleva ihminen, joka ei pakene omia paheitansa. Hmmm, ompa hienosti sanottu. Ehkä se sitten on niin ja jatkuu: Olet kokemusten ja ajattelun kautta oppinut elmään täysin rennosti omana itsenäsi ja täten tiedät itsestäsi paljon. Tälläisen persoonallisuuden omaava ihminen tietää paheensa, tietää mistä nauttii, tietää mikä tuntuu itsestä hyvältä, mutta mistä tulee jälkeenpäin paha olo. Tälläisen ihmisen ystävä on helppo olla - hänelle voi kertoa luottavaisin mielin kaikki asiat. Kun ihminen tietää itsestään kaiken, hän myös ymmärtää, ettei kaikkea pahaa mitä itsestä löytyy, kannata piilotella. Piilossa paheet ovat joka tapauksessa olemassa ja niiden piilotteleminen väsyttää. Persoonallisuutesi hedelmät ovat todellakin jaossa suurin määrin. Harvat ihmiset ottavat niitä kuitenkaan vastaan, sillä ne eivät ole huomioita herättäviä.
Joo ja hämmennytän ihmiset käyttäytymällä juuri sellaisena kuin olen kunkin mielialan mukaan: iloisena, vihaisena, raivostuneena, surullisena enkä salaa kyyneliäkään vaan annan niiden tulla vaikka joskus, kun kovasti ottaa pattiin tai sieluun sattuu, saatan vetäytyä kuoreeni ja ottaa etäisyyttä tavalla tai toisella. Lukiossa kirjoitin yksinäisyydessä, että yksin ollessa ei välttämättä tunne sellaista yksinäisyyttä kuin ison joukon mukana. Ei sitä kukaan ymmärtänyt silloinkaan, mutta minähän olin erilainen jo silloin. Kovan ryhmäkasvatuksen tulos, kapinallinen ajatusten tasolla.
.jpg)
Olin Qi gong kurssilla. En tiedä, oliko sisällä viileämpää kuin ulkona tai olisinko pitänyt puistokurssista enemmän kuin sisätilasta. Ulkona kävi tuuli, sisällä ei. Sisällä tuli muuten vain kuuma vaikken muuta tehnyt kuin seissyt paikallani. Sitäkään en oikein ole hahmottanut, opinko jotain uutta vai kertasinko vanhoja. Ainakin kroppa on onnellinen kun pääsi nostamaan jalat kattoa kohden. Sain nuhteita, että piirtelin ja kirjoittelin muistiinpanoja. Olisi kuulemma pitänyt puhua enemmän. Mitä??? Jos pää on tyhjä eikä tarjottu mitään koukkuja, jotka olisivat herättäneet kysymyksiä. Ehkä minä ensi kerralla puhun, mutta ehkä puhunkin asian vierestä, jos en keksi mitään sanottavaa aiheesta. Kotona taas on ollut yhtä lämmintä kuin ulkona ja koti kuutioni on paahtunut auringossa, joten täällä on ollut auringonlaskunkin jälkeen lämpimämpää kuin ulkona. Nukuin viime yönä ikkuna auki ja froteepyyhe peittona. Loma on sitten ohitse enkä muista salasaani. Kaipa se siitä aamulla lutviutuu. Muistaakseni kirjasin vihjeitä allakkaani lähtiessäni.
Elävä ilmapuntarini, murtunut ranne, kapinoi voimakkaasti monipuolista keliä vastaan. Myös polveni oli vastenmielisen yksimielinen ranteen kanssa, joten kevensin illan ohjelmaa jättäen yang tyylin taijin väliin. Koikkelehdin puutikarini kanssa miekkailijoiden keskellä. Edistystä sekin etten kertaakaan katsonut silmät kierossa muiden miekan kärkiä, vaikken vieläkään muista sarjasta muuta kuin aloitus- ja lopetusliikkeet. Sama meno jatkui chen taijin tunnilla, vaikka muina päivinä olisin nauttinut napa rutisten tunnin sisällöstä. 
Tämä koiruus istui Porvoossa torin laidalla ja odotteli omaa ihmistänsä tuijottaen silmä kovana kuono tutisten siihen suuntaan, jonne hän oli mennyt. Ohikulkijat ja kameran käyttäjät eivät kiinnostaneet eikä heihin mitään huomiota kiinnitetty. Saman rotuisia helmisydämiä löytyi helmilaarista.
Kuorsaanko kovastikin? Olenko kenties niin hirveä matkakaveri, että kämppikseni heitti minut pihalla hyvissä ajoin ennen kuin ehdimme matkalle edes lähteä. Ihmettelen vaan. 
Eilen yangin tunnin jälkeen tuli puolen tunnin tauko, jonka ajattelin viettää rennosti antaen aivojen ja kropan huilata hieman toisten harrastaessa tönimistä. Kuinka ollakaan aikani ympäristöäni tarkkailtuani vaivuin uneen, josta heräsin kun joku vetäisi repun pääni alta. Yangilla on aina ollutkin kroppaani unettava vaikutus etenkin matalapaineen alla, mutta yleensä pysyn hereillä iltaisin. Mutta hyvin jaksoi seuraavat tunnit pyöriä itsensä ympärillä lepotauon jälkeen. Matalapainetta sekin tiesi, että kroppani nivelet älähtivät vastalauseen aamulla herätyskellon soidessa. 
Keväisen kaunis aamu, vaikka hyytävän kolea. Aamulla oli lähes tyyntä, mutta muutaman tunnin kuluessa tuuli navakoitui ja tuntui ärhäkän talviselta sinne minne sen kourat ulottuivat. Eipä ihme, että harjoittelijat vääntäytyivät auringon paisteeseen, minne varjot eivät osuneet. Alkupalaksi taiji sarjoja ja loput kaksi tuntia kelasin kolmen eri opastajan johdolla miekkasarjan alkua napakan puolipitkän kepin kanssa. Jos tähän asti olen muistanut välähdyksen omaisesti palan sieltä toisen täältä, nyt olen kokonaan ihan sekaisin. Kotiin tullessa olin ihan sippi ja nokosilta herättyäni käteni huusivat vastalauseen. Oikeaa rannetta repi ja vasemman käden lihakset säksättivät. Lämmin suihku, hieronta kiinalaisella vinojen luiden nesteellä, minkä jälkeen pidin paikat lämpimänä villapaidan ja isojen vanutettujen lapasten kera. Siinä sitten istuttiin töllön ääressä jasmiiniteetä hörppien. Ja loppuihan se jomotus viimein kun ikkunalaseihin alkoi napsahdella jäistä vettä. Mitähän mielenkiintoista huominen tuo tullessaan. Näin joutsenen lentelevän Töölönlahdella ja joissakin puskissa oli aika isot lehden alut. Toivottavasti kukkaset ja pensaat eivät närkästy parin seuraavan yön pakkasista.
